Turkista ja turkin hihasta

Kun puhumme tasa-arvosta ja otamme aina kaikki huomioon, niin miksi sitten teemme itsellemme tahallisia patteja? Teemm jatkuvasti pattitilanteita, jotka johtuvat tasa-arvosta. Euroopan Unionissa tarvitaan kaikkien jäsenmaiden suostumus, eli yksituumaisuus, Nato käyttää samaa metodia, tarvitaan kaikkien maiden suostumus, eli yksi maa voi hallita enemmistöä.

Todellisuudessa tasa-arvo tekee demokratiasta diktatuurin, kun yksi voi halutessaan nujertaa kaikki toiset.

Jos systeemi olisi demokratia eikä tasa-arvo, niin ongelma olisi joku toinen, mutta tämä ongelma joka nyt tiedetään on itse aiheutettu ongelma. Meillä on paljon kaikenlaisia ongelmia, joita lainsäädäntö meille aiheuttaa, siksi tarvitaan aina porsaanreikiä. Tarvitaan tulkintoja, kiristystä, painostusta ja muita keinoja itse luomamme ongelman ratkomisessa.

Kun tarvitaan kaikkien jäsenmaiden hyväksyntä, niin siinä samalla annetaan jokaiselle maalle ”lupa” nöyryyttää enemmistöä, annetaan lupa niskuroida, puhua omaan pussiin, eli toimia asian vierestä. Tehdään asiasta A päätöstä, mutta yksi maa voi kiristää itselleen pattitilanteen purkamiseksi asiat C,D ja F, vaikka ne eivät mitenkään edes liity asiaan A.

Lainsäädännöstä puuttuu klausuuli, että jäsenmaan niskurointi pitää liittyä siihen asiaan mitä päätös kulloinkin koskee, eli kielteinen päätös perustellaan asianyhteyden A perusteilla, eikä asiaa A voida kieltää, perustelemalla asiaa F, D tai C perusteilla.

Nyt Turkki perustelee kielteistä kantaansa väärin perustein, eli Suomi ja Ruotsi ovat Nato-kelpoisia, mutta Turkin perustelut ovat vedetty turkin hihasta. Pitääkö nyt nämä tasa-arvoiset sopimukset laittaa turkin hihaan ja nussia uudelleen? Olisiko tulevaisuudessa riittävä tasa-arvon mitta määräenemmistö? Silloin demokratia olisi se päätöksen peruste, eikä yksi maa voisi toimia demokratiassa diktaattorina.