Kuinka Suomesta sitten tulisi Naton 29. jäsenmaa?

Suomella on nyt paras tilaisuus liittyä Natoon sitten vuoden 1995. Jos ensi vaalikaudella Suomi ei liity Natoon, ei se tule liittymään tuskin koskaan, ei ainakaan vuosikymmeniin. Vastaavaa tilaisuutta tuskin tulee, jolloin kansa ja poliitikot olisivat yhtä valveutuneita päätökselle.

Ulkoasiainministeriön tulevaisuuskatsauksen Nato-kirjaukset ovat herättäneet myös puolueet ottamaan kantaa Suomen Nato-jäsenyyteen ja puolueiden Nato-linjaukset ovat alkaneet kirkastua.

Suurimmista puolueista Keskusta ja SDP ovat ilmoittaneet, etteivät kannata Suomen Nato-jäsenyyttä tulevalla vaalikaudella. Puolueet, joiden mielestä Suomen Nato-jäsenyys parantaisi Suomen turvallisuutta, ovat RKP, Kokoomus, Kristillisdemokraatit ja Perussuomalaiset. Kyseisten puolueiden paikkamäärä nykyisessä eduskunnassa on 97 ja tämän hetken gallupkannatus 44,6 %. Nato-jäsenyysmyönteiset puolueet eivät ihan vielä muodosta enemmistöä.

Kuinka sitten Suomesta tulisi Naton 29. jäsenmaa?

Suomen heikko taloustilanne olisi tärkein ensi kevään vaaliteema, mutta yksikään puolue ei ole kyennyt antamaan uskottavia ja muista poikkeavia ehdotuksia, miten Suomen vientiteollisuus saataisiin kuntoon. Äänestäjälle puolueiden talouslinjaukset eivät erotu.

Ensi kevään eduskuntavaalit ovat Nato-vaalit. Vaaliteemana Nato on äänestäjälle taloutta ymmärrettävämpi, Nato-jäsenyyttä joko kannatetaan tai ei kannateta.

Suomessa pitäisi nyt miettiä, miten suurta kannatusta Suomen mahdollinen Nato-jäsenyys edellyttää ja missä järjestyksessä päätöksenteon pitäisi mennä. Ensinnäkin jokaisen puolueen ja eduskuntavaaliehdokkaan tulee ottaa selkeä kyllä- tai ei-kanta Nato-jäsenyyteen.

Ilman ulkopoliittisen johdon kannanottoa kansan enemmistön mielipide ei käänny Nato-jäsenyyden kannalle.

Vaalituloksen perusteella Suomen turvallisuuspoliittinen linja on kirjattava selkeästi hallitusohjelmaan, Nato-jäsenyyttä joko valmistellaan tai ei valmistella, epämääräiset optiokirjaukset vain heikentävät Suomen turvallisuuspoliittisen linjan selkeyttä ja osoittaisivat hallituksen epävarmuutta ja haparointia. Ruotsin kirjaus olla hakematta Nato-jäsenyyttä antaa yksiselitteisen kuvan maan linjasta.

Jos uusi hallitus on Suomen Nato-jäsenyyden kannalla, on hallituksen aloitettava jäsenyyden valmistelu. Niillä puolueilla, jotka kannattavat Nato-jäsenyyttä, pitää olla enemmistö myös eduskunnassa. Yksinkertainen enemmistö riittää, tässä vaiheessa enemmistön ei tarvitse olla kahta kolmasosaa, kansanäänestyksen jälkeen tilanne on toinen.

Näin edustuksellinen enemmistödemokratia toimii.

Hallituksen on aloitettava sitten jäsenyysvalmisteluprosessi vastaavasti kuin aikanaan liittyessämme EU:hun. Lopullisen päätöksen jäsenyydestä tekee Suomen kansa nimellisesti neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä, poliitikkojen ei pidä pelätä kansanäänestystä. Kansanäänestyksen jälkeen jäsenyyspäätösprosessi jatkuisi perustuslakivaliokunnan päätöksellä vastaavasti kuten EU-jäsenyyskäsittelyn yhteydessä, kahden kolmasosan enemmistö eduskunnassa riittäisi.

Kansa on ratkaiseva päättäjä ja kansanäänestyksen tulosta olisi sitten jokaisen poliitikon kunnioitettava, vaikka se olisi oman mielipiteen vastainen. Jos kansan päätös osoittautuu myöhemmin vääräksi ja Suomi jäisi yksin, kansa kantaa siitä myös täyden vastuun, ei poliitikot.

Vastaavasti kuin EU-jäsenyydessä, kansa kyllä asettuu poliittisten päättäjien mielipiteen tueksi, ei Nato tee EU:sta poikkeusta. Tämän hetken Nato-kannatusluvuista ei tarvitse olla huolissaan, ne kääntyvät maan ulkopoliittisen johdon mukaiseksi, kansa tarvitsee vain linjannäyttäjää.