Suomi omilla toimillaan on pyrkinyt estämään EU-armeijan muodostamisen
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö totesi Ruotsin kuninkaan valtiovierailun yhteydessä puolustusyhteistyön Ruotsin kanssa olevan keskeinen osa Suomen turvallisuuspoliittista yhteistyötä. Sunnuntaina 8.3.2015 Niinistö antoi puolestaan voimakkaan tukensa EU-komission puheenjohtaja Jean-Claude Junckerin vanhalle ajatukselle EU:n omasta armeijasta.
Venäjän aggression ja Euroopan turvallisuustilanteen heikkenemisen myötä suomalaiset ja myös Suomen ulkopoliittinen johto ovat alkaneet tuntea selvää turvallisuusvajetta. EVA:n tuoreen arvo- ja asennetutkimuksessa jo puolet (50 %) vastaajista piti Venäjää sotilaallisena uhkana. Vaje on aina pyrittävä täyttämään. Nyt Suomi yrittää hakea turvaa EU:sta ja Ruotsista. Suomelle kaikki muu käy turvan tuojaksi paitsi Nato-jäsenyys.
Sauli Niinistön myötämielisyys EU-armeijalle on yllättävää, kun huomioidaan Suomen ja Ruotsin harjoittama politiikka EU:n yhteisen puolustuspolitiikan muodostamisessa. Suomi ja Ruotsi ovat toimillaan nimenoman pyrkineet estämään EU:ssa kaikki ne toimet, joilla EU voisi itse luoda jäsenmailleen sotilaallista turvaa.
Maastrichtin sopimuksessa 1992 uusi EU päätti yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan luomisesta. Vuonna 1994 EU:n kaikki 12 jäsenmaata Irlantia lukuun ottamatta kuuluivat Natoon. Euroopan unionilla oli myös Länsi-Euroopan unioni (WEU), jonka tehtävä oli toimeenpanna päätökset EU:n yhteisessä puolustuspolitiikassa, toimia Naton Eurooppa-pilarina.
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen 1990-luvun alussa eurooppalaiset Nato-maat ja EU olivat yhtä, Euroopan unionilla oli koordinoidun puolustuspolitiikan mahdollisuus Nato-jäsenyyksien ja WEU:n kautta. Kylmän sodan ajalta jäsenyydet olivat riittävän yhteneviä ja politiikka siten yhteistä.
Vuonna 1995 sotilaallisesti liittoutumattomien Suomen, Ruotsin ja Itävallan liittyminen unioniin oli alkutahtia yhteisen puolustuspolitiikan eriytymiselle unionista. Toisaalta Venäjän heikkous ei luonut uhkaa unionille, EU-koordinoidun puolustusyhteistyön annettiin kuihtua uusien sotilaallisesti liittoutumattomien maiden tavoitteiden mukaisesti.
EU:n yhteisessä puolustuspolitiikassa ratkaiseva oli Amsterdamin huippukokous vuonna 1997. Suomen ja Ruotsin tekemän aloitteen pohjalta sisällytettiin unionin toimivaltaan sotilaallinen kriisinhallinta, ja WEU:n oli määrä luoda sille operatiivista toimintakykyä. Unionin on määrä sopia WEU:n kanssa vuoden kuluessa Amsterdamin sopimuksen voimaantulosta unionin ja WEU:n välisten suhteiden lujittamisesta.
Suomi ja Ruotsi, ja ennen kaikkea ulkoministeri Tarja Halonen (sd.) ja Ruotsin ulkoministeri Lena Hjelm-Wallén (sd.), estivät Amsterdamin huippukokouksen päätösprosessissa tosiasiallisesti WEU:n sulautumisen EU:hun, ehdot olivat toteutuskelvottomat mm. päätösten yksimielisyysvaatimusten vuoksi. WEU:n taru unionissa päättyi lopullisesti 2011, ja siitä ”kiitos” Suomelle ja Ruotsille. Tuo oli ratkaiseva vaihe sellaisen yhteisen puolustuspolitiikan kariutumiselle, joka voisi tuoda turvaa myös jäsenmaille.
Suomelle ja Ruotsille EU:n turvallisuuspolitiikka on ollut kriisinhallintapolitiikkaa ja Nato-politiikka rauhankumppanuuspolitiikkaa. Suomelle ja Ruotsille EU:n turvallisuuspolitiikka ei ole ollut EU:n oman puolustuskyvyn lisääminen jäsenmaiden hyväksi, kaikki sellaiset toimen on pyritty estämään. Maat ovat onnistuneet hyvin, jos päämääränä on ollut sotilasvoimiin perustuvan kovan yhteisen puolustuksen torjuminen ja Naton pitäminen erillään EU:sta.
EU:n turvallisuuspolitiikassa Suomi niittää nyt sitä, mitä se on kylvänyt jo 20 vuoden ajan.
Suomessa puheet EU-armeijasta olisi syytä lopettaa. Puheilla ei ole uskottavuutta huomioiden Suomen harjoittama politiikka EU:n yhteisen puolustuksen luomisessa.
EU:n ja Naton välistä ongelmaa ei olisi, jos kaikki ne muutamat EU-maat, jotka eivät vielä kuulu Natoon, liittyisivät Natoon. EU:n yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka ei voi olla Naton vaihtoehto. EU:n turvallisuuspolitiikka, EU:n puolustuspoliittinen strategia ja EU:n maiden koordinoitu puolustus voi perustua vain Natoon ja Naton eurooppalaiseen pilariin.
Asiaa täynnä oleva blogikrjoitus. Kiitoksia!
Olisi hyvä tietää, mikä on puolustusvoimien johdon kanta tähän kyseiseen EU-armeijaan. Onko se sama kuin ylipäälliköllä? Ellei ole, niin on paha ristiriita kyseessä puolustuspolitiikkamme hoidossa.
Ilmoita asiaton viesti
Puolustusvoimien johdon, eli asiantuntijaraadin kannan saat tietää, kun googletat upseerien Nato-kannat. Tiivistetysti, armeijan upseeristosta valtaosa kannattaa Nato-jäsenyyttä ja ylimmistä upseereista huomattava enemmistö. EU on pelkästään taloudellinen, eripuraa täynnä oleva järjestö, ja siksi myös jatkossakin munaton organisaatio. Upseeristosta valtaosa tietää tämän eikä anna painoarvoa kuvitteellisille EU-armeijoille joskus kymmenien vuosien päässä, jos silloinkaan. Ammattimiehet panostavat reaalitilanteeseen ja siihen, miten ongelmia ratkotaan pahimmillaan jo tänään tai huomenna. Jokainen voi miettiä, miten upseeristo vastaisi gallupiin, jossa avoimesti kysyttäisiin parasta vaihtoehtoa järjestää Suomen sotilaallinen turvallisuus.
On siten melko kummallista, että erikoisasiantuntijoita ei viitsitä kuunnella Suomen ulkoturvallisuusasioissa. Presidentti Niinistön ongelma on siinä, että hän on jo vanha mies, joka on aikanaan saanut suomettuneisuudesta kunnon tartunnan. Taudin vaikutukset näkyvät edelleen. Niinistö ei myöskään näytä pääsevän edelleenkään eroon tuosta jahkaamisestaan, joka tunkee läpi aina, kun häneltä kysytään vaikeita.
Hyvä veikkaukseni on, että Niinistö lakimiehen logiikkaa noudattavana kannattaa Natoa ja pitää sitä ainoana järkevänä vaihtoehtona, mutta Venäjää pelkäävänä ei uskalla tuoda sitä julki. Niinistö on juristina tasan tarkkaan tietoinen jäsenyysasiassa merkityksellisistä faktoista, todennäköisyyksistä, jäsenyyden eduista ja haitoista ja siitä, miten johtopäätöksiä näiden perusteella tehdään. Kyse on siis enemmänkin siitä, miten asia halutaan ilmaista suurelle yleisölle ja Venäjälle.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos vinkeistä ja täsmennyksistä!
Näyttää siltä, että upseeristomme, ja varsinkin sen ylin osa, on eri kannalla puolustuspolitiikastamme kuin poliittinen johtomme. Huono asia! Kumpikohan on näkemyksineen enemmän oikeassa Suomen puolustamisesta reaalitodellisuuden kannalta? Minä ainakin luotan enemmän upseeristoomme, puolustusvoimien johtoon. Se päättäköön Natoon liittymisestäkin, tai liittymättömyydestä.
Tuntuu pahalta, jos presidenttimme ajattelee kuten esität. Saatat olla hyvinkin oikeassa.
Ilmoita asiaton viesti
Onko tässä unionissa muuta yhteistä kuin velat ja nekin vain euromailla. Miten näin eripurainen seura voi mistään yhteisestä sopia?
Ilmoita asiaton viesti
Ei mitenkään!
Jos EU saisi päättää, niin Suomi olisi jo myyty Venäjälle ajat sitten. Onneksi on olemassa USA ja Nato!
Ilmoita asiaton viesti
Minä luotan enemmän Natoon kuin EU:hun turvallisuuspolitiikassa.
Tarja Halonen taisi tahtomattaan tehdä Suomelle palveluksen pysäyttäessään WEU:n sulautumisen EU:hun. Suomen tie Natoon lienee tullut tältäkin osin hieman tasaiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Lapintielle ei kelpaa eurooppalainen armeija, puolustusmäärärahoja piennennettävä jne.. Mikä on VL:n ratkaisu puolustuspoliittisiin kysymyksiin? Miksei kukaan vaadi myyräorganisaatiolta meriselitystä?
Kun joskus 50 vuoden päästä tutkitaan kirjoitetaan historiaa, ei tämän hetken poliittiset päättäjät saa kovin hyvää arvosanaa tekemisistään ja sotien aikaisista tapahtumista aina 60-luvulle, sen ajan näkijät ja tekijät nousevat ikuiseen gloriaan ihan siihen legendaarisen Talvisodan vanaveteen.
Ilmoita asiaton viesti