Vihreä siirtymättömyys

Ihanaa tämä elämä, eläköön Minna Canth. Eilen kuulimme miten saksalaiset vastustavat nyt sähköautoja. Tai vastustavat sähköautojätin tuotannon laajentamista sillä metsä on heille pyhä. Tesla on suunnitellut laajentavansa tehdastaan ja laajennusta vastustavat ympäristöaktivistit. Nämä samat aktivistit vielä muutama vuosi sitten hurrasivat sähköautojen ekologisuutta. Eivät vihreän siirtymän kannattajat tahtoneet uskoa, kun Teslan tai muidenkin sähköautojen päästöjen kerrottiin olevan fossiilisen ajan pikkuautoa suuremmat alueilla, jossa sähkön tuottaminen aiheuttaa runsaasti päästöjä.

Suomessakin sähköautoja nostettiin vihreän siirtymän tukien ja etujen avulla myynnissä ylös, dieseleiden ja bensa-autojen kustannuksella.

Nyt sitten kuullaan toisenlainen ”totuus”! Kun alkuinnostus vihreästä siirtymästä on kadonnut, rakennetaan majoja puihin, että sähköautoja ei enää tehtäisi lisää. Nyt puhutaan sähköautojen haitoista, käytetään samoja argumentteja kuin víhreän siirtymän vastustajat jo vuonna 2017. Raamatussa kerrotaan, että numero 7 on valehtelijan luku, ja tarkalleen seitsemän vuotta, kun vihreä siirtymä on siirtynyt takaisin lähtökuoppiinsa.

Vihreät vastustivat aikoinaan hyvin voimakkaasti myös ydinvoimaa, mutta nyt heille käy ”pienydinvoima” tässä sana ”pien” tarkoittaa kuitenkin kokoluokkaa Loviisan ydinvoimalaitokset. Jota vihreät hyvinkin voimakkaasti ovat vastustaneet. Nyt heille sitten käy pienydinvoimalat, kunhan siihen eteen on ympättynä sana pien. Tekniikka ja jäteongelmat näissä pienydinvoimaloissa on sama. Kunhan olisimme aikoinaan ymmärtäneet puhua Loviisan pienydinvoimalaitoksista.

Vihreät vastustivat turpeen hyväksi käyttöä, mutta saksalaisten ”ruskohiili” eli turve on hyväksyttyä. No Suomessa ruokohelpi nousi otsikoihin vihreiden luvatessa Suomeen 22000 uutta työpaikkaa, kun ruokohelpeä aletaan käyttää energiaksi. Ruokohelpi on uusiutuva energiamuoto, he sanoivat, mutta se osottautui niin kevyeksi kamaksi, että ruokohelpi unohdettiin alkuunsa.

Vihreä siirtymä keksii aina uuden ”ihmeellisen asian” jota joko kannatetaan tai vastustetaan voimakkaasti. Näin saadaan puolueelle näkyvyyttä. Mutta miten käy aina kun samat asiat joita he julistavat tulevaisuutena, niin tulevatkin aina heidön itsensä suulla myös tuomituksi.

Ydinvoima on nyt entisen vastustuksen jälkeen kannatettavaa, kun puhumme pien sanan varjolla, muuten ydinvoima on paha. Vaikka kolme pienvoimalaa jättää jälkipolville yhtä ison jäteongelman kuin yksi isompi ydinvoimala. Ja neljä pienvoimalaa jättää jo isomman säteilevän kökön hoidettavasi, kuin vaikkapa Olkiluoto kolmonen, joka ei taida jätettä juurikaan tehdä, kun on aina huollossa.

Mihin voidaan enää vihreiden puheissa uskoa, kun sähköauto ei olekaan se autuaaksi tekevä auto. Nyt on alettu puhua joukkoliikenteestä ja pyöräilystä, tosin pyöräilykin on pilattu sähköavusteisuudella. Sellaiset fillarit sotkevat liikennettä ja niille pitää rakentaa uusia siltoja ja pyöräteitä. Kehitys kulkee vai kulkeekko sittenkään?