Venäjän lähiulkomaapolitiikka Ukrainassa on nyt osoittautunut toimimattomaksi
Ukrainan tiistainen ilmoitus luopua liittoumattomuudesta ja pyrkimyksestä hakea Nato-jäsenyyttä on saanut Venäjän reagoimaan voimakkaasti. Uhkailu on kohdistunut niin Ukrainaan kuin myös Natoon ja ennen kaikkea Euroopan niihin maihin, jotka vielä eivät ole Naton jäseniä.
Venäjällä on Euroopan puolella enää neljä naapurimaata, joiden asemaa ei ole lopullisesti määritelty idän ja lännen välillä. Nämä maat ovat Suomi, Ukraina, Georgia ja Azerbaidžan. Viidennen naapurimaan Valko-Venäjän asema voidaan katsoa jo määritellyn Venäjän yhteyteen, vaikka Venäjän talouden romahtaessa maassa voi syntyä myös uusia ajatuksia.
Norjan, Viron, Latvian, Liettuan ja Puolan asema on määritelty tiukasti länteen, ratkaiseva tekijä on Nato-jäsenyys. Pelkkä EU-jäsenyys ei vielä ole riittävä määrittelemään maan paikkaa. Kysymys EU-jäsenyyden sijaan länsimäärittelyssä on siitä, missä määrin Venäjä pystyy vaikuttamaan kunkin maan politiikkaan. Nato-jäsenyys yhdessä EU-jäsenyyden kanssa sitoo maan tiukimmin länteen. Tuo olisi Suomessakin syytä muistaa.
Venäjä rimpuilee nyt epätoivoisesti niiden viimeisten neljän maan kanssa, jotka eivät vielä ole ehtineet liittyä Natoon Neuvostoliiton romahduksen jälkeen. Noista neljästä maasta Suomi on kummajainen, se ei edes ole halunnut liittyä Natoon.
Venäjän Ukraina ei länteen-operaatio on kestänyt nyt jo 10 vuotta. Toivottavasti Ukraina saadaan pian lopullisesti länteen ukrainalaisten toivomusten mukaisesti.
Muistellaanpa historiaa.
Viktor Juštšenko valittiin länsimielisenä oppositioehdokkaana vuoden 2004 presidentinvaaleissa Ukrainan presidentiksi voitettuaan Venäjän voimakkaasti tukeman Viktor Janukovytšin.
Juštšenkon johdolla Ukraina tavoitteli maan EU- ja NATO-jäsenyyksiä. Ukrainalla oli Juštšenkon aikana hyvät suhteet Yhdysvaltoihin ja länteen.
Georgian ja Ukrainan yhteisistä näkemyksistä suhteessa Venäjään kertoo Ukrainan tukeminen Georgiaa asetoimituksin vuoden 2008 sodassa. Sekä Georgiassa että Ukrainassa länsi koettiin aidosti Venäjää mieluisampana vaihtoehtona, lännellä oli Venäjää enemmän vetovoimaa.
Ukrainan talous oli 2000-luvun jälkipuolella epävakaata ja epävakauden keskeisenä syynä olivat Venäjän harjoittamat taloutta horjuttavat toimet, merkittävimpänä kaasukiistat vuosina 2006 ja 2009 sekä kaasutoimituksen keskeytys vuonna 2009. Venäjälle energiapolitiikka oli tärkeä osa Ukrainassa harjoitettua lähiulkomaapolitiikkaa, talouden epävakauttamisessa Venäjä onnistui hyvin.
Venäjän politiikan häikäilemättömyydestä kertoo hyvin se, että presidentti Juštšenko yritettiin myrkyttää dioksiinilla vuonna 2004 pian valintansa jälkeen.
Helmikuussa 2010 Ukrainaan valittiin presidentiksi venäläismielinen Viktor Janukovytš ja kesäkuussa 2010 Ukrainan parlamentti päätti luopua Nato-jäsenyyden tavoittelusta ja maa julistautui liittoutumattomaksi. Venäjän kannalta Ukraina oli saatu taas ruotuun, mutta vain neljäksi vuodeksi.
