Juha Sipilästä ei taida nyt olla hoitamaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme

Torstaina 9.4.2015 oli Ylellä vuorossa Keskustan vaalipäivä ja illalla toimittajat Kirsi Heikel ja Seija Rautio tenttasivat Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilää. Haastattelun Turvallisuus-osuus ei ollut kaunista katseltavaa ja kuunneltavaa etenkään turvallisuuspolitiikan ammattilaisille, tuskinpa edes tavallisille äänestäjille.

Haastattelijat tiedustelivat, miksi Suomella olisi oltava mahdollisuus hakea Nato-jäsenyyttä, jos Keskustan linjan mukaisesti Suomi olisi sotilaallisesti liittoutumaton. Sipilä sekoitti haastattelussa täysin Naton rauhankumppanuusohjelman (Partnership for Peace, PfP) ja Suomen Naton kanssa solmitut sopimukset, Natoon liittyvät alkeisasiat olivat Sipilällä täysin sekaisin. Sipilän kasvoilta ja käyttäytymisestä huomasi, että nyt mentiin sellaiselle haastateltavan osa-alueelle, joka ei ole ollenkaan hänen hallussaan.

Sipilän haastattelu on katsottavissa Yle Areenan sivuilta.

Viitteitä siitä, ettei ulko- ja turvallisuuspolitiikka ole Sipilällä ollenkaan hallussa, on saatu jo useasti aiemmin.

Keskustan puheenjohtajan ulko- ja turvallisuuspoliittisesta taitamattomuudesta kertoo esimerkkinä Juha Sipilän haastattelu 4.4.2015 STT:lle. Sipilä totesi Keskustan olevan ulko- ja turvallisuuspolitiikassa niin Paasikiven linjalla kuin myös tiukasti EU:n yhteisellä linjalla. Sanomalehti Kaleva referoi haastattelua otsikolla ”Sipilä allekirjoittaa Väyrysen puheet Paasikiven linjasta”. Sipilän täysin ristiriitainen haastattelukommentti ilmentää, ettei Keskusta ole käsitellyt Suomen turvallisuuspoliittista asemaa muuttuneessa Euroopassa analyyttisesti, jos ollenkaan. Keskusta poukkoilee välillä länteen välillä itään, linja on jäsentymätön ja sekaisin. Vanhat Paavo Väyrysen ja Seppo Kääriäisen YYA-ajan näkemykset näyttäisivät edelleen olevan vielä vallassa, häviöllä on Olli Rehnin ja Alpo Rusin länsimyönteisyys.

Myös Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini on epäillyt Sipilän poliittista johtajuutta ja ulkopoliittisia kykyjä. "Sipilän kohdalla mietityttää taustalla oleva vahakabinetti. Sipilä on mukava mies, jonka takana on sellaisia kuin Paavo Väyrynen, Seppo Kääriäinen, Timo Laaninen, Mauri Pekkarinen ja Olli Rehn", Soini totesi Helsingin Sanomille perjantaina 20.3.2015.

Soinin huoli on syytä jakaa etenkin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Onko Sipilä kykenevä pääministerisiksi, jonka keskeisintä työsarkaa on ulko- ja turvallisuuspolitiikka niin kotimaassa kuin EU:ssa. Onko Sipilällä riittävää tietoa ja taitoa toimia omillaan vaikkapa unionin Eurooppa neuvoston kokouksessa, jossa avustajia ja kuiskaajia ei ole läsnä?

Sipilä on taustaltaan yritysjohtaja ja sitä kautta talousasiat ovat hänelle läheisimpiä, ei ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Sipilällä olisi ollut kyllä aikaa paneutua myös ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, jos vain halua olisi ollut. Toistaiseksi ei ole ollut halua. Hän kokee selvästi ulko- ja turvallisuuspolitiikan itsellensä vieraaksi osa-alueeksi ja tukeutuu muiden ihmisten näkemyksiin, mikä ei ole pääministerille ollenkaan sopivaa.

Puoluepuheenjohtajista Kokoomuksen Alexander Stubbilla, RKP:n Carl Haglundilla ja Perussuomalaisten Timo Soinilla on työtehtävien tuomana riittävät tiedot, taidot ja kokemus hoitaa ulko- ja turvallisuuspoliittisia kysymyksiä ilman taustalakeijoita, sen sijaan Keskustan Juha Sipilällä tai SDP:n Antti Rinteellä ei ole. Miehet ovat täysin untuvikkoja. Näillä miehillä on vain yritysjohtaja- tai AY-johtajataustaa eikä ulko- ja turvallisuuspolitiikan osaamista ilman vanhan maailman ja YYA-ajan paavoväyrysiä, seppokääriäisiä tai erkkituomiojia.

Onkohan Juha Sipilästä oikein Suomen pääministeriksi ja ulko- ja turvallisuuspoliittiseksi johtajaksi ajamaan sekä Suomen että Euroopan etuja EU-johtajien tai Venäjän presidentti Vladimir Putinin seurassa?

Epäilen, että olisi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu