Venäjän uusi sotilasdoktriini vaikuttaa kovasti etenkin Suomeen

Venäjä on nyt siis uudistanut sotilasdoktriininsa, julkaisu tapahtui tapaninpäivänä. Venäjä on päivittänyt sotilasdoktriininsa yleensä 10 vuoden aikajaksoilla, edelliset doktriinit valmistuivat vuosina 2000 ja 2010. Tavanomaista lyhempi aikajakso johtuu nyt Venäjän mukaan geopoliittisen tilanteen muuttumisesta ja uusista sotilaallisista uhkista.

Merkittävänä tekijänä suhteessa Natoon doktriinissa on edelleen se, ettei Venäjä hyväksy puolustusliiton sotilaallisen infrastruktuurin siirtymistä Venäjän rajojen tuntumaan eikä myöskään Naton laajentumista.

Kirjaus on tiukempi kuin aikaisemmassa doktriinissa. Myös Venäjän käytännön toimet viime aikoina ovat kohdistuneet niihin maihin, jotka vielä eivät ole Naton jäseniä, mutta ovat jäsenpotentiaaleja. Uhkailun kohteena on nyt ollut Ukraina, aikaisemmin Georgia.

Venäjän uusi sotilasdoktriini vaikuttaa myös Suomeen. Uudella sotilasdoktriinilla tulee olemaan vaikutusta Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan ja ennen kaikkea Suomen Nato-keskusteluun. Venäjä kokee uhkaksi Naton laajenemisen Venäjän lähialueille ja rajanaapurustoon. Suomi on Venäjän rajanaapuri.

Suomessa asiantuntijat ja poliitikot ovat korostaneet, että doktriinin kohde on Nato, ei Suomi. Doktriinin kohde korostetusti nimenomaan on mm. Suomi, joka vielä ei ole Naton jäsen, mutta kuuluu laajenemispotentiaalisiin maihin jo Suomen oman ulkopoliittisen päätöksen perusteella. Suomi nimittäin on katsonut optiokirjauksena liittymisen Natoon mahdollisena.

Venäjän eurooppalaisista rajanaapureista Norja, Viro, Latvia, Liettua ja Puola kuuluvat Natoon ja Valko-Venäjä Venäjän etupiiriin.

Tuo Venäjän uusi sotilasdoktriinikirjaus lähialueista koskee Euroopassa vain neljää Venäjän rajanaapuria sekä Ruotsia. Itävalta, Sveitsi ja Irlanti vähät välittävät Venäjästä ja sen sotilasdoktriineista, maat eivät kuulu Venäjän lähipiiriin.

Nyt sitten olemme samassa seurassa Ukrainan, Georgian ja Azerbaidžanin kanssa, jotka ovat ainoat jäljellä olevat Venäjän naapurimaat, jotka eivät kuulu Natoon. Natoon kuuluu 28 jäsenmaata, joista 26 maata on Euroopassa. Olemme nyt jäännösseurassa 3-4 muun maan kanssa, joista Ukraina ja Georgia ovat jo esittäneet halukkuutensa Nato-jäsenyyteen.

Kuten pääministeri Alexander Stubb on todennut, Suomen olisi pitänyt liittyä Natoon jo vuonna 1995. Vuosien 1999–2009 välisenä aikana Nato laajeni 12 maan voimin. Suomalaispoliitikot katsoivat tuolloin, että Suomi leimautuisi väärin, mikäli maa liittyisi samanaikaisesti Itä-Euroopan maiden kanssa. Suomi oli olevinaan muita parempi. Nyt tuo viisaus kostautuu, Suomi on jäämässä yksin harvojen joukkoon. Olemme ajautumassa siihen, mitä olemme viime sodista asti kaikkein eniten varoneet: jäämistä yksin.

Olemme yrittäneet aina pitää ”hyviä suhteita” Venäjään, mutta olemme nyt doktriinikirjauksen kohde, itse asiassa uhkailukohde Venäjän rajanaapurina. Suomen halukkuus kirjata hallitusohjelmaan mahdollisuus hakea Nato-jäsenyyttä (Nato-optio) on uhka Venäjälle jo sinänsä vastaavasti kuin Ukrainan ilmoitus liittoumattomuudesta ja pyrkimyksestä Nato-jäsenyyteen.

Nyt kysymys kuuluu, pelotteleeko uusi venäläisdoktriini suomalaiset päättäjät niin perusteellisesti, että tästä alkaa toinen suomettumiskautemme. Emme uskalla enää tehdä mitään sellaista turvallisuuspolitiikan alalla, mikä saattaisi ärsyttää Venäjää. Tämän vuoden poliittisessa keskustellussa ja toiminnassa on jo merkkejä, että näin tulee käymään. Emme uskalla liittyä enää Natoon, mikäli olisi meille ainoa todellinen turvallisuuttamme lisäävä tekijä. Myös optio-kirjaus tulee menettämään merkityksensä pelotetekijänä, jos sillä pelotevaikutusta koskaan on ollutkaan.