Voihan opiaatti!

Tässä on ote tosielämästä tältä vuodelta Oulussa. Sairaanhoidossa podetaan hoitajapulaa ja sillä selitetään kaikki. Mitään hoitajapulaa ei vältämättä ole, on vain tyhmää työskentelyä. Tehdään asioita virheellisesti tai ilman mitään älyä tai järkeä.

Tässä on erään ”ukon” tarina esimerkiksi. Ukko eli nimi muutettu. Ukko sairastui keväällä 2021 ja hakeutui niin sanotusti hoitoon. Olin hänelle kanssakulkijana. Ukko on iältään niin vanha (86) ja hänellä on Alzhaimer, joten avustaja on tarpeen. No aloitimme aamusta kierroksen menemällä ensin lähimpään hyvinvointikeskuseen.

En moiti tässä vaihessa ketään, ei ole vielä sen aika, mutta miksi ihmeessä meillä meni koko päivä iltaan saakka, eikä mitään konkretiaa saatu selville. Ukko jäi sairaalaan tarkkailuun illan päätteeksi, sen tiedon ystävällinen lääkäri soitti minulle autoon parkkipaikalle, johon minut oli komennettu koronan takia jäämään moneksi tunniksi. No ei minulla mitään koronaa ollut, mutta pelko siitä, että olisin tartuttanut koko sairaalan on ymmärrettävää.

No ymmärtäähän senkin, että röngenissäkään ei kaikki näy, mutta miksi meitä kävelytettiin paikasta toiseen Ukon kipeän lonkan kanssa? Pihat olivat sohjoiset ja jäätiköllä, Ukko tepasteli minun käsikynkässä satoja metrejä sohjossa, vaikka olisi ollut mahdollista istua pyörätuolissa ja kulkea sisällä sileitä lattioita pitkin.

No sitten seuraavana päivänä hänet siirrettiin ensin kaupunginsairaalaan ja sieltä sitten myöhemmin vielä yksityiseen Caritakseen. Ymmärrettävää on sekin, että lääkitystä pitää entrata muutamia päiviä. Kaikki lääkkeet eivät kaikille sovi. Myös jo käytössä olevien lääkkeiden tulee soveltua yhteen ajateltujen uusien lääkkeiden kanssa. Ei ole helppoa homma sekään, että tuhansista eri lääkkeistä löydetään se oikea yhdeistelmä. No ensimmäinen särkylääke aiheutti sellaisia sekavuustiloja ja se vaihdettiinkin kohta jo uuteen vaihtoehtoon. Lopulta noin parin viikon tarkkailun jälkeen Ukko pääösi kotiin ja hänelle hankittiin tyttären puolesta turvaranneke ja kotisairaanhoito, myös ruokapalvelut jne. Kynnykset poistettiin asunnosta ja wc-pöntölle tuli korokkeet jne.

Koronan takia Ukko ei liikkunut juurikaan missään puoleen vuoteen, eikä hän oikein olisi kyennytkään, koska lonkka oli vieläkin ”hoitamatta” särkylääkkeet vain pitivät kipuja inhimillisinä. No tuli syksy ja Ukko halusi mennä ”pihaa rappaamaan” ja lonkka äityi uudelleen pahaksi. No sama kierre alkoi uudelleen. Ensin meni koko päivä eri paikoissa ja kuvattiin ja tutkittiin, mutta ainoastaan hoitajan konsultoimana lääkäri yritti antaa lausunnoksi että kotiutetaan. Kun ”saattaja” haki Ukon koko päivän tutkimusreissulta Ukko tuumasi, että häntä ei ole tutkittu lainkaan koko aikana juteltu vain mukavia kuvausten välissä ja hoitaja ilman koskematta soitti lääkärille ja kertoi että mitään vikaa ei ole ja kotiin vain. (Saattajan istuessa parkkipaikalla odottamassa, Ukkoa ei juurikaan sisällä kukaan hoitanut tai tutkinut, mutta koko päivä meni)

Pitkän neuvottelun jälkeen, jonka aikana ehkä saattajan puolelta puhuttiin suoraan, Ukko pääsi tarkkailuun yöksi. Yöksi joka on venynyt yli viikoksi. Kun eilen häntä oltiin kotiuttamassa kotiin, niin hän oli erittäin sekavassa tilassa. Lääkärin kanssa keskustellessa selvisi, että lääkitys oli aloitettu siitä merkistä, joka ei keväällä sopinut lainkaan. Saattaja kävi ”Omakannasta” itse katsomassa läppäriltään, että asia oli sieltä kyllä luettavissa, mutta sairaalassa ei oltu vaivauduttu katsomaan potilaan tietoja edellisestä käynnistä. Aloitettiin kaikki samat virheet automaattisesti vaivautumnatta tarkastelemaan potilaan edellisiä historiatietoja.

Tämä on minusta sitä älyttömyyttä, jota kutsuisin täysin älyttömäksi toiminnaksi.

Miksi potilaan edellistä lääkitysrumbaa ei huomioida, vaan kaikki aletaan aina samasta opiaatista joka ei todellakaan Ukolle sovi???

Tehdään paljon aivan tarpoeetonta ja sitä perustellaan hoitajapulalla. Mitään hoitajapulaa ei olisi, jos tehtäisiin asioita älyn kanssa.

+6
arialsio
Sitoutumaton Oulu

I was born in Hyvinkää, Southern Finland, June 12th 1956. I have done my life’s work as an entrepreneur in the construction business. Now I am a free lord and write poems and blogs for fun. My hobbies also include oil painting, and during the last few weeks watercolors have got a hold of me.
I have written palindromes and created poems in Kalevala meter, which is a loose trochaic tetrameter used in the Finnish national epic Kalevala. I have also done haiku in palindrome. I cannot really say which interests me the most: painting, poetry or outings with the dogs. Writing has always been a big part of my life, and I write a blog in a Finnish online newspaper Uusi Suomi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu