Tieto on vain hyvin perusteltu uskomus

Kun käsittelemme asioita jotka perustuvat tietoon, niin todellisuudessa vain uskomme siihen tietoon totuutena tai valheena.

Kun toteamme, että hyvinvointialueet eivät toimi odotetulla tavalla, niin joko uskomme tai sitten emme ja molemmat asiat perustuvat uskoon. Meidän omaan uskoomme tiedon laadusta.

Voidaan sanoa, että Sanna Marinin hallituksen lapsi nimeltä Sote oli onnistunut ratkaisu, ja sitten joko uskomme niin tai emme.

Kun väitän uskovaiselle, että se oli huono, niin aina on myös toista mieltä olevia, ja heillä on perusteet olla omaa mieltänsä. On siis vähintään kaksi tietoa, sinun ja minun tieto, sekä sitten mutut ja muut tiedot.

Mutu, eli musta tuntuu, että tieto on näin, on hyvin huonosti perusteltu, sehän on vain sinun mielipiteesi ja perustuu vain sinun harkintaan.

Kun puhutaan yleisesti HV-alueiden eli hyvinvointialueiden tehokkuudesta kohtaamme useita eri väittämiä ja niistä sitten muodostamme uskollemme pohjan, kaikkeen tietoon emme usko tai halua uskoa. Ja tieto voidaan omaksua senkin perusteella, että joku auktoriteetti uskoo siihen ja sinä uskot tähän auktoriteettiin. Eli jos haluat muutosta kaverisi näkemykseen, on sinun puhuttava ensin ympäri hänen auktoriteettinsä.

Jos et osaa perustella kantaasi, voit huomata olevasi itse kohtra toista mieltä, koska argumenttisi oman näkemuksesi puolesta loppuvat. Kaksi mutua ei voi pitkään keskustella asiasta, koska molemmilta loppuvat perusteet ja juttu jää siihen. Näin keskustelut yleensä Suomessa käydäänkin, liian vähillä perusteilla ei siis kannata lähteä väittelemään, eikä varsinkaan sellaisen kanssa, jolla on yhtä vähäiset tiedot itsesi kanssa.

Kun juttelet viisaampasi kanssa, niin usein opit asiota joita et itse ole huomioinut olevankaan. Keskustelussa ei siis ole pakko voittaa toista osapuolta, keskustelun tarkoitus on ratkoa asiaa niin, että asia tulee selväksi tai ainakin selkenee. Jos koet että olet hävinnyt keskustelun, niin miksi et arvostaisi sitä tieto mitä olet kumppaniltasi juuri saanut. On siis kaksi voittajaa eikä hävinnyttä lainkaan. Toinen saa näkemyksensä ilmaistua ja toinen oppii jotain, se on win win tilanne. Mutta, jos tieto on mieletty uskoksi, niin keskustelu päättyy lyhyeen, sillä eihän uskoaan voi menettää tai vaihtaa, kuten tiedon kanssa voi tapahtua. Siksi on tärkeää, että tietosi perustuu perusteluihin, eikä suinkaan uskoon.

No väittämiä Sotesta:

Sote on hyvä asia, mutta rahaa pitää laittaa siihen enemmän, jotta se toimisi.

Miksi ihmeessä sotea ei sitten synnytetty tietoon perustuen, vaan ainoastaan uskottiin, että kun me tämän teemme siitä tulee hyvä?

Sanotaan, että raha ei riitä, koska ”vahuksemme lisääntyvät vauhdilla”, minun vanhan tietoni mukaan vanhukset eivät juurikaan lisäänny, vaan lisääntymisikä on yleensä silloin jo ohitettu. No tuo väittämä on muutenkin ponneton, eli kyllä meidän ikääntyminen on ollut Sanna Marinin ja kumppaneiden tiedossa kaiken aikaa. Vanhukset eivät siis ole alkaneet lisääntyä vauhdikkaammin Petteri Orpon hallinnon aikana.

On myös sanottu, että se jako kuntien kesken on väärä. Ei siis riitä se raha mitä yhdessä silloin oli laskettu, vaan siinä ei ole huomioitu erikoissairaanhoidon kalleuden takia tehtyjä lisätalousarvioita joita kuntien hallitukset joutuivat pakosti kuittamaan, koska hoito on lakiin perustuvaa. NO tässä on sama harha, eli tätäkään ei alustavissa laskelmissa ole huomioitu. Ja nyt sillä tiedolla yritetään harhauttaa ”väärän tiedon uskovaisia”, eli oman puolueen väkeä.

On myös sanottu, että Sote toimisi hyvin jos vain Orpon hallitus ei leikkaisi siitä miljoonia. Todellisuudessa siellä ei leikata Orpon toimesta, vaan Marinin hallitus laati myös pelisäännöt joiden mukaan talous pitää olla kohtuudessa. Toisin sanoen Sanna Marinin hallitus ei huomionut todellisia kuluja, ja nyt kun raha ei riitä syytetään hallitusta joka on tietysti vastuussa tästä hetkestä. Leikkauksia ei kukaan halua, sopeutuksia kylläkin tarvitaan.

Sopeutuksesta on tehty kirosana, vaikka sopeutus oikein tehtynä luon vain optimaalisen tilanteen, jossa raha riittää kaikkien hoitojen osalle. Esimerkki toimivasta sopeutuksesta on se, kun sairaalan vuokria saadaan pienennettyä, kun asetetaan painetta vuokranantajaa kohtaan niin, että vuokra laskee. Siinä sopeutetaan vuokramenoja painostamalla vuokranantajaa, koska vuokraisännän toinen vaihtoehto tuo suuret tappiot, on kannatavaa sopeuttaa vuokra kohtuulliseksi kummankin osapuolen voittaessa. Sote saa tilat halvemmalla ja vuokraisäntä ei koe suuria tappioita.

On siis tyhmää syytää rahaa loputtomiin soteen, jossakin se euro tulee konsulttina vastaan. Nyt tuleekin keskustelu muuttaa sopeutuksen ja rahan syytämisen välillä järkevämmäksi, ei siis uskoon tukeutuvaan mututietoon vaan perusteltuun aitoon tietoon pohjautuen.

Nyt on aika viimeistään pysähtyä asian äärelle, nyt ei ole enää aikaa puolueiden väliseen nokitteluun. Nyt tarvitaan kylmähermoinen keskustelu asiapohjalta, jossa kuntalaiset eivät koe tulevansa ministeriöiden kautta teilatuksi. Nyt ei ole aika touhuta asioita oman puolueen etujen ajamiseksi, vaan nyt on kyse meidän terveydenhuollosta ja sen toimivuudesta.