Tyhmä Suomi

Suomessa on laillinen demokraattisin ottein valittu hallitus, mikä siis mättää? Oppositio laulaa omaa lauluaan ja hallitusta yritetään mollata monin eri tavoin. Mediaa seuratessa tuntuukin siltä, että hallituksen työllisyystavoitteeseen ei koko Suomi haluakaan osallistua. Hallituksen 75 prosentin tavoite on se kuuma peruna, hallitus yrittää päästä siihen keinolla millä tahansa, eikö oppositionkin etu olisi, että siihen päästää ja mennään reilusti ylikin.

Kokoomuksen päällikkö Petteri Orpo on oppositiossa kunnostautunut vain nälvimään hallitusta. Hallituksen toiseksi suurimman puolueen uusi puheenjohtaja tuntuu vain keskittyvän oman puolueensa kasvuun ja aluehallinnon pitämiseen tapetilla. Samaan aikaa Kiinan talous yskähtelee, Saksan taloudessa on ongelmia, mutta suomalaiset poliitikot jatkavat vain toistensa nokittelua.

Entinen työministeri Jari Lindström on enemmän esillä kuin nykyinen työministeri Timo Harakka. Eivät kovin yhteneväisiä ole viimeisimpien työministerieden linjat. Lyhytnäköinen ja lyhytjänteinen työllistämispolitiikka onkin suomalainen perisynti. Jopa edellisen hallituksen pääministeripuolue on vaihtanut uuden hallituksen myötä linjaansa. Voi aikoja voi tapoja.

Demokratia ei siis ole kovin viisas valtiojärjestelmä, siinä kun voittaja saa valita hallitukseen rökäletappion saaneen omaksi marionetikseen. Lupautumisen hinnaksi riittää se, että haluaa olla avuksi omille tavoitteilleen. Pitää äänestää linjasta eikä linjattomuudesta, mutta eihän se demokartia näin toimi, riittää kun tulet vain toimeen pääministerin kanssa.

Suomi on pullollaan karille ajautuneita työllisyysprojekteja, niille käy kuten käy valtaosalle projeteista. Projektin vetäjä jo hyvissä ajoin ennen projektin loppua varmistaa uuden projektipäällikkyyden itselleen ja jättää kuin koira paskansa entisen projektinsa. Tärkeintä tuntuu olevan liike, – ei päämäärä.

Alussa kaikille on tärkeätä olla yhtä jalkaa projektin kanssa, mutta jo huomenna alkaa selkäänpuukottelu ja oman napin kiillotus. Jari Lindström ei kyennyt työministerinä kovin kaksiseen linjaukseen ja loppuatka meni häneltä aktiivimallin puolusteluun. Nyt hänellä riittää intoa neuvoa sivusta työllisyyden hoitoa. Toisaalta Timo Harakka on yhtä yksin kuin Jarikin aikanaan oli. Suomessa ei ole tapana antaa yhtään tukea hallitukselle oppositiosta käsin, eikä edes hallituksen sisällä ole yhtenäistä linjaa.

Miten suomalaiset sitten uskovat nousevan pitkään jatkuneen laman ja taantuman jaloista, kun jo uusikin taantuma kolkuttelee maailmalla. Samaan aikaa Suomessa yritetään simputtaa työttömiä, että oppisivat olemaan nöyriä, kun pitäisi tukea yrittäjyyttä, että työllisyysaste nousisi, Yrittäjyyden ja nimenomaan pienyrittäjyyden nostaminen ykkösprioriteetiksi nostaisi nopeimmin työllisyyttä Suomessa. Joustolait antavat vain odotuttaa itseään ja ay-liike hankaa vastaan, yhtään mitään ei pienyrittäjälle saisi eteen antaa. Isojen yritysten kanssa taas ay-liike kaveeraa julkisesti. Keskittyminen on kultainen periaate jota ”aina pienen” asialla olevat tahot ymmärtävät omassa toiminnassa. Mutta pienyrittäjä saa sovittaa kaikkien synnit, pienyrittäjää potkitaan joka suunnasta, sillä aikaa kun jeesustellaan pitkäaikastyöttömän surkeaa tilaa ei pienyrittäjällä ole oikeastaan minkäänlaista oikeusturvaa takanaan.

Hävetkää hallitus ja hävetkää oppositio, pelaatte omaan pussiinne, eli yritätte varmistaa omaa oksaanne, mutta tikkua ette ristiin laita Suomen tulevaisuuden eteen. Poliitikolle on sama onko hän hallituksessa tai oppositiossa palkkiot kun juoksevat kokousten ja mandaatin mukaan ei väliä siitä mitä on saanut aikaan.

Onhan siellä mukava olla otsikoissa, vaikka yhtään mitään ei saata tehdä yhteisen hyvän eteen. Nytkin eniten puhetta blogistanissa saavat puolueiden resupekat, eli ne jotka ovat kaikista selkeimmin pellenä siellä. Niistä kirjoitellaan ja heidän tekemisiään seurataan, mutta missä on jutut tyyliin; tässä meillä onnistunut poliitikko ja ottakaa hänestä opiksenne.

Turha sanoa olevansa pienimmän puolella, kun ei ole pienintäkään tarkoitusta olla.

arialsio

I was born in Hyvinkää, Southern Finland, June 12th 1956. I have done my life’s work as an entrepreneur in the construction business. Now I am a free lord and write poems and blogs for fun. My hobbies also include oil painting, and during the last few weeks watercolors have got a hold of me. I have written palindromes and created poems in Kalevala meter, which is a loose trochaic tetrameter used in the Finnish national epic Kalevala. I have also done haiku in palindrome. I cannot really say which interests me the most: painting, poetry or outings with the dogs. Writing has always been a big part of my life, and I write a blog in a Finnish online newspaper Uusi Suomi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu