Venäjä uusii parhaillaan sotilasdoktriiniaan, mikä on vaikutus Suomeen?

Venäjä uusii ja päivittää parhaillaan vuonna 2010 valmistunutta sotilasdoktriiniaan. Asiasta kertoi ensimmäisen kerran Venäjän turvallisuusneuvoston toinen sihteeri Mihail Popov jo syyskuussa ja 24.11.2014 presidentti Vladimir Putin vahvisti, että Venäjän uusi sotilasdoktriini valmistuu tämän vuoden loppuun mennessä.

Venäjä on päivittänyt sotilasdoktriininsa yleensä 10 vuoden aikajaksoilla, edelliset doktriinit valmistuivat vuosina 2000 ja 2010. Tavanomaista lyhempi aikajakso johtuu nyt Venäjän mukaan geopoliittisen tilanteen muuttumisesta ja uusista sotilaallisista uhkista.

Tosiasiassa Venäjän puolustukseen liittyviä uusia asiakirjoja on kaikkiaan kolme ja nämä ovat valtion uusi puolustusmateriaaliohjelma 2016–2025 (новой госпрограмме вооружений на 2016–2025 годы), uusi sotilasdoktriini (новой военной доктрине) ja puolustuksen ”valkoinen kirja” (”Белой книге” по вопросам обороны).

Asiakirjoilla määritellään Venäjän puolustuspolitiikkaa ja osaltaan myös ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa seuraavaksi 10–15 vuodeksi aina 2020-luvun puoliväliin.

Uudesta sotilasdoktriinista saatujen ennakkotietojen mukaan Venäjä näkee erityisiksi uhkiksi Naton sotilaallisen infrastruktuurin lähestymisen kohti Venäjän rajoja, Naton ohjuspuolustusjärjestelmän sekä myös Ukrainan kriisin ja siihen liittyvät tapahtumat, tosin doktriinissa ei ole ollut tapana nimetä maita maittain.

Doktriinin merkittävimmät kirjaukset liittyvät Natoon ja läntiseen puolustusjärjestelmään. Muita kirjauksia doktriinissa on mm. hybridisodankäynnistä, informaatiosodankäynnistä, vastustajatahojen epäsuorasta toiminnasta (непрямыми действиями) ja arktisesta alueesta.

Aikaisempaan doktriiniin nähden arktisen alueen merkitys tulee kasvamaan ja Venäjä tulee tulevaisuudessa lisäämään merkittävästi myös sotilaallisia voimavaroja alueelle. Venäjä on jo perustanut arktiselle alueelle Объединенного стратегического командования "Север”, lyhenteenä ОСК "Север", jossa arktinen alue (”pohjoinen”) eriytetään läntisestä sotilaspiiristä. Todennäköisesti järjestelyillä pyritään ohjaamaan päätöksentekoa lähemmäksi presidentinhallintoa, jolloin riittävät voimavarat olisivat paremmin turvattuja. Suomessa Helsingin Sanomat on nimennyt Venäjän toimia pohjoisessa ”Arktiseksi voimaryhmittymäksi”.

Venäjä tulee muuttamaan ja terävöittämään politiikkaansa myös ns. värivallankumousten suhteen doktriinin epäsuoran toiminnan-osiossa. Venäjän näkemyksen mukaan lännessä on hyödynnetty poliittisten päämäärien saavuttamiseksi väestön keskuudessa ilmeneviä protestimielialoja. Kysymys on Venäjän ns. lähiulkomaista ja etuoikeutetuista intressipiireistä. Ukrainan ja Georgian tapaista kehitystä ei sallita enää jatkossa, tosin niiden maiden määrä, joissa suuntautuminen enää länteen voisi tapahtua Ukrainan ja Georgian tapaan, on vähäinen. Kyse on lähinnä Valko-Venäjästä.

Monen venäläisasiantuntijan mielestä nykyisen doktriinin kieli on liian diplomaattista ja se on sisältänyt perusteettomia odotuksia kumppanuudesta Yhdysvaltojen ja Naton kanssa. Kun Venäjän suhteet länteen ovat nyt erittäin kireät, uuteen doktriiniin olisi kirjattava venäläisasiantuntijoiden mielestä selkeämmin, mitä Venäjän uhat konkreettisesti ovat, missä ne ovat, missä vaiheessa ne voivat toteutua ja kuka on uhkien alullepanija. Tuon analyysin perustella Venäjän tulisi sitten neutralisoida maahan kohdistuvia sotilaallisia uhkia.

Vanhassa sotilasdoktriinissa Nato mainittiin organisaationa, jonka kanssa Venäjä voi työskennellä vahvistaakseen kollektiivista turvallisuutta, uudessa doktriinissa tuo kirjaus tulee poistumaan. Venäjä tulee myös kirjaamaan selväsanaisesti ja yksiselitteisesti, ettei se tahdo Naton infrastruktuuria ja Nato-jäsenmaita rajoilleen.

Venäjällä on myös äänenpainoja, joiden mukaan sotilasdoktriinin tulisi olla sanamuodoiltaan vieläkin tiukempi. Duuman puolustuskomitean varapuheenjohtaja Franz Klintsevichin mielestä puolustusopissa olisi määriteltävä selkeästi sotilaallinen vihollinen, joka olisi Nato. Mielenkiintoisinta tulee olemaan, millainen on lopullinen Nato-muotoilu uudessa doktriinissa, onko puolustusliitto nimetty Venäjän viholliseksi.

Nato-kirjausten lisäksi Euroopan turvallisuuteen keskeisesti vaikuttava tekijä on, kuinka Venäjä näkee sotilasdoktriinissaan Yhdysvaltain johtaman läntisen ohjuspuolustusjärjestelmän. Aikaisemmassa doktriinissa ohjuspuolustusjärjestelmän todettiin heikentävän maailmanlaajuista vakautta. Venäjä jättää todennäköisesti vielä ohjuspuolustusjärjestelmää koskevan politiikan hieman auki ja katsoo, onko Yhdysvallat halukas vielä yhteistyöhön Venäjän kanssa, mikä on kuitenkin epätodennäköistä. Lopullinen päätös tehtäneen sen mukaan, millaisia päätöksiä järjestelmästä saadaan aikaan Euroopan Nato-maissa, ennen kaikkea Baltian maissa ja Puolassa.

Kuten nykyisessä doktriinissa, Venäjä varaa itsellensä oikeuden käyttää ydinaseita tai muita joukkotuhoaseita hyökkääjää ja sen liittolaisia vastaan. Venäjä varaa itsellensä oikeuden käyttää ydinaseita myös siinä tapauksessa, että Venäjää vastaan hyökätään laajamittaisesti tavanomaisin asein ja valtion olemassaolo olisi uhattuna.

Kuinka sitten uusi sotilasdoktriini vaikuttaa Suomeen?

Uudella sotilasdoktriinilla tulee olemaan vaikutusta Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan ja ennen kaikkea Suomen Nato-keskusteluun.

Venäjälle määrittelevänä tekijänä suhteessa Natoon on edelleen se, ettei Venäjä hyväksy puolustusliiton sotilaallisen infrastruktuurin siirtymistä Venäjän rajojen tuntumaan eikä myöskään Naton laajentumista. Nato voidaan kirjata doktriinissa jopa viholliseksi, päätöstä kirjauksesta ei vielä ole tehty, ehkäpä odotetaan vastavuoroisesti Naton kirjauksia Venäjästä, Natolla on olemassa tällä hetkellä vielä neljä eri vaihtoehtoa (strateginen kumppanuus, kumppanuus, naapuruus tai vastustaja/vastapuoli/vihollinen).

Epäilen, ettei jyrkimpiä viholliskirjauksia synny puolin eikä toisin. Nato päätynee termiin vastustaja/vastapuoli (opponent/adversary).

Doktriini tulee herättämään Suomen ulkopoliittisissa päättäjissä huolta ja pelkoa, mikä on suurelta osalta tarpeetonta.

Onko doktriiniin kirjattu Nato viholliseksi vai ei, on oikeastaan merkityksetön ja Suomen kannalta kirjauksella on vain pelotteluvaikutus. Sotilaallisten vastatoimenpiteiden laatua doktriinin Nato-kirjaus ei Suomen mahdollisessa Nato-jäsenyysprosessissa muuta.

Suomen kannalta olisi kuitenkin toivottavaa, että jo doktriiniin olisi kirjattu melko tarkasti, kuinka Venäjällä olisi tarkoitus neutralisoida Venäjään kohdistuvia sotilaallisia uhkia Naton laajentuessa rajanaapuriksi vaikkapa Suomen, Ukrainan ja Georgian voimalla. On todennäköistä, että sotilaalliset neutralisointitoimet Suomen osalta on pitkälti suoritettu ennalta Kuolan niemimaalla Pietarista Muurmanskiin ulottuvalla alueella jo vuodesta 2010. Venäjän vastatoimet olisivat todennäköisesti puolustuspolitiikan ulkopuolisilla alueilla. 

Venäjän tulevista toimista huolimatta Suomen on pidettävä nyt huolta, ettei se luovuta suoraan tai välillisesti ulkopoliittista päätöksentekoaan Venäjälle. Kysymys on meidän uskottavuudesta. YYA-aikakauteen ei saa olla paluuta, jolloin Suomi loi omaa liikkumavaraa länteen hyvillä idänsuhteilla. Suomi liittyi EU:hun, kun Venäjä oli heikko. Enää Suomi ei voi ajatella, että meillä olisi omaehtoista politiikkaa vain silloin, kun Venäjä on heikko.

Suomen lähiympäristö on jo pitkälti ohjusaseistettu, itärajan takaisille ohjuksille Suomella ei ole tällä hetkellä sotilaallista vastavoimaa. Suomen pitäisi kylmäverisesti harkita, kuinka maa kyetään pitämään loukkaamattomana mahdollisessa kriisitilanteessa, ulkopoliittisin keinoin ilman puolustuspolitiikkaa se ei enää onnistu. Suomen Nato-jäsenyydestä syntyviä etuja Venäjän uusi doktriini ei muuta.