Itämeri, rauhanmeri?
Itämeri on Euroopan tärkein sotilaallinen alue, monen Euroopan maan turvallisuus on kiinni Itämerestä, myös Suomen. Jo kylmän sodan aikaan 1970-luvulla laulettiin Itämerestä Agit-Propin johdolla rauhanmerenä, meren turvallisuus herätti huolta suomalaisissa jo tuolloin.
Venäjää Suomessa ja Ruotsissa eivät kiinnosta ensisijassa maa-alueet rannikkoalueita sekä merialueiden ilmatilaa lukuun otattamatta, Venäjälle on tärkeää nimenomaan Itämeri ja yhteydet manner-Venäjältä Kaliningradiin, jossa sijaitsee Venäjän keskeisiä sotilasvoimia Keski-Eurooppaa silmällä pitäen.
Toki Venäjälle myös Lappi on tärkeä arktisen alueen kannalta. Pietarin eteläpuolella Lugan tukikohdassa olevat Iskander-ohjukset kantavat Suomen rannikkoalueet lähes Ouluun saakka, eivät kuitenkaan pohjoisempaa Suomea. Karjalankannaksella olevilta laukaisualustoilta ylletään vielä paremmin pohjoisen Itämeren alueelle aina yli Tukholman.
Ruotsissa etenkin politiikkojen piirissä on edelleen sitä käsitystä, että Suomi toimisi Ruotsin puskurina suhteessa Venäjään. Ei toimi, Suomen tapaan oleellista Ruotsille on Itämeren turvallisuus, meren ja meren ilmatilan kautta hyökkäykset Ruotsiin tapahtuisi, jos olisivat tapahtuakseen.
Myös Suomessa puolustuksen keskeisiä painopistealueita tulisi olla merialueet sekä ilmatila, puolustuksessa on keskitytty tähän saakka pitkälti maa-alueeseen ja itärajaan. Suomelle Iskander-ohjukset ovat haasteellisia.
Myös Nato-maille Itämeri on Euroopan merkittävin sotilasalue. Itämeressä kulkee kansainvälinen merialue ja ilmatila Pietarista aina Saksan keskeisimmille teollisuusalueille. Nato on nimennyt strategiassaan tärkeän Itämeren alueen NB8-alueeksi, johon kuuluvat Pohjoismaat ja kolme Baltian maata, maista vain Suomi ja Ruotsi eivät kuulu Natoon.
Nato-maille Suomelle ja Ruotsille kanssa sovitut isäntämaasopimukset ovat ratkaisevia, Suomen ja Ruotsin rauhankumppanuudet tuskin olisivat jatkuneet maiden toivomassa muodossa, mikäli sopimuksia ei olisi hyväksytty Walesin Nato-huippukokouksessa.
Natolle pohjoisen Euroopan tärkeyttä kuvaa myös Naton Defence Collegen (NDF) maaliskuinen Pohjoismaiden turvallisuutta koskeva raportti, jonka loppulause antaa selkeän viestin Suomelle ja Ruotsille osana Pohjoismaiden turvallisuutta: ”Todellinen [turvallisuus]integraatio on mahdollista vain, jos Ruotsi ja Suomi ottavat viimeisen askeleen kohti Natoa täysivaltaisina jäseninä.”
Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydet parantaisivat Itämeren turvallisuutta. Nyt ongelmaa tuottaa myös se epävarmuus, miten maat käyttäytyisivät kriisitilanteessa. Olisivatko poliittisella päätöksellä Suomen ja Ruotsin ilmatilat ja lentokentät isäntämaasopimuksiin kirjatusti Naton käytettävissä, jos Itämeren jossakin Nato-maassa syntyisi konflikti Venäjän kanssa.
Suomen ja Ruotsin turvallisuus parantuisi nimenomaan puolustusliiton kollektiivisuudella, Itämeren kaikki valtiot Venäjää lukuun ottamatta kuuluisivat saman puolustusopin alaisuuteen, sotilasvoimia voitaisiin keskittää koko Itämeren alueella sinne, missä kulloinkin on tarve.
