G20-kokouksessa oivallettiin kansainvälisen yhteistyön merkitys Venäjälle

On selviä merkkejä, että Venäjä alkavaa olla kovasti huolissaan tilanteestaan. Putinin viimeaikaisissa kommenteissa on myönnetty pakotteiden vahingollisuus Venäjälle ja on varoiteltu välien huonontumisesta läntiseen maailmaan. Talouden sakatessa Venäjä alkaa hermostua.

Venäjän ulkopolitikka on jaettu viiteen eri osa-alueeseen, tai oikeastaan tavoite-alueeseen. Nuo viisi osa-aluetta ovat keskenään ristiriitaisia ja kuinka Venäjä eri tilanteissa toimii, on tapauskohtaista ja vaikea ennakoida. Missä määrin esim. Ukrainassa etuoikeutettujen intressipiirien ja kansainvälisen yhteistyön politiikkaa painotetaan, riippuu lännen reaktioista.

Tärkeysjärjestys vielä tällä hetkellä menee, että etuoikeutettujen intressipiirien politiikka tulee ensin, kansainvälisen yhteistyön politiikka sen jälkeen. Järjestys muuttuu päinvastaiseksi, kun Venäjän talous alkaa sakata yhä pahemmin ja venäläiset alkavat olla tyytymättömiä talouskehitykseensä.

Siinä Putin on tehnyt virhearvion, että lännessä Ukrainan kriisi unohdettaisiin pian ja palattaisiin normaaliin päiväjärjestykseen. Normaaliin päiväjärjestykseen palataan vasta, kun Ukrainan kriisi on ratkaistu.

Hyvä, että lännessä on tajuttu kansainvälisen yhteistyön politiikan suuri merkitys Venäjälle. Lännen pitää nyt iskeä Venäjään juuri kansainvälisen yhteistyön politiikassa, yhteydenpito on minimoitava, pakotteita on lisättävä tarpeen mukaan.

G20-kokouksessa Putinin kohtelu oli tylyä, viesti on mennyt varmasti perille ja se rajoittaa jo nyt Venäjän toimia Ukrainassa. Kiina osaa nyt lukea kansanvälistä politiikkaa oikein ollen suurin hyötyjä. Sekä länsi Yhdysvaltain johdolla että Venäjä painottavat Kiina-yhteistyötä.

Suomen ulkopoliittinen johto elää taas omissa maailmoissaan vaatiessaan jatkuvasti keskusteluyhteyksiä ja yhteydenpitoa Venäjään. Suomessa asiat nähdään niin suppeasti vain omasta näkökulmasta ilman laajempaa perspektiiviä ja päämäärien prosessointia. Toimenpiteiden ajoituksia ei oikein hallita, esimerkkinä presidentti Niinistön Sotšin matka. Olisi muistettava, että kriisissä yhteyksiä pidetään silloin, kun niiden aikaa on, ei silloin, kun niiden aika ei ole. Toki Suomen ulkopoliittinen käyttäytyminen on mennyt eteenpäin Ukraina kriisin myötä, mutta täysiveriseen länsimaalaisuuteen on vielä matkaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu