Kuinka Euroopan jäätyneet konfliktit tulisi nyt ratkaista?

Abhasia ja Etelä-Ossetia Georgiassa, Vuoristo-Karabah Azerbaidžanissa ja Transnistria Moldovassa, tuoreimpana Donetsin allas Ukrainassa. Euroopan jäätyneitä konflikteja, joissa kysymys on lännen ja Venäjän välisistä suhteista ja Venäjän lähiulkomaiden päätösvallasta omiin asioihin.

Konfliktialueiden venäläisväestö on halunnut yhdentyä Venäjään, maan kantaväestö länteen. Venäjän naapureina olevat entiset neuvostotasavallat eivät ole kokeneet vetoa Venäjään vaan enemmän länsimaiseen markkinademokratiaan eikä Venäjällä ole ollut luontaista vetovoimaa estää maiden länsimieltymyksiä. Hyvinvoinnin tavoittelu on ratkaissut suuntautumisen.

Jäätyneet konfliktit ovat tällä hetkellä merkittävin Euroopan turvallisuutta rajoittava tekijä. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen konflikteissa on kuollut jo yli 35 000 ihmistä. Konfliktit ovat Venäjän määrätietoisen ulkopolitiikan synnyttämiä ja niihin on syntyvaiheessa liittynyt Venäjän sotilaallinen interventio tai sillä uhkaaminen. Venäjä on pyrkinyt ratkaisemaan asioita pakkovoimin.

Kuten Venäjän ulkopolitiikka yleensä, myös jäätyneiden konfliktien politiikka lähiulkomaapolitiikan osana on ollut johdonmukaista. Poliittisten päämäärien saavuttamiseksi mukana on myös kauppa- ja energiapolitiikan toimia.

Vuonna 2004 EU laajeni Itä-Euroopassa 10 maan voimalla ja Nato 7 maan voimalla. Presidentti Putinin entinen talouspoliittinen neuvonantaja Andrei Illarionov on hiljattain todennut, että Venäjä on luonut nyt harjoittamansa lähiulkomaapolitiikan perusteet jo vuosikymmen sitten vuosina 2003–04. Samaan aikaan myös Venäjän sisä- ja talouspolitiikassa tapahtui käänne kohti syvempää autoritarismia.

2000-luvun alkupuolelta Venäjä alkoi kokea todelliseksi uhaksi entisten neuvostotasavaltojen Georgian ja Ukrainan lähentymisen EU:hun ja varsinkin Natoon. Venäjällä alkoi tuolloin olla myös riittävästi poliittista ja sotilaallista voimaa vastata länsimaille toisin kuin vuosikymmen aikaisemmin Itä-Euroopan vapautuessa. Vuoden 2004 tapahtumat Ukrainassa ja Georgiassa saivat Venäjän reagoimaan.

Ukrainassa Viktor Juštšenko valittiin länsimielisenä oppositioehdokkaana vuoden 2004 presidentinvaaleissa presidentiksi voitettuaan Venäjän voimakkaasti tukeman Viktor Janukovytšin. Georgiassa vuoden 2004 presidentinvaaleissa puolestaan valtaan nousi niin ikään länsimielinen Mikheil Saakašvili.

Molemmat presidentit ajoivat maittensa EU- ja NATO-jäsenyyksiä. Ukrainalla oli Juštšenkon aikana hyvät suhteet Yhdysvaltoihin ja länteen, Saakašvililla oli lisäksi hyvät suhteet presidentti Bushiin.

Georgian ja Ukrainan yhteisistä näkemyksistä suhteessa Venäjään kertoo Ukrainan tukeminen Georgiaa asetoimituksin vuoden 2008 sodassa. Sekä Georgiassa että Ukrainassa länsi koettiin aidosti Venäjää mieluisampana vaihtoehtona, lännellä oli Venäjää enemmän vetovoimaa.

Ukrainan talous oli 2000-luvun jälkipuolella epävakaata ja epävakauden keskeisenä syynä olivat Venäjän harjoittamat taloutta horjuttavat toimet, merkittävimpänä kaasukiistat vuosina 2006 ja 2009 sekä kaasutoimituksen keskeytys vuonna 2009. Venäjälle energiapolitiikka oli tärkeä osa Ukrainassa harjoitettua lähiulkomaapolitiikkaa, talouden epävakauttamisessa onnistuttiin hyvin.                      

Helmikuussa 2010 Ukrainaan valittiin presidentiksi venäläismielinen Viktor Janukovytš ja kesäkuussa 2010 Ukrainan parlamentti päätti luopua Nato-jäsenyyden tavoittelusta. Venäjän kannalta Ukraina oli saatu taas ruotuun, mutta vain neljäksi vuodeksi.

Venäjä oli voittanut Ukrainan länsimielisyyden ensimmäisen erän, mutta Ukrainan vakaviin talous- ja korruptio-ongelmiin Venäjällä ei ollut tarjota ratkaisun avaimia. Helmikuussa 2014 Janukovytš syrjäytettiin Ukrainan kansannousussa ja hän pakeni Venäjälle. Alkoi Ukrainan länsimielisyyden toinen erä.

Venäjälle jäätyneiden konfliktien politiikassa kysymys on ollut estää maiden liittyminen Natoon ja hankaloittaa EU-jäsenyyttä, Venäjälle myös EU-jäsenyys on askel kohti Nato-jäsenyyttä. Venäjän lähtökohta on luottaa osaltaan myös siihen, että jos hakijamaassa on epävakaustekijä, Nato ei ota jäsenekseen.

Vuonna 2008 Yhdysvallat oli valmis ottamaan Georgian Naton jäseneksi, eurooppalaiset jäsenmaat, ennen kaikkea Saksa ja Ranska, estivät jäsenyyden. Tuolloin vuonna 2008 tehtiin lännessä virheitä, joista nyt maksetaan hintaa.

Kuinka sitten jäätyneet konfliktit tulisi nyt ratkaista?

Jokaisella maalla pitää olla oikeus kuulua niihin järjestöihin ja liittymiin, joihin parhaakseen katsoo. Ukraina ja Georgia haluavat kuulua EU:hun ja Natoon, Valko-Venäjä Euraasian unioniin ja Venäjän etupiiriin. 

Venäjän harjoittama kylmiin konflikteihin nojaama naapurimaapolitiikka tulisi EU:n ja ennen kaikkea Naton kyetä ratkaista niin, että konfliktit saadaan lopulliseen päätökseen ja konfliktien kohdemaat voisivat päättää itsenäisesti omasta tulevaisuudestaan ja haluamastaan länsi-integraatiosta sekä suhteista Venäjään.

Ratkaisu vaatii linjamuutosta Natolta ja EU:lta, mutta ennen kaikkea myös konfliktialueiden valtioilta. Lännen ratkaisu ei voi olla sotilaallinen, se vaihtoehto on suljettu pois jo vuonna 2008. Ratkaisut on kyettävä tekemään myös ilman Venäjää ja ilman Venäjän minkäänlaista myötävaikutusta.

Sekä EU:n että Naton tulee olla valmiit ottamaan Georgia, Moldova ja Ukraina jäsenikseen, kunhan maat ovat muovanneet politiikkansa niin, etteivät konfliktialueet voi enää muodostaa valtiolle turvallisuuspoliittista riskiä, mutta konfliktialueiden olemassaolo jäsenmaalle sinänsä sallitaan. Kun maa on sitten Naton jäsen, on Venäjä osoittanut suurta pidättyväisyyttään sotilastoimissaan jäsenmaata kohtaan, jäsenyys on otettu realiteettina.

Toisin sanoen keskeisimmät jäsenyysehdot täyttyisivät, kun maat olisivat eriyttäneet valtioiden sisällä olevista konfliktialueet niin, että konfliktialueet eivät voi enää vaikuttaa maiden politiikkaan ja ennen kaikkea turvallisuuspolitiikkaan millään muotoa.

Georgian, Moldovan ja Ukrainan tulisi puolestaan määritellä konfliktialueiden asema uudelleen niin, että valtiot voivat ilman konfliktialueita tehdä sitoumuksia kansainvälisiin järjestöihin täyttäen asetetut jäsenyysvaatimukset. Maiden tulisi kyetä ulkoistaa konfliktialueet valtiosta erilleen, konfliktialueet olisivat eräänlaisia persona non grata-alueita. Kriisialueet olisivat alueita valtiossa olematta valtiossa.