Ihan hyvä kirjoitus, jossa oli hyvin oivallettu nykyinen tilanne. Seuraava katkelma kuitenkin kaipaisi hieman korjausta:
”Itämeren kaikki valtiot Venäjää lukuun ottamatta kuuluisivat saman puolustusopin alaisuuteen, sotilasvoimia voitaisiin keskittää koko Itämeren alueella sinne, missä kulloinkin on tarve.”
Suomelle tuollaiseen keskittämiseen ei liene mahdollisuuksia, koska varsin pienellä joukolla Venäjä voisi sitoa Suomen puolustusvoimat oman alueensa puolustukseen.
Tietenkin, jos ajatellaan, että ainoastaan Helsingin seutua kannattaa puolustaa, niin tällöin voitaisiin viedä vaikka kokonainen valmiusprikaati jonnekin muualle sotimaan. Tällöin tilanne vastaisi esim. Suuren Pohjansodan aikaa, jolloin Suomesta vietiin miehiä vähän sinne sun tänne Suomen jäädessä venäläisten temmellyskentäksi.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen ulkomaankaupasta 90% tonneina mitattuna, kulkee Itämerta pitkin. Siksi Suomelle on elintärkeää, että meriyhteydet Itämerellä säilyvät. Miten varmistamme meriyhteyksien säilymisen kaikissa olosuhteissa ? Toisaalta voi kysyä, mikä niitä voisi mahdollisesti uhata ? Asia selviää melko helposti karttaa tarkastelemalla.
Ilmoita asiaton viesti
Muuten hyvässä tekstissä on asiavirhe:
”Olisivatko poliittisella päätöksellä Suomen ja Ruotsin ilmatilat ja lentokentät isäntämaasopimuksiin kirjatusti Naton käytettävissä, jos Itämeren jossakin Nato-maassa syntyisi konflikti Venäjän kanssa.”
Isäntämaasopimukseen ei ole kirjattu yhtään mitään ilmatilojen, lentokenttien tai satamien olosta ”Naton käytettävissä jos Itämeren jossakin Nato-maassa syntyisi konflikti Venäjän kanssa”.
Isäntämaasopimus ei ole liittosopimus. Se on ainoastaan logistiikan käytännön manuaali, mutta poliittinen päätöksenteko valtioalueen ja resurssien käytöstä säilyy aina isäntämaan omalla, kansallisella hallituksella – ei sitä ole luovutettu kenellekään toiselle isäntämaasopimuksessa.
Ks. http://hannumononen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/17516…
Naton jäsenyys on asia erikseen – ja sitä Suomen on haettava varta vasten asiaankuuluvassa järjestyksessä.
Ilmoita asiaton viesti
Vastaus Hannu Muhosen kommenttiin ja kiitos paljon kommentista!
Ikävää, että Suomen ja Naton välinen isäntämaasopimus tai yhteisymmärrysasiakirja (Memorandum of Understanding, Allied Joint Doctrine for Host Nation Support) on valtionhallinnossa salassa pidettävä asiakirja eikä sen sisältö ole tarkasti kansalaisen tiedossa ja tarkasteltavissa. Sopimusrunko löytyy kyllä internetistä, mutta miten Suomen ja Ruotsin sopimus poikkeaa tuosta, ei ole tarkasti tiedossa. Iltalehti kyllä uutisoi haltuunsa saamansa sopimuksen sisällöstä elo-syyskuun vaihteessa.
Runko löytyy internet-osoitteesta: http://hogskolene.forsvaret.no/english/Documents/A…
Poliitikot, ennen kaikkea ulkoministeri Tuomioja on korostanut, ettei sopimus vie Suomea lähemmäksi Natoa. Mielestäni sopimus vie lähemmäksi Natoa ja se on vain hyvä asia.
Sopimusta valmisteltiin valtionhallinnossa 10 vuotta, Natolla olisi ollut valmiutta sopimuksen allekirjoittamiseen jo paljon aikaisemmin. Miksi sopimusta ei allekirjoitettu aikaisimmin, jos Suomi olisi nähnyt sen harmittomaksi ja ennen kaikkea turvallisuuspoliittiseen asemaan vaikuttamattomaksi?
Sopimuksen perusteella Suomen alueen ja infrastruktuurin alistaminen Naton sotilaallisille operaatioille on mahdollista. Nato voi pyytää oikeutta käyttää Suomen ilmatilaa, merialueita tai lentokenttiä operaatioittensa tueksi, mutta on eri asia, antaako Suomi luvan vai kieltääkö alueittensa käytön.
Sotilaspoliittisesti Suomi on tällä hetkellä harmaalla alueella, Suomi ei kuulu Natoon ja maan todellista käyttäytymistä kriisitilanteessa ei tiedetä. Tällaiset maat ovat aina turvallisuusriskejä juuri sen takia, että niiden käyttäminen on ennakoimatonta. Suomi voi olla lisäksi erityisen altis ennakoimattomalle käyttäytymiselle, koska sen taloussuhteet Venäjään ovat tiiviit ja tiiviit taloussuhteet vaikuttavat aina turvallisuuspoliittiseen käyttäytymiseen. Päätöksenteon vaikeuden Suomessa olemme nähneet jo EU:n Venäjä-pakotepolitiikan yhteydessä.
Otetaanpa esimerkki:
Jos Venäjällä olisi tarvetta tehdä interventio esim. Baltiaan, läntisiä rivejä hämmentääkseen Venäjä voisi pyytää Suomea ja Ruotsia pysymään puolueettomana ja konfliktin ulkopuolella. Antaisiko Suomi isäntämaasopimuksen perusteella kriisitilanteessa Natolle oikeuden käyttää lentokenttiään tai maa- ja merialueitaan sotilasoperaatioon?
Jos tuossa tilanteessa Suomessa ulkoministerinä olisi Paavo Väyrynen tai Erkki Tuomioja, Venäjän pyyntöön saatettaisiin suotua. Jos ulkoministerinä olisi Carl Haglund tai Alexander Stubb, pyyntöön ei suostuttaisi. Maan käyttäytyminen ei siis olisi ennakoitavissa.
Mikäli pyyntöön suostuttaisiin, Suomi varmistaisi, ettei se missään oloissa keneltäkään Nato-maalta saisi enää sotilasapua, jos kriisin myöhemmässä vaiheessa Venäjällä olisi tarvetta tehdä interventioita myös Suomessa. Pahimmassa tapauksessa Nato tulkitsisi Suomen kuuluvan Venäjään ja Suomi olisi Naton ja Venäjän välistä sotatoimialuetta.
Suurinta turvallisuutta maalle on se, että kaikki tietävät, mihin joukkoon maa kuuluu ja miten se käyttäytyy kriisissä. Kriisissä puolta ei voi enää vaihtaa. Suomen on oltava joko reilusti Natossa tai sitten ulkopuolella, rajavaiheilla olo ei luo mitään turvallisuutta kenellekään.
Ilmoita asiaton viesti
Ari Pesonen,
Mistähän on peräisin seuraava käsitys:
”Suomen ja Naton välinen isäntämaasopimus tai yhteisymmärrysasiakirja (Memorandum of Understanding, Allied Joint Doctrine for Host Nation Support) on valtionhallinnossa salassa pidettävä asiakirja eikä sen sisältö ole tarkasti kansalaisen tiedossa ja tarkasteltavissa. Sopimusrunko löytyy kyllä internetistä, mutta miten Suomen ja Ruotsin sopimus poikkeaa tuosta, ei ole tarkasti tiedossa.”
Minun käsittääkseni Suomen ja Naton välinen isäntämaasopimus on tässä:
http://www.defmin.fi/files/2898/HNS_MOU_FINLAND.pdf
Sopimus on siis täysin julkinen, mutta siitä ei vain ole virallista suomennosta. Antaako jokin aiheen olettaa, että sopimuksessa olisi jotain muutakin, salassa pidettävää sisältöä? Ainakaan yllä linkitettyyn tekstiin ei sisälly viittauksia mihinkään salassa pidettävään, ja tuo teksti on tullut julkiseksi kaikille kansalaisille allekirjoituksensa yhteydessä.