Venäjä oli voittanut Ukrainan länsimielisyyden ensimmäisen erän, mutta Ukrainan vakaviin talous- ja korruptio-ongelmiin Venäjällä ei ollut tarjota ratkaisun avaimia. Helmikuussa 2014 Janukovytš syrjäytettiin Ukrainan kansannousussa ja hän pakeni Venäjälle. Alkoi Ukrainan länsimielisyyden toinen erä.
Nyt siis länsimielisyyden toinen erä on edennyt niin pitkälle, että Ukraina on luopunut liittoutumattomuudesta ja tavoittelee maan Nato-jäsenyyttä. EU-jäsenyyspyrkimyksistä on päätetty jo aikaisemmin.
Venäjän lähiulkomaapolitiikka Ukrainassa on epäonnistunut taas kertaalleen ja Venäjä pettymyksessään uhittelee nyt koko Eurooppaa. Venäjän tulisi ymmärtää, ettei kylmän sodan ajan tapaan yhtään maata voi enää ohjata pakolla. Venäjä on luonut toimillaan Eurooppaan suurta epävakautta jo 10 vuoden ajan.
Ukrainasta ei tule Nato-jäsentä vielä pitkään aikaan, mutta maan pyrkimyksiä on lännessä tuettava voimakkaasti, emme saa pettää Ukrainaa. Samalla lännen tulee näyttää, että jokainen Euroopan neljästä maasta, jotka eivät vielä ole Natossa, saavat itse päättää liittoutumisestaan vapaasti ilman Venäjää ja sen painostusta. Tuo koskekoon siis myös Suomea.
Media uutisoi yhä NATO:n ”tunkeutumisesta itään”, kun pitäisi puhua itäisen Euroopan pakenemisesta Venäjän uhan vuoksi tai arvoperusteisesta liikkumisesta kohti länttä, vapaaehtoisesti: syynä syvä epäluottamus Venäjän aikeisiin.
Ilmoita asiaton viesti
Kujka vielä nauraa Virolle, Latvialle ja Liettualle? Koivisto, Halonen, Tuomioja tai joku muu pelle?
Ukrainan kriisi jatkuu niin kauan, että nyt aika polkaista oma puolustusteollisuus jaloilleen niillä 300 Miljardin tukirahaosuudella, jota voidaan anoa perusteena Eurooppa-linnan 1200 km korkean pohjoistornin puolustus ilman alakerran tukea (NATO). Israelilaiskonsultteja maahan ja pian alkaa järjestelmissä löytyä. Ohjuspuolustus, lennokit ja omasta takaa Jatimaticit. Patrian miehille vapaat kädet ja myyntityöhön kaikkialle kriisipesäkkeisiin Tokmannin hinnoin kisaan mukaan. Tampellan kevyt- ja raskasheitin menisi kait vanhoilla piirustuksillakin kaupaksi kuin häkä. Näistä toimista saaduilla tuotoilla voitasiin sitten siirtyä siltarumpu- ja moottoritieurakoihin, joita 200-päinen apinalauma kuitenkin lopulta hamuaa.
Ilmoita asiaton viesti
Toivottavasti Venäjällä aletaan pian tajuta, että väkivallalla ja uhkailulla ei enää nykymaailmassa saavuteta muuta kuin muiden halveksunnan ja maan eristäytymisen kansainvälisestä yhteisöstä.
Putinin luomat kuvitelmat maata uhkaavista ulkoisista voimista alkavat hänen politiikkansa johdosta toteutua. Tulee mieleen Hitlerin voimapolitiikkaa 1930-luvulla…
Ilmoita asiaton viesti
Mutta miten toimii Venäjän lähiulkomaapolitiikka Suomessa?
Ukrainassa on nyt osoittautunut olevan sisua, vaan kuinkahan lie Suomen laita kun kaikki ne puoluekokouspäätökset ja gallupitkin hirttävät meidät juuri siihen liittoumattomuuteen, josta Ukraina luopui?
Ilmoita asiaton viesti
Juuri noin!
Venäjän uusi sotilasdoktriini julkaistiin tänään.
Jos osaa venäjää, uusi sotilasdoktriini löytyy pdf-tulosteena Kremlin internet-osoitteesta:
http://news.kremlin.ru/media/events/files/41d52755…
Doktriinissa on 29 sivua. Kannattaa tosiaan tutustua, jos vain on venäjän kieli hallussa. Silmäilin tuon doktriinin pikaisesti, pitää lukea vielä tarkemmin, tosin olen lukenut jo sen luonnoksia noin kuukausi sitten.
Kirjoitin silloin (30.11.2014) tänne bogin otsikolla ”Venäjä uusii parhaillaan sotilasdoktriiniaan, mikä on vaikutus Suomeen?”
Doktriinin Nato-kirjaus on jyrkempi kuin kuukausi sitten oli tiedossa. Doktriinin mukaan Venäjän pahin ulkoinen uhka on Nato ja sen laajeneminen Venäjän rajoille. Doktriini koskee siis myös Suomea hyvin paljon.
Doktriini merkitsee myös sitä, että Eurooppaan tulee selkeämmin etupiirit, joko kuulutaan Natoon tai Venäjän etupiiriin. Huonoimmassa asemassa ovat maat siinä välissä, joiden sotilaallinen käyttäytyminen kriisissä ei ole tiedossa. Suomen ja Ruotsin asema nyt vaikeutuu. Olisi hyvä, että Suomen ja Ruotsin tapaisia sotilaspoliittisesti harmaalle vyöhykkeelle kuuluvia maita ei Euroopassa olisi ollenkaan.
Suomen olisi pitänyt liittyä Natoon jo vuonna 1995. Vuosien 1999–2009 välisenä aikana Nato laajeni 12 maan voimin. Suomalaispoliitikot katsoivat tuolloin, että Suomi leimautuisi väärin, mikäli maa liittyisi samanaikaisesti Itä-Euroopan maiden kanssa. Suomi oli olevinaan muita parempi.
Nyt sitten olemme samassa kastissa Ukrainan, Georgian ja Azerbaidžanin kanssa. Siitäpähän suomalaispoliitikot saavat nyt ansionsa mukaan. Ylimielisille käy näin, oma yliviisaus kostautuu.
Kuinkahan moni poliitikko vielä ensi viikollakin sanoo: ”Suomea ei uhkaa mikään.” tai ”Suomen turvallisuuspoliittinen asema ei ole muuttunut.”
Nyt Suomi ei varmasti uskalla tehdä mitään, olemme palaamassa vuosien 1991–2014 vapauden ajan jälkeen takaisin Venäjän helmaan. Historian kirjat tulevat kirjaamaan Suomen kohtaloa sanakääntein: ”Sotilaallisen uhan alla Suomi hylkäsi mahdollisuuden hakea Nato-jäsenyyttä ja maa lähentyi turvallisuuspolitiikassa Venäjän etupiiriä.”
Ilmoita asiaton viesti
Historiaan kirjataan: ”Suomi pelkäsi Venäjän uhkaa niin paljon, ettei enää uskaltanut suojautua siltä”.
– Olemmeko todella masokistien maa? Kuin väkivallan uhri, joka ei uskalla kutsua poliisia, pelätessään väkivallantekijän kostoa. Irrationaalista käytöstä, oman valtionjohtomme antaessa vallan pelkääjille ja paetessa itse perustuslain mukaista vastuutaan kansanäänestyksen taakse — neuvoa-antavaksi tarkoitetusta tuleekin näin päätösvaltainen tunnereaktio.
Ilmoita asiaton viesti