Euraasian unioni, tuleeko siitä yhtään mitään?

Euraasian unioni aloitti toimintansa 1.1.2015. Mukana Euroopan unionia mallinaan pitävässä unionissa on toistaiseksi vain neljä valtiota: Venäjä, Valko-Venäjä, Kazakstan ja Armenia. Kirgisian on määrä liittyä unioniin toukokuussa 2015.

Unioni on kooltaan hyvin epäsuhtainen, Venäjä on unionissa suuri. Venäjällä on noin 142 miljoonaa asukasta, kuin muissa kolmessa jäsenmaassa ja tulevassa jäsenmaa-Kirgisiassa on vain noin 36 miljoonaa asukasta. 80 prosenttia unionin asukkaista on Venäjän kansalaisia.

Myös kansantuotteen suhteen unioni on hyvin epäsuhtainen. Venäjän bruttokansantuotteen arvo vuonna 2012 oli hieman yli 2000 miljardia Yhdysvaltain dollaria, kun Valko-Venäjän, Kazakstanin ja Armenian sekä Kirgisian yhteen laskettu bruttokansatuote oli vain 282 miljardia dollaria. Venäjä vastaa noin 88 prosentista unionin kansantuotteen arvosta.

Alkuperäisissä kaavailuissa unionin yhden keskeisen jäsenen oli määrä olla Ukrainan. Ukrainasta ei tule enää koskaan ainakaan vapaaehtoisesti itäisen unionin jäsenmaata. Ukraina on jo valinnut suunnakseen lännen. 44 miljoonan asukkaan Ukrainan menetys oli Putinilla karvas. Menetyksen myötä Euraasian unionista tuli entistäkin torsompi.

Unioni on vielä toimimaton, unionin saaminen edes kohtuudella toimivaksi vaatii vielä monien avoimeksi jätettyjen konkreettisten kysymysten ratkaisua. Esimerkiksi Armenian jäsenyyden olisi määrä toteutua täysimääräisesti vasta 8 vuoden siirtymäajan jälkeen. Unionissa Venäjä on pyrkinyt pitkälti sanelemaan vain omia etujaan ja juuri siksi monet perusasiatkin ovat vielä auki ja sopimatta.

Jo tulliliitossa toiminta ei sujunut kitkatta, varsinkin Venäjän ja Valko-Venäjän välillä on ollut erimielisyyksiä Ukraina kriisin tuoman talousepävarmuuden myötä. Unionin jäsenmaita huolettaa Venäjän käyttäytyminen: pystyykö Venäjä sitoutumaan sovittuun vai pyrkiikö Venäjä tulkitsemaan sovittua aina itsellensä parhaaksi. Kysymys on Venäjän luotettavuudesta. Toistaiseksi Venäjän toiminta on ollut pitkälti vain omaa etua ajavaa.

Euraasian unionilla on vaara jäädä jo alkumetreillään toimimattomaksi tai peräti hajota Ukrainan kriisin jälkiseurausten myötä. Venäjällä ja myös muilla unionin jäsenmailla ei ole ollut riittävää voimaa ottaa vastaan Venäjä-pakotteiden ja ennen kaikkea öljyn hinnan laskun tuomaa rasitusta. Unionin jäsenmaiden valuutta-arvomuutokset ovat synnyttäneet unionimaiden keskinäiseen kauppakäyttäytymiseen piirteitä, jotka eivät ole hallittuja.

Unioniin kuuluvat maat ovat syyttäneet toisiaan mm. tulliliiton sääntöjen rikkomisesta erityisesti sen jälkeen, kun Venäjä kielsi pakotetoimina EU-elintarvikkeiden tuonnin. Venäjä syytti Valko-Venäjää pakotteiden alaisten länsituotteiden viennistä Venäjälle. Maat ovat jopa perustaneet rajoilleen uudelleen tulliasemat, joilla tavarat tarkastetaan ennen rajanylitystä. Unioni on toistaiseksi varsin löysästi sidottu eikä se toimi tehokuutta ja uutta tuotantoa luovana liittona, melkeinpä päinvastoin.

Unionin heikosta pohjasta ja voimasta kertoo myös se, että Valko-Venäjä vaati Venäjälle suuntautuvan elintarvikevientinsä hinnoittelun muuttamista länsivaluuttapohjaiseksi ruplan sijasta. Unionilla ei olisi tällöin kaikille jäsenmaille yhteisesti luottamusta herättävää omaa hinnoitteluvaluuttaa, dollari tai euro nähdään Venäjän ruplaa luotettavampana.

Erityisesti juuri valuuttakurssimuutokset ovat synnyttäneet ristiriitoja unionin jäsenmaiden kesken. Kun tarkastellaan valuuttakurssimuutoksia puolen vuoden aikavälillä 1.7.2014.–7.1.2015, on Venäjän ruplan eurokurssi pudonnut tuona ajankohtana 46,8950 ruplasta 75,0000 ruplaan. Toisin sanoen ostaakseen euron tarvitaan 1,6 kertainen määrä enemmän ruplia ja Venäjän rupla on siis menettänyt arvostaan 37,5 prosenttia. Valko-Venäjän ruplan eurokurssi on pudonnut tuona ajankohtana 14013,2 ruplasta 16260,5 ruplaan ja Kazakstanin tenge on puolestaan vahvistunut 251,224 tengestä 217,236 tengeen. Valko-Venäjän rupla on siis menettänyt arvostaan vain noin 14 prosenttia ja Kazakstanin tenge on puolestaan vahvistunut yli 15 prosenttia. Tenge devalvoitiin helmikuun alussa 2014 ja Valko-Venäjän ruplaa on puolestaan tukenut 30 % valuutanostovero.

Valuuttamuutosten epäsuhta länsivaluuttoihin nähden on tuonut ongelmia etenkin pienille jäsenmaille. Mikäli unionissa valuutta-arvomuutokset jäsenmaiden valuuttojen välillä eivät ole hallittuja, seuraa siitä aina ongelmia. Ongelmia näimme aikanaan myös EY:ssä.

Venäjän sijaan Euroopan unioni on jo nyt Kazakstanin suurin kauppakumppani ja mikäli Ukraina saa taloutensa kuntoon ja lähestyy EU:n jäsenyyttä, on Valko-Venäjä neljän EU-maan (Latvia, Liettua, Puola ja Ukraina) haarukassa niin, että Valko-Venäjän on pakostakin mietittävä uudestaan harjoittamansa oman politiikkansa lisäksi EU-politiikkansa ja suuntautumistaan länteen.

Nykyisellään Euraasian unioni ei tule toimimaan. Peruskysymys on Venäjän suuri koko suhteessa muihin jäsenmaihin ja ennen kaikkea Venäjän harjoittaman politiikan laatu: kuten kaikessa muussakin, muut maat ovat Venäjälle vain politiikan teon kohteita, eivät politiikan teon kumppaneita. Tällöin muiden maiden luottamus Venäjään puuttuu. Pienten unionimaiden johtajat ovat jo nyt arvostelleet Venäjän unionipolitiikkaa.

Toistaiseksi unioni ei ole toimiva edes paperilla, puhumattakaan, että se hyödyttäisi riittävän konkreettisesti unionimaiden reaalista talouselämää. Euraasian unionissa tavaroiden, palvelujen, työvoiman ja pääomien vapaa liikkuvuus on toistaiseksi utopiaa.

Mikä sitten olisi lopullinen kuolonisku unionille? Ensimmäinen koettelemus tulee olemaan öljyn hinnan lasku edelleen. Jos unioni kestää raakaöljyn 25–35 dollarin barrelihinnan ja siitä johtuvan Venäjän ruplan arvon heikentymisen dollariin ja euroon nähden tasolle 100 ja 120 ruplaa ilman vakavia häiriöitä jäsenmaiden keskinäisissä suhteissa, on unionille luvassa jatkoaikaa.