”Sopimusta valmisteltiin valtionhallinnossa 10 vuotta, Natolla olisi ollut valmiutta sopimuksen allekirjoittamiseen jo paljon aikaisemmin. Miksi sopimusta ei allekirjoitettu aikaisimmin, jos Suomi olisi nähnyt sen harmittomaksi ja ennen kaikkea turvallisuuspoliittiseen asemaan vaikuttamattomaksi?”
Todennäköisesti pelkästään poliittisista syistä, edellisen ulkopolitiikkamme johtajan, presidentti Tarja Halosen vieroksuessa oman henkilökohtaisen ideologiansa takia kaikenlaisen yhteistyön helpottumista Naton kanssa, edes käytännön asioiden sujuvuuden tasolla. Haloselle mikään sellainen ei ollut harmitonta, joka olisi vähentänyt Suomen riippuvuutta Venäjästä.
”Sopimuksen perusteella Suomen alueen ja infrastruktuurin alistaminen Naton sotilaallisille operaatioille on mahdollista. Nato voi pyytää oikeutta käyttää Suomen ilmatilaa, merialueita tai lentokenttiä operaatioittensa tueksi, mutta on eri asia, antaako Suomi luvan vai kieltääkö alueittensa käytön.”
Juuri näin: ”on eri asia, antaako Suomi luvan vai kieltääkö alueittensa käytön” – eli Suomen kansallista päätösvaltaa oman valtioalueensa hallinnasta isäntämaasopimus ei kavenna, ja tässä on asian ydin. Suomella on siis isäntämaasopimuksesta riippumatta aivan todellinen oikeus halutessaan kieltää alueittensa käyttö, mikä taas ei ole yllä olevan blogitekstin sisällön mukaista:
”Suomen… ilmatilat ja lentokentät isäntämaasopimuksiin kirjatusti Naton käytettävissä, jos Itämeren jossakin Nato-maassa syntyisi konflikti Venäjän kanssa”.
Konflikti Nato-Venäjä ei siis oikeuta Natoa isäntämaasopimukseen kirjatusti Natoa käyttämään Suomen ilmatilaa ja lentokenttiä (ellet sitten osoita sitä yllä linkitetystä sopimustekstistä); tätä tarkoitan asiavirheellä – isäntämaasopimus ei automaattisesti oikeuta Natoa mihinkään Suomen suhteen, vaan kukin tilanne harkitaan Suomen puolelta erikseen niin kauan, kun olemme vain Naton ulkopuolinen rauhankumppani emmekä jäsen.
Jos taas olisimme jäsen, tuo resurssien käyttöoikeus kuuluisi Artikla 5:n käsitteen ”such means… as deemed necessary” piiriin ja sitä voisi pitää käytännössä itsestään selvänä.
”Otetaanpa esimerkki” -väliotsikosta eteenpäin olen tekstisi sisällöstä samaa mieltä. Suomella on tuollaisessa tilanteessa aito valinnan mahdollisuus, mutta se puolen valinta tuolloin olisi mitä todennäköisimmin sitten lajissaan lopullinen. En tosin usko, että ulkoministeri yksinään voisi päättää noin laajakantoista asiaa, vaan todennäköisesti se keskusteltaisiin UTVA:ssa ja lopullisen henkilökohtaisen poliittisen vastuun kantaisi viime kädessä ulkopolitiikkaa johtava Tasavallan presidentti.
Olen samaa mieltä siitäkin, että ennakoitavuus reilusti Natossa olemalla olisi Suomen edun mukaista, kun taaas ”aidalla istuminen” suomalaisten poliittisen kansansuosion menettämisen pelossa sen sijaan ei ole kestävä ratkaisu minkään merkittävän tuen saamisen kannalta pahoina päivinä, vaan se olisi lyhytnäköistä ehdoin tahdoin yksin jättäytymistä.
Ilmoita asiaton viesti