Mikä olikaan Naton pääsihteerin tärkein viesti Suomelle?

Viron uusi kansanedustaja ja Neuvostoliiton entinen kenraali Ants Laaneots ilmaisi hyvin Helsingin Sanomien lehtikirjoituksessa 3.3.2014 Viron ja Suomen yhteisen itänaapurin ulkopoliittisen toimintaperiaatteen: ”Provosoit tai et, Venäjä toimii joka tapauksessa omalla tavallaan. Me emme provosoineet vuonna 1939, ja silloin meitä vietiin kuin lammaslaumaa.”

Laaneotsin sanoihin on tiivistetty yksi Venäjän ulkopolitiikan ydin: kun Venäjä on asettanut politiikalleen tavoitteensa, eivät muut maat voi toiminnallaan ja käyttämisellään paljon siihen vaikuttaa, jos ei ole varteenotettavaa vastavoimaa vaikuttaa.

Mielistelystä ei siis ole apua. Vasta nyt Ukrainan sodan myötä olemme pikkuhiljaa tajuamassa tuon oleellisimman Venäjästä, tosin politiikkojen keskuudessa herääminen on ollut kansaa hitaampaa. On harhaa luulla, että voisimme tiukassa paikassa ja kriisissä omalla käyttäytymisellä ilman riittävää vastavoimaa vaikuttaa Venäjän politiikkaan ja toimintaan.

Suomessa poliittiset suhteet itään perustuvat edelleen pitkälti kylmän sodan aikaiseen agendaan, jonka neuvot olivat: pidä yhtä hyvät suhteet sekä itään että länteen, turvaa oma liikkumavara idänsuhteilla, pyri rauhanomaiseen rinnakkaiseloon, pyri sillanrakentajaksi idän ja lännen välillä, ole rauhan puolella sotaa vastaan.

Suomi ei ole Venäjälle mikään poikkeus, vaikka poliitikkomme edelleen niin luulevat. Suomen omalla toiminnalla on vähän vaikutusta siihen, miten Venäjä meitä kohtaan käyttäytyy. EVA:n tuore arvo- ja asennetutkimus 2015 kertoo, että Suomen kansa tietää jo Venäjän harjoittaman politiikan sisällön: 83 % tutkimuksen vastaajista pitää itänaapuria epävakaana ja arvaamattomana, sotilaallisena uhkana Venäjää pitää jo puolet (50 %) vastaajista.

Naton norjalainen pääsihteeri Jens Stoltenberg vieraili Suomessa viime torstaina 5.3.2015.

Ylen A-studion keskiviikkoisessa haastattelussa Jens Stoltenberg totesi: ”Sotilaallinen voima ja vuoropuhelu eivät sulje toisiaan pois. Itseasiassa Nato-yhteispuolustus on ollut Norjalle edellytys vuoropuhelulle Venäjän kanssa. Minun kokemukseni mukaan on Nato-jäsenyyden ja vahvan puolustuksen ansiota, että Norja on luonut hyvät ja käytännönläheiset suhteet Venäjään. Yhteistyötä on energia- ja ympäristöasioissa sekä henkilösuhteissa. Pääsimme myös sopimukseen rajastamme Barentsinmerellä.  Minusta vuotopuhelu ja yhteistyö perustuvat vankkaan puolustukseen.”

Tuossa oli Naton pääsihteerin tärkein viesti Nato-epäilevälle Suomelle.

Viesti voidaan lyhentää poliittiseksi doktriiniksi: Uskottava puolustus ja Nato-yhteispuolustus ovat Venäjän naapurimaalle edellytys tasaveroiselle vuoropuhelulle Venäjän kanssa. Sotilaallinen voima, Nato-jäsenyys ja hyvät naapuruussuhteet eivät sulje toisiaan pois, päinvastoin. Sotilaallinen voima on edellytys hyville ja tasavertaisille naapuruussuhteille Venäjän kanssa.

Suomessa poliitikot vääntävät suhteita itään juuri päinvastoin. Heillä ei ole samaa kokemusta Naton kautta Neuvostoliitosta ja Venäjästä kuin norjalaisilla vuodesta 1949. Vahva ja uskottava Nato-sidonnainen puolustus takaa itsenäisen päätöksenteon: meillä on oltava täysin oma vapaus ajaa asioitamme suhteessa Venäjään ilman painostusta, koskivatpa ne huoltajuus- ja lapsiasiakiistoja, laseretäisyysmittareiden viemistä Ukrainaan, Islannin lentovalvontaa tai vaikkapa Baltian maiden sotilaallista avustamista.

Norjalla menee paremmin kuin Suomella joka suhteessa, eikä selitykseksi kelpaa öljy. Suomen ja ennen kaikkea suomalaisten politiikkojen olisi hyvä ottaa oppia ja mallia Norjasta monessa asiassa, ensimmäisenä Nato-asiassa. Stoltenbergia kannattaisi täällä kuunnella tarkasti, eikä vain kuunnella vaan myös toimia.