Sirkka-Liisa Kivelä tietää, miten vanhustenhoito pannaan kuntoon

EMERITAPROFESSORI Sirkka-Liisa Kivelä on suomalaisen vanhustenhoidon grand old lady. Hän tekee konkreettisia ehdotuksia hoivan parantamiseksi uudessa kirjassa Vanhuusko arvokasta?

Kivelä pitää yhteiskunnan arvopohjaa tärkeimpänä vanhustenhoitoon vaikuttavana tekijänä. Vallitsevat käsitykset ihmisarvosta heijastuvat poliittisiin päätöksiin ja käytännön hoitoon.

Vanhat ihmiset ovat arvokkaita. Heidän hyväkseen tehtävä työ on tärkeää ja arvokasta.

VANHUSTENHOITO vaatii paljon erityisosaamista. Tutkimukset ovat nostaneet esille johtamisen ongelmat, ja niihin on Sirkka-Liisa Kivelän mukaan puututtava kiireesti.

Vanhustyö on gerontologisen hoitotyön ja geriatrisen lääketieteen erityisalue, jossa tarvitaan myös sosiaalityön osaamista. Hoitajien tulee arvostaa paitsi vanhuksia myös omaa työtään ja ymmärtää vanhojen ihmisten ajatuksia elämästä. 

Kivelä huomauttaa, että vanhusten pitkäaikaishoito ei voi perustua maahanmuuttajien ja ulkomaalaistaustaisten hoitajien varaan. Keskustelu omalla äidinkielellä on vanhustenhoidon kulmakiviä. Työ edellyttää sitoutumista hoidon etiikkaan ja suomalaisen kulttuurin tuntemista, jopa historiallisesta perspektiivistä.

KOTIHOITO on kriisissä ja sen parantaminen on kiireellistä. Kotihoitoon tarvitaan runsaasti lisää hoitajia. Laatuun on panostettava niin, että se vastaa vanhuspalvelulain määräyksiä ja toteuttaa tutkimuksiin perustuvaa hoitoa.

Sirkka-Liisa Kivelä toteaa, että kotona asumisen paremmuuden ylikorostaminen tulee lopettaa. ”Kotihoidon” piirissä on paljon vanhuksia, jotka haluavat siirtyä palveluasumiseen ja joiden kunto vaatisi aivan muuta kuin istuskelua tai makaamista yksin kotona.

HOIVAKOTEIHIN ja ympärivuorokautisen palveluasumisen yksiköihin on saatava lisää henkilökuntaa. Kivelä jyrähtää, että kaltoinkohtelu ei saa jatkua.

Kunnoltaan heikentyneiden vanhojen ihmisten toimintakyvyn ja hyvinvoinnin säilyminen edellyttää päivittäistä liikuntaa, ravitsevaa ruokaa, mielenkiintoista tekemistä ja juttukavereita.

JULKINEN sektori pyrkii siirtämään vanhustenhoitoa yhä enemmän omaisille, vapaaehtoisille ja itse maksettavien yksityisten palveluiden varaan. Ilman omaisia elävät vanhukset on lähes kokonaan unohdettu vanhuspoliittisissa strategioissa.

Sirkka-Liisa Kivelä edellyttää, että julkinen valta huolehtii sille perustuslaissa säädetystä tehtävästä: riittävistä sosiaali- ja terveyspalveluista sekä terveyden edistämisestä. Laajan valtakunnallisen omaispoliittisen strategian laatiminen selkiyttäisi sitä, mitä julkinen valta haluaa omaisten ja muiden läheisten tekevän.

GERIATRIAN ja yleislääketieteen erikoislääkäri Sirkka-Liisa Kivelä on toiminut vanhustenhoidon kehittämisen puolesta yli 40 vuoden ajan. Hän ei usko tämänhetkisen tilanteen paranevan kansalaisten vaatimusten ja nykyisen valvonnan kautta. 

Kivelä vaatii vanhuspalvelulakiin nykyistä tarkempia määräyksiä pitkäaikaisen hoidon laadusta. Ongelmat ovat olleet tiedossa vuosien ajan, mutta niihin ei ole puututtu.

VANHUSTENHOITO ei tällä hetkellä toteudu lain edellyttämällä tavalla. Jotta vanhojen ihmisten mitätöinti ja yhteiskunnallinen kaltoinkohtelu saadaan loppumaan, tarvitaan lakiin perustuvat sanktiot vanhuspalvelulain rikkomuksille. 

Tarvitaan myös valvova viranomainen, jolla on valta määrätä sanktioita ja muita seuraamuksia. Sirkka-Liisa Kivelän mukaan eduskunnan oikeusasiamies voisi olla tällainen taho.

Sirkka-Liisa Kivelä, Irma Pahlman, Tarja Pajunen ja Anneli Koivunen: Vanhuusko arvokasta? Gerocon 2019

ariliimatainen

Olen viestinnän ja vanhustyön asiantuntija. Työskentelen omaishoitoyhdistyksessä ja kirjoitan freelancerina mielelläni vanhuusiän ilmiöistä. Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää. – Geron (kreik.) 'vanhus, vanha mies' www.geron.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu