Saksan ja Ranskan Ukraina-neuvotteluilla on suuri merkitys myös Suomelle

Saksan liittokansleri Angela Merkel ja Ranskan presidentti Francois Hollande kävivät eilen Moskovassa neuvottelemassa rauhansopimusta Ukrainaan. Liittokanslerin mukaan Venäjän presidentin Vladimir Putinin kanssa käytyjen neuvotteluiden lopputulos on epävarma, mikä sinänsä ei olisi yllättävää tuntien Putinin toimintatavat. Neuvottelut jatkuvat sunnuntaina puhelinneuvotteluna.

Merkelin mukaan Ukrainan kriisiä ei voi ratkaista sotilaallisesti. Samaa viestiä on toistanut myös Suomen ulkopoliittinen johto jo vuoden ajan. Lausunnot eivät ole muuttuneet vuodessa Krimin valtauksen alettua helmikuun lopulla 2014 ja kuvastavat edelleen hyvin eurooppalaisten johtajien hieman sinsilmäisiä näkemyksiä Venäjän nykypolitiikasta. Merkelin lausunto ja sitä vastaavat näkemykset Euroopassa ovat vaarallisia, ja ovat voineet osaltaan pitkittää Ukrainan kriisiä ja sotaa. Krimillä ja Ukrainassa käytetylle voimalle ei ole ollut uskottavaa vastavoimaa. Länsi poisti sotilaallisen voimankäytön toiminta-agendastaan jo heti maaliskuun alussa 2014, ja Putin on tuota päätöstä hyvin hyödyntänyt tavoitteittensa saavuttamiseen Ukrainassa.

Kriisejä ei ratkaista sotilaallisesti, vaan aina lopullisesti neuvotteluissa, kun puolin ja toisin neuvotteluratkaisuun on todellista halukkuutta. Sotilaallista voimankäyttöä ei missään nimessä pidä sulkea pois lähtökohtaisesti, sen pitää aina olla yksi toimintaväline. Venäjä käyttää parhaillaan Ukrainan maaperällä raakaa sotilaallista voimaa, joten Merkelin ja myös Suomen ulkopoliittisen johdon näkemys vähätellä sotilaallista voimankäyttöä on hieman omituinen. Molempien pelaajien on syytä pelata aina samoin kortein.

Moskovassa käytyjen neuvottelujen sisällöstä ja esitetyistä vaatimuksista puolin ja toisin ei ole tietoa. On huhuttu, että Venäjä edellyttää, ettei Ukrainalla tule olla mahdollisuutta liittyä EU:hun eikä Natoon, ja Ukrainaan pitää perustaa sellainen liittovaltiomalli, jossa itäisillä osavaltioilla olisi mahdollisuus vaikuttaa Ukrainan ulkopolitiikkaan. Toisin sanoen Venäjälle annettaisiin mahdollisuus itäisten osavaltioiden kautta määrittää Ukrainan ulkopoliittista linjaa, joka estäisi maan läheisemmän yhteistyön länteen. Kysymys Venäjän vaatimuksissa olisi puhtaasti etupiiripolitiikasta.

Nyt Ukraina-neuvotteluissa ratkotaan, sallitaanko Euroopassa Venäjälle etupiiri, ja asia koskee erittäin paljon myös Suomea sekä myös niitä muita Venäjän läntisiä rajanaapureita ja lähiulkomaita, joiden turvallisuuspoliittista asemaa ei ole sidottu Nato-jäsenyydellä.

Nämä valtiot ovat Azerbaidžan, Armenia, Georgia, Ukraina, Moldova ja Valko-Venäjä sekä myös Suomi, joista Valko-Venäjä on pitkälti omaehtoisesti jo luonut tiiviin yhteistyön Venäjän kanssa. Sen sijaan Nato-jäsenyyksien perusteella Venäjän naapurimaista Norjan, Viron, Latvian, Liettuan ja Puolan asemaa voidaan pitää vakaana, vaikkakin etenkin Baltian maissa Euroopan turvallisuustilanne huolestuttaa Nato-jäsenyyksistä huolimatta.  

Suomella on ollut EU-jäsenyyden myötä suurta halukkuutta erottua muista Venäjän Natoon kuulumattomista raja-naapureista korostamalla Suomen EU-jäsenyyttä, länsimielisyyttä ja yhteistä eurorahaa. Ikään kuin Suomi olisi erikoistapaus, ja Natoon kuulumattoman Suomen turvallisuutta länsivallat olisivat lähes ehdoitta valmiit turvaamaan mahdollisessa kriisissä. Suomen käsitykset ovat sinisilmäisiä ja hieman myös typeriä.

Tänä viikonloppuna Moskovassa käytyjen Ukraina-neuvottelujen suhteen Suomen ulkopoliittinen johto on ollut sangen vaitonainen eikä ole esittänyt Suomelle tärkeitä linjauksia, vaikka nyt siis ratkotaan myös Suomen tulevaa asemaa.

Jos Venäjä pääsee Ukraina-neuvotteluissa siihen tavoitteeseensa, ettei Ukrainasta voi tulla EU:n tai Naton jäsenmaa, merkitsee se myös sitä, ettei myöskään Suomesta voi tulla Naton täysivaltaista jäsenmaata. Sekä Ukraina että Suomi kuuluisivat tällöin sotilaallisesti Venäjän etupiiriin.

Saa nähdä, voiko enää seuraava hallitus eduskuntavaalien jälkeen kirjata hallitusohjelmaansa uskottavasti mahdollisuuden hakea Suomen täysvaltaista Nato-jäsenyyttä. Toivottavasti, vastaavasti kuten myös Ukrainalla olisi uskottava mahdollisuus hakea täysivaltaista Nato-jäsenyyttä.