Käykö Perussuomalaiset eurojäsenyystaistelua taas kerran?

Perussuomalalaiset on saanut kaksi peräkkäistä suurta vaalivoittoa vuosien 2011 ja 2015 eduskuntavaaleissa. Tämän vuoden vaaleissa puolue oli toiseksi suurin puolue 38 edustajalla ja vuoden 2011 vaaleissa kolmanneksi suurin puolue 39 edustajalla.

Perussuomalaiset on voittanut eduskuntavaaleissa kahdesti vuoden 2008 talouskriisin jälkeen, ja kannatuksen kasvu kriisin jälkeen on ollut ennennäkemätöntä. Vuoden 2008 talouskriisin synnyttämää kilpailukykyongelmaa Suomi ei edelleenkään ole kyennyt ratkaisemaan, ja Suomesta on nyt tullut unionin talouskriisimaa puoli vuosikymmentä Kreikan, Portugalin, Espanjan ja Irlannin jälkeen. Muissa kriisimaissa talousuudistuksia on tehty pakon edessä rahan loppuessa, Suomessa ei.

Yhteistä kaikille noille kriisiytyneille euromaille – siis myös Suomelle – olivat euroon sopimattomat talousrakenteet euron käyttöönoton jälkeen vuonna 2002. Nokia-kasvun tuoma vauraus 2000-luvulla on myöhentänyt Suomen ongelmien kärjistymistä. Meille annettiin mahdollisuus velkaantua, mutta olemme nyt ylittäneet jo EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen valtiovelan raja-arvon, 60 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Eurossa talousongelmia ei voida korjata enää helpoimmin devalvoimalla. Kilpailukykyä ei enää voida korjata ilman, ettei korjauksilla olisi samalla suoria negatiivisia vaikutuksia työntekijöiden etuihin ja hyvinvointiin.

Suomi ei ole kyennyt uudistamaan talousrakenteita eurojäsenyyden edellyttämälle tasolle, ja juuri tuo asia on pohjimmainen syy Perussuomalaisten suureen kannatukseen kahdessa viimeisessä eduskuntavaalissa. Kansan tyytymättömyys talouskriisin hoidossa on kanavoitunut Perussuomalaisiin.

Suomesta on puuttunut myös uskallus. Muut puolueet – ennen kaikkea SDP – eivät ole uskaltaneet lähteä uudistusten tielle pelkona Perussuomalaisten kannatuksen kasvu. Lopputulos on nyt kuitenkin SDP:n kannalta sama: Perussuomalaiset on SDP:tä suurempi ja menestyksekkäämpi puolue, vaikka kipeitä uudistuksia ei ole tehty.

Kansalaisten silmissä Suomen talousvaikeudet liitetään euroon, vaikka pohjimmaisset syyt löytyvät kotimaassa tehtyihin päätöksiin, tai paremminkin tekemättömiin päätöksiin. Hankalassa taloustilanteessa suomalaiset myös sitten näkevät, että esimerkiksi maahanmuutto oli vienyt heidän työpaikkojaan. Linkitetään asioita keskenään, joilla ei ole mitään tekemistä keskenään.

Vuoden 2011 vaalien jälkeen Perussuomalaiset jäi omaehtoisesti ulos hallituksesta kieltäytymällä tukipakettien kautta Suomelle kuuluvista kustannuksista eurokriisin hoidosta. Perussuomalaisten oma EU- ja europolitiikka estivät puolueen menon hallitukseen. Perussuomalaiset ei ollut vielä tuolloin halukas päivittämään EU-politiikkaansa.

Suomessa muodostetaan parhaillaan uutta hallitusta. Perussuomalaiset antoi muiden puolueiden tapaan vastaukset hallitustunnustelija Juha Sipilän kysymyksiin vappuaattona. Perussuomalaiset suhtautuu edelleen kielteisesti Suomen vastuiden kasvattamiseen eurokriisin hoidossa. Lisäksi Perussuomalaisten tavoitteena on Suomen EU-nettomaksuosuuden laskeminen ja jäsenmaksupalautuksen saaminen. Perussuomalaisten tapaan Suomi ei halua enää tukea Kreikkaa, siitä Suomi on yksimielinen.

Perussuomalaisten Euroopan yhdentymispolitiikka poikkeaa Suomen harjoittamasta yhdentymispolitiikasta. Hallitustunnustelija Juha Sipilälle annetut vastaukset osoittavat, ettei Perussuomalaiset ole käsitellyt edelleenkään lopullisesti suhtautumista myös EU-jäsenyyteen ