Läntinen ohjuspuolustusjärjestelmä on saanut Venäjän nyt reagoimaan

Venäjän edellisen kierroksen sotilasdoktriini valmistui ja otettiin käyttöön vuonna 2010 ja tuota doktriinia päivitetään parhaillaan, päivityksen on määrä valmistua tämän vuoden loppuun mennessä. Venäjän turvallisuusneuvoston toisen sihteerin Mihail Popovin mukaan sotilasdoktriinin päivitys on välttämätöntä Venäjään kohdistuvien uusien uhkien syntymisen johdosta.

Popovin mukaan uusia uhkia Venäjälle ovat synnyttäneet arabimaiden muutokset, Syyrian sota ja Ukrainan konflikti. Edelleen hänen mukaan länsivallat ovat alkaneet käyttämään periteisten asevoimien lisäksi myös epäsuoraa toimintaa, jossa hyödynnetään radikaaleja ja äärinäkemyksiä edustavia järjestöjä, yksityisiä sotilaallisia yhtiöitä sekä väestön keskuudessa ilmeneviä protestimielialoja. Erityinen merkitys sotilasdoktriinin päivityksessä annetaan työskentelylle informaation alueella.

Uudessa sotilasdoktriinissa Naton laajeneminen Venäjän rajojen tuntumaan säilyy yhtenä tärkeimpänä ulkopoliittisena uhkana Venäjälle, mutta ylivoimaisesti merkittävin sotilaallinen uhka Venäjälle on nyt Eurooppaan sijoitettava läntinen ohjuspuolustusjärjestelmä. Venäjä katsoo, että järjestelmästä on tulossa totta ja Venäjän on vastattava haasteeseen. Ohjuspuolustushankkeen katsotaan vaarantavan jo nyt operatiivisesti Venäjän strategista pelotetta.

Venäjän sotilasdoktriinissa ydinaseistuksella on aina ollut vahva rooli, jopa keskeinen. Venäjän näkemyksen mukaan läntinen ohjuspuolustusjärjestelmä tulee häiritsemään vakavasti Yhdysvaltain ja Venäjän välistä ydinvoimatasapainoa ja ohjuspuolustusjärjestelmän sijoittaminen Eurooppaan vahingoittaa Venäjän strategisten ydinasevoimien potentiaalia. Protestiksi Venäjä on uhannut vetäytyä myös START-sopimuksesta, jota toistaiseksi Venäjä on kuitenkin noudattanut.

Viimeaikaisissa kannanotoissa Venäjä on nähnyt juuri Yhdysvallat kaiken pahan alkuna ja juurena. Venäjän mukaan sitä ja sen elintärkeitä etuja Yhdysvallat ei ole huomioinut ollenkaan ohjuspuolustusjärjestelmää luotaessa. Venäjän vihamielisten Yhdysvaltain vastaisten puheiden taustalla on juuri ohjuspuolustusjärjestelmä.

Venäjä on jo nyt sijoittanut ja tulee sijoittamaan runsaasti voimavaroja ohjuspuolustusjärjestelmän muodostamalle uhalle. Venäjän voimakkaat sotilaspoliittiset toimet Euroopassa tänä vuonna on tulkittava toimintana ohjuspuolustusjärjestelmän kehittymästä vastaan.

Eurooppaan sijoitettavaa ohjuspuolustusjärjestelmää on syytä peilata Venäjän synnyttämän Ukrainan kriisin ja erityisesti Krimin valtauksen näkökulmasta. Venäjän pohjimmainen tavoite Krimin valtaukselle oli puhtaasti sotilasstrateginen, ei suinkaan esimerkiksi Krimin venäläisväestön edut. Krimin valtauksella on merkittävä sotilasstrateginen merkitys. Ohjuspuolustusjärjestelmän asentaminen alkoi tosiasiallisesti Itä-Euroopassa syksyllä 2013, kun Venäjä miehitti Krimin maaliskuussa 2014. Asioilla on ajallista yhteyttä.

Läntisen ohjuspuolustusjärjestelmän luoman uhan kannalta Venäjälle elintärkeitä strategisia puolustusalueita ovat Krimin niemimaa, Kaliningrad ja Kuolan niemimaan alue aina Pietarin eteläpuolelle saakka. Krim ja Kaliningrad maantieteellisesti hyvin rajattuja alueita, se sijaan Suomen itäpuolisella alueella on enemmän tilaa eri puolustusjärjestelmien laajemmalle sijoittelulle.

Ohjuspuolustusjärjestelmän torjuntaan Venäjä on varautunut mm. huippumoderneilla ja suuren tarkkuuskyvyn omaavilla Iskander-keskimatkan ballistisilla ohjuksilla. Venäjä on jo sijoittanut Iskander-M-ohjuksia Pietarin eteläpuolelle Lugaan vuonna 2010 ja Kaliningradiin joulukuussa 2013, Naton viimeisten tietojen mukaan myös jo Krimille marraskuussa 2014. Krimin myötä Venäjän länsirajan Iskander-ohjuskattavuus on nyt käytännössä täydellinen.

Lokakuussa 2014 Venäjä myös ilmoitti, että Venäjän ja Valko-Venäjän yhteinen ohjuspuolustusjärjestelmä on valmis käyttöä varten. Juuri hiljattain marraskuussa Venäjä sijoitti Kuolan niemimaalle S-400-ohjusjärjestelmän ja Venäjä kehittää parhaillaan uusia S-500-torjuntaohjuksia eikä sulje pois tutka-asemien sijoittamista emämaan alueen ulkopuolelle, mikä tarkoittanee Kaliningradia ja Krimiä. S-500-torjuntaohjuksia tulee varmuudella aikanaan myös Kuolan niemimaalle.

Edellä luetellut Venäjän tämän hetkiset sotavoimamuutokset Euroopassa johtuvat pitkälti läntisen ohjuspuolustusjärjestelmän tuomasta uhasta. Itse asiassa kaikki muutokset on linkitettävissä läntiseen ohjuspuolustusjärjestelmään. Suurimmat toimet ovat kohdistuneet Mustanmeren alueeseen Krimin valtauksena ja aseistamisena.

Mustameri ja myös Itämeri on erityisen tärkeitä sotilasstrategisia alueita, koska läntisen ohjuspuolustuksen Aegis-asejärjestelmän ohjukset sijoitetaan sotalaivoille ja neljän sotalaivan todennäköiset toimintapaikat ovat Atlantti, Jäämeri, Välimeri ja Mustameri. Maa-alueella ohjaksia tulla sijoittamaan ainakin Romaniaan ja Puolaan, tutka-asemia mm. Tšekkiin. Järjestelmä tullaan rakentamaan neliportaisesti.

Helmikuussa 2014 Espanjassa otettiin käyttöön ohjuspuolustusjärjestelmään liittyen Aegis-ohjustorjunnan Atlantin alus. Vastaavasti tänä vuonna Venäjä on laajentanut sotilaallista toimintaa jopa aivan läntisempään Eurooppaan, mistä osoituksena pommikoneiden sotilaslennot itäisellä Atlantilla sekä parhaillaan meneillään oleva merisotaharjoitus Englannin kanaalissa.

Kuinka sitten läntinen ohjuspuolustusjärjestelmä ja Venäjän vastatoimet vaikuttavat Suomeen ja Suomen turvallisuuspoliittisiin päätöksiin?

Viime ja tämän vuoden aikana tapahtuneen kehityksen perusteella läntisestä ohjuspuolustusjärjestelmästä tulee todellinen. Läntinen ohjuspuolustusjärjestelmä tulee olemaan siis tosiasia, joka Suomessakin on tarkkaan huomioitava. Muutos Europan turvallisuusympäristössä on jo ja tulee olemaan tulevaisuudessa erittäin merkittävä.

Suomen kannalta keskeinen asia on yksi Venäjän kolmesta ohjusjärjestelmän puolustusalueesta, joka on Kuolan niemimaan alue Pietarista Muurmanskiin.

Tulevaisuudessa Suomen tulee ehdottomasti kuulua laajenevan ohjuspuolustusjärjestelmän alaisuuteen, sen torjunnan keskeinen alue on heti itärajamme takana. Jo nyt me emme voi puolustautua ollenkaan niitä ohjausjärjestelmiä vastaan, mitä Venäjä on sijoittanut Pietarista Muurmanskiin ulottuvalle alueelle. Olemme Venäjän järjestelmien armoilla.

Venäjä on laskenut Suomen Nato-maaksi vuodesta 2010 ja Venäjä laskee nyt jo myös Ukrainan Nato-maaksi. Suomen ulkopoliittisella käyttäytymisellä emme voi enää vaikuttaa asioihimme, emme voi palata enää taaksepäin Venäjän huomaan.

Mikäli konflikti lännen ja Venäjän välillä syntyisi, ei meillä olisi pienintäkään mahdollisuutta vaikuttaa siihen, voisiko Suomi pysyä konfliktin ulkopuolella eikä meillä olisi todellista turvaa ilman ohjuspuolustusjärjestelmää. Tuon reunaehdon määrittelevät nyt ensisijaisesti aseteknologia ja sotilasstrategia.

Sotilasstrategisesti asemamme muodostaa vaikeaksi Baltian maat ja itärajamme takainen alue, joka on yksi Venäjän tärkeimmistä sotilasstrategisista alueista, ellei tärkein.

Suomen ulkopoliittisille päättäjille on syytä antaa kultainen neuvo, mikäli he haluavat pitää Suomen elävien kirjoissa: Suomen olisi syytä liittyä ehdottomasti Natoon jo tässä vaiheessa, ei vasta sitten, kun järjestelmä on valmis ja laajentunut rajakulmillemme. Uskoisin, että siinä vaiheessa Venäjän vastatoimet Suomen Nato-jäsenyydelle tulisivat olemaan todella rajuja, jopa sotilaallisia, tänä vuonna olleemme jo saaneet hieman esimakua.

Tuossa tilanteessa on parempi kuulua jonnekin, sotilaspoliittisesti harmaalla alueella oleminen olisi itsemurha. Naton ulkopuolella ei Suomi voi joka tapauksessa olla, kun järjestelmä on täydessä valmiudessaan Nato-Euroopassa.