Vanhustenhoito kaipaa asenteenmuutosta

Hyvä vanhustyö ja vanhuspolitiikka kaipaavat kyvykkäitä puolestapuhujia enemmän kuin koskaan. Milloin meillä herätään ymmärtämään, että yhteiskuntamme ei kannata hylätä vanhoja ihmisiä?

Vanhustenhoito herättää kyllä vilkasta mielenkiintoa. Media uutisoi epäkohdista kärkkäästi, mutta homma jää aina sikseen. Miten vanhusten asemaa voi parantaa todellisuudessa?

Suomi on ikärasistinen.

Juhlapuheissa vanhuus on viisautta, vaikka käytännössä vanhoihin ihmisiin suhtaudutaan meillä hyvin väheksyvästi, jopa vihamielisesti. Suomi on ikärasistinen maa, jossa tarvitaan kipeästi asenteenmuutosta.

Vanhustyön keskusliiton toiminnanjohtaja Pirkko Karjalainen kiteytti hyvän vanhustyön määritelmän aikoinaan neljään t-kirjaimeen: tieto, taito, tahto ja tunne.

Toivo tekee hetkestä merkityksellisen.

Tuo nelikko on edelleen pätevä muistisääntö.

Olen Karjalaisen kanssa samaa mieltä myös siitä, että vanhustyö on nyt ja tulevaisuudessa ihmisten työtä ihmisten kanssa. Teknologia on hyvä apulainen, mutta se ei voi koskaan korvata ammattitaitoista henkilöstöä.

Yhden t-kirjaimen haluaisin omasta puolestani vielä lisätä. Olkoon viimeinen sana toivo.

Jotkut miettivät tuonpuoleisia, mutta vanhustyön ammattimiehenä haluan elätellä toivoa paremmasta elämästä maan päällä.

Toivo voi löytyä eletystä elämästä tai toisen ihmisen läsnäolosta arjessa. Toivo tekee tästä hetkestä merkityksellisen, meille jokaiselle.

ariliimatainen

Olen viestinnän ja vanhustyön asiantuntija. Työskentelen omaishoitoyhdistyksessä ja kirjoitan freelancerina mielelläni vanhuusiän ilmiöistä. Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää. – Geron (kreik.) 'vanhus, vanha mies' www.geron.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu