Valuvatko lännen miljardituet Ukrainan oligarkian taskuun?

Ruotsin pääministeri Stefan Löfven vieraili Ukrainassa kuluneella viikolla. Ruotsi lainasi vierailun aikana Ukrainalle 100 miljoonaa dollaria ilman korkoja. Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n hallintoneuvosto päätti samana päivänä 17,5 miljardin dollarin (noin 16,5 miljardin euron) tukipaketista Ukrainalle. Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto IMF arvioivat, että Ukraina tarvitsee lähitulevaisuudessa noin 40 miljardin dollarin avustuspaketin, jota rahoittavat käytännössä vain länsimaat.

Ukraina sai välittömästi perjantaina 13.3.2015 4,7 miljardia euron suuruisen ensimmäisen erän kahta päivää aikaisemmin IMF:n päättämästä 16,5 miljardin euron tulipaketista. Saadakseen lopun luvatusta tukipaketista maan on toteutettava uudistuksia, jotka kohdistuvat eläkkeisiin, julkisen sektorin työntekijöihin sekä muutamiin maan merkittävimmistä oligarkeista. Ensimmäinen erä myönnettiin ilman yksilöityjä ehtoja.

Länsi on rahoittanut avustuksillaan ja lainoillaan 45 miljoonan asukkaan Ukrainaa jo lähes vuoden ajan. Ukraina ei kykene tällä hetkellä elättämään itseään, maa elää käytännössä täysin länsiavulla ja on täydellisen talousromahduksen partaalla. Tänä vuonna Ukraina ei kykene maksamaan ilman velkajärjestelyjä 8 miljardin euron summalla erääntyvää ulkomaanvelkaansa.

Lännestä on virrannut Ukrainaan lainoina ja avustuksina vuoden aikana miljardeja euroja ja virtaus tulee jatkumaan. Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaton IMF:n lisäkäsi myös EU avustaa Ukrainaa. Mukaan lukien Euroopan investointipankin (EIP) ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) lainat EU arvioi unionin avustusten kokonaiskehitysapumuodossa olevan vuosina 2014–2020 yli 11 miljardia euroa.

Onko runsaille avustuksille ja lainoille riittäviä vaatimuksia tarvittavista uudistuksista? Ovatko tukipakettiehdot olleet riittäviä ja ovatko etenkin IMF:n asettamat lainoja koskevat talousuudistusehdot olleet riittäviä? Kuinka suuri osuus länsirahasta valuu Ukrainassa edelleen hyvissä voimissa olevalle oligarkialle ja jopa Venäjälle. Saako Ukrainan kansa mitään todellista parannusta länsiavustuksista?

Keväällä 2010 Kreikka ajautui talouskriisiin, josta se ei kyennyt selviytymään yksin. Muut EU-maat ja IMF päättivät avustaa Kreikkaa Euroopan talouden pelastamiseksi. Vuonna 2010 hyväksytyn ensimmäisen tukipaketin suuruus oli 110 miljardia euroa ja vuonna 2012 hyväksytyn toisen tukipaketin suuruus oli 130 miljardia euroa, tukipakettien summa yhteensä on siis noin 240 miljardia euroa. Jo tällä hetkellä voidaan arvioida, että Ukrainan avustaminen tulee olemaan myönteisessäkin talouskehityksessä vähintään neljännes tai viidennes Kreikka-avustuksien suuruudesta.

Kreikassa tukipaketin seuraavan maksuerän saannin vastineena maalta on vaadittu tarkoin määriteltyjä talousuudistuksia, joiden toteuttamista on valvonut Euroopan unionin, Euroopan keskuspankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n muodostama troikka. Pyrkimyksenä on ollut, ettei rahaa anneta ilman riittävää katetta uudistuksista.

Korruptio ja oligarkia ovat talouden pahimpia syöpiä. Korruption ja oligarkian haitalliset vaikutukset talouden toiminnalle me näemme konkreettisesti Venäjällä. Byrokratian haitalliset vaikutukset talouden toiminnalle me näemme konkreettisesti jo Suomessakin.

Kuten Ukrainassa, myös Kreikassa talouden toiminnan keskeisiä ongelmia ovat pitkäaikainen korruptio ja oligarkia. Yhteiskunta ei ole toimiva talouden tuottavuuden suhteen, korruptio- ja oligarkiajärjestelmä vääristävät talouden ohjausmekanismeja ruohonjuuritasolta alkaen.

Sekä Kreikassa että Ukrainassa uudistuksia on tehty haluttomasti, tehdään vain se rimaa hipoen, mikä ulkopuolelta on edellytetty. Kreikalla purkuaikaa on ollut jo viisi vuotta, Ukrainalla uuden parlamentin myötä viime syksystä lähtien. Ukrainassa vallassa olevat poliitikot ovat perustelleet uudistusten viivästymistä sodalla, ja perustelut ovat menneet lännessä pitkälti läpi ilman suurempaa kyseenalaistamista.

Talouden rakenteiden ollessa toimimattomat, taloudelta puuttuu se voima, jonka pitäisi syntyä kansalaisten vapaasta yrittämisen halusta. Uutta talouskasvua ei synny, talous ei uudistu. On syytä epäillä, että molemmissa maissa – ennen kaikkea Ukrainassa – tukipakettien rahaa valuu hyödyttömänä myös yhteiskuntaeliitin ja oligarkian taskuun.

Ukrainan kansa ei ole vielä nähnyt ratkaisevia muutoksia ja uudistuksia Maidanin kansannousun jälkeen. Byrokratia on edelleen samaa vanhaa, talous ei edelleenkään toimi. Uudistuksia, jotka vaikuttaisivat tosiasiallisesti kansalaisiin ja talouden toimintaan, ei ole tehty. Pikkuhiljaa kansa on taas palaamassa kaduille, ensimmäiset mielenosoitukset on jo nähty. Kärsivällisyys ei tule kestämään enää kauan.

Epäillään kovasti, että lännen miljardiavustukset ja -lainat valuvat oligarkialle ja jopa Venäjälle hyödyntämättä kansaa ollenkaan. Länsi olisi jakanut hallinnolle rahaa ilman riittävän tiukkoja ehtoja uudistuksista.

Hallinnon ja oligarkian välit hyvä veli-verkostoina ovat Ukrainassa yhä tiiviit ja maassa vallitsee edelleen venäläinen talouden toimintatapakulttuuri. Vapaata ja rehellistä taloustoimintaa ilman voitelurahoja ja vastapalvelusten pyyteetöntä velkaa ei juuri ole.

Olemme olleet Suomessa erittäin kriittisiä Kreikan avustuksissa, koska Kreikan tukipaketit nivoutuvat EU-päätöksiin. Samaan aikaan olemme kuitenkin ilman kansalaiskeskustelua valmiit syytämään länsirahaa kymmeniä miljardeja Ukrainaan Maailman pankin ja IMF:n kautta ilman vaatimuksia tiukoista talous- ja lainsäädäntöuudistuksista. Näemme EU-rahan eri tavalla kuin IMF:n tai Maailmapankin rahan, koska EU-jäsenyys on monelle suomalaisille edelleen äärimmäisen vaikea asia.

IMF:n rahavirrat ovat toki ehdollisia, mutta uudistamisehdot eivät vastaa esimerkiksi troikan Kreikalle asetettuja ehtoja, joiden päättämisessä EU:lla oli vahva rooli.

Pahimmassa tapauksessa käy nyt niin, että Ukrainan kansa nousee taas kerran voimalla kaduille vaatimaan uudistuksia, istuva länsimielinen hallitus kaatuu ja maa kääntyy oligarkian avustuksella Venäjän vaikutuspiiriin. Loppusaldona sinisilmäiselle lännelle on kymmenien miljardien menetykset ja Ukrainan kansan jatkuva kurjuus ilman toimivaa demokratiaa.