Venäjälle ei tule sallia Euroopassa etuoikeutettuja intressipiirejä

Venäjän ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikka voidaan jakaa viiteen osa-alueeseen ja osa-alueet ovat kansainvälinen yhteistyö, pyrkimys vaikutusvaltaisemmaksi toimijaksi maailmanpolitiikassa, pyrkimys pitää Venäjän vaikutusvalta maan etuoikeutetuissa intressipiireissä, kansainvälisen oikeuden hyödyntäminen ja sotilaallinen voima.

Kansainvälisessä yhteistyössä Venäjä ei tahdo eristäytyä ja nyt Ukrainan kriisin yhteydessä presidentti Putin on korostanut, että suhteita myös Natoon ja EU:hun halutaan edelleen ylläpitää.

Venäjä haluaa olla vaikutusvaltaisempi toimija maailman politiikassa. Venäjä haluaa maailman olevan moninapainen, Yhdysvaltain johtavaa asemaa pyritään heikentämään. Euraasian unionin luomisella, BRICS-yhteistyöllä viiden kehittyvän maan kesken ja Kiinan suhteiden parantamisella on pyritty luomaan vastavoimaa läntisen maailman valta-asemalle.

Venäjä pyrkii edelleen kasvattamaan vaikutusvaltaansa myös läntisessä Euroopassa erityisesti kauppa- ja energiapolitiikalla. Tässä päämäärässään Venäjä onkin jo onnistunut hyvin. EU:n riippuvuus Venäjän energiasta on tullut esiin Ukraina kriisin hoidossa, EU-maiden toimet ovat olleet ponnettomia, EU:n oma energian saati on haluttu turvata Ukrainasta piittaamatta.

Juuri nyt etuoikeutetut intressipiirit ovat Venäjän tärkein ulkopoliittinen osa-alue. Venäjän mielestä vanhat Neuvostotasavallat ja ns. lähiulkomaat kuuluvat Venäjän intressipiireihin. Myös Suomi lasketaan Venäjä geopoliittiseen intressipiiriin, vaikka sotilasstrategiassa Suomi lasketaan jo Nato-maaksi. Ukrainassa, Georgiassa, Moldovassa ja Azerbaidžanissa intressipiirien turvaamisen ratkaisumallina ovat jäätyneet konfliktit.

Kansainvälistä oikeutta Venäjä käyttää ulkopolitiikan välineenä vain silloin, kun se on Venäjän etujen mukaista. Tämä politiikan osa-alue ei ole Venäjällä johdonmukaista ollenkaan, muutoin kylläkin.

Myös sotilaallinen voimannäyttö on keskeinen osatekijä Venäjän politiikassa. Sotilaallinen voimannäyttö on etuoikeutettujen intressipiirien ohella ratkaiseva tekijä Venäjän ulkopolitiikassa niissä naapurimaissa, jotka ovat nähneet lähentymisen länteen Venäjää houkuttelevampana vaihtoehtona. Kynnys sotilaallisen voiman käyttämiselle on alhainen kuten nyt Ukrainassa ja aikaemmin Georgiassa on nähty.

Nuo viisi osa-aluetta ovat keskenään ristiriitaisia ja kuinka Venäjä eri tilanteissa toimii, on tapauskohtaista ja vaikea ennakoida. Missä määrin esim. Itä-Ukrainassa etuoikeutettujen intressipiirien ja kansainvälisen yhteistyön politiikkaa painotetaan, riippuu lännen reaktioista.

Lännen reaktiot Venäjän harjoittaman politiikan suhteen eivät ole olleet Ukrainan kriisissä ollenkaan riittäviä. Venäjä yllätti EU:n ja Naton housut kintuissa.

Lännen pitäisi olla tiukempi etenkin sotilaspuolella ja lännen pitäisi olla valmis näyttämään myös sotilaallista voimaa. Yhdysvaltain sotilaallisen voimankäytön uhkaamisella saatiin Syyriassa aikaan se, että Venäjän tukema Syyria luopui kemiallisista aseista. Venäjä ja sen liittolaiset kyllä aistivat, milloin lännessä ollaan tosissaan ja on syytä perääntyä. Ukrainassa länsi ei ole ollut sydämestään mukana ja se on ikävää ukrainalaiselle. Nato teki virheen ilmoittaessaan heti Ukrainan kriisin alussa, ettei se puutu kriisiin sotilaallisesti. Vaikkei puuttuisi, se olisi pitänyt pitää omana tietonaan. Venäjälle annettiin vapaat kädet toimia Ukrainassa.

Mikäli länsi olisi valmis sotilaallisen voiman osoittamiseen ja eristämään Venäjä kansainvälisestä yhteistyöstä, asetettaisiin tällöin Venäjälle rajat, joilla osoitetaan, ettei länsi salli Venäjälle sellaisia etuoikeutettuja intressipiirejä, jotka loukkaavat lähiulkomaiden itsenäisyyttä ja valinnan vapautta. Venäjä tulisi perääntymään. Kansainvälinen yhteistyö on Venäjän ulkopolitiikan se osa-alue, johon on helpoin vaikuttaa. Eristämistoimet kansainvälisessä yhteistyössä ja sotilaallinen voima siis ovat lännen välineitä, joilla Venäjälle voidaan rajoja nyt asettaa.