Mieluummin kuolema kuin nukkuvaa, puolikuollutta elämää

Vanhat ihmiset saattavat pitää eutanasiaa parempana ratkaisuna kuin elämistä sosiaalisesti kuolleena.

Vaipan vaihto ja ruokituksi tuleminen eivät ole elämisen arvoista elämää vanhana.

IHMISEN voi sanoa olevan sosiaalisesti kuollut, kun muut eivät pidä häntä enää vuorovaikutuksen arvoisena.

Koronan paljastettua vanhojen ihmisten todellisen syrjään jäämisen riskin tutkijat Jari Pirhonen, Marjaana Seppänen, Ilkka Pietilä, Katariina Tuominen ja Marja Jylhä alkoivat pohtia, voiko Suomessa puhua jopa vanhojen ihmisten sosiaalisesta kuolemasta. Työnnetäänkö ikääntyneitä meillä väestöryhmänä yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen ulkopuolelle?

Tutkimuksessa kävi ilmi, että ikääntyneen väestön kasvava palvelujen tarve saa nuoremmat sukupolvet ajattelemaan vanhoja ihmisiä kulueränä ja sosiaalipolitiikan kohteena. Vanhat ihmiset taas pelkäävät päätyvänsä vanhustenhoidon koneiston rattaiksi, vailla arvostusta ja omaa elämää.

TUTKIMUKSEN tärkeä tulos oli se, että vanhat ihmiset saattavat pitää eutanasiaa jopa parempana ratkaisuna kuin elämistä sosiaalisesti kuolleena. Minna Canthin kuuluisa ajatus ”Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää” oli vahvasti esillä eläkeikäisten tutkimushaastatteluissa.

Tulosten perusteella tutkijat muotoilivat Canthin ajatuksen uudelleen: mieluummin kuolema kuin nukkuvaa, puolikuollutta elämää. Vanhat ihmiset eivät pidä vaipan vaihtoa ja ruokituksi tulemista elämisen arvoisena elämänä.

Tutkimus sisältää painavan viestin pitkäaikaishoitoa suunnitteleville ja tuottaville tahoille. Toimijuuden ja osallisuuden kokemusten mahdollistamisen pitäisi olla hoidon ensisijainen tarkoitus.

Mieleen näyttää hiipineen pelko huutolaisaikojen paluusta.

VANHOJEN ihmisten mieleen näyttää hiipineen pelko huutolaisaikojen paluusta. Moni pelkää joutuvansa ”elämään” laitoksessa toisten armoilla. Huutolaisuus tarkoittaa samalla sosiaalisen osallisuuden menetystä, sillä huutolaisia ei kuunnella heitä itseään koskevissa asioissa.

Myös koronaepidemia on herättänyt keskustelua, jossa on kuultavissa vanhojen ihmisten sosiaalisen kuoleman kaikuja. Lääkärit ovat tehneet vanhusten elvytyskieltopäätöksiä puhelimitse, ja asumisyksiköiltä on pyydetty listauksia ihmisistä, jotka voidaan rajata tehohoidon ulkopuolelle. Tarvittavien suojavarusteiden saanti on ollut erityisen hidasta juuri vanhustenhoidossa.

Vanhojen ihmisten yhteiskunnalliseen asemaan voi siis Suomessa viitata sosiaalisen kuoleman käsitteellä. Tutkijat pitävät tätä merkittävänä yhteiskunnallisena epäkohtana, jota ei saa lakaista maton alle. ■ geron.fi

Lue lisää: Vanhuus ja sosiaalinen kuolema, Yhteiskuntapolitiikka 1/2021 – Muistisairaus on sosiaalisen kuoleman riskitekijä, Memo 1/2022 

+1
ariliimatainen

Olen laillistettu sosiaalihuollon ammattimies ja vapaa toimittaja. Geronomina edistän vanhojen ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Freelancerina kirjoitan mielelläni kulttuurista ja vanhuusiän ilmiöistä. Palveluksessanne! Geron ’vanhus, vanha mies’

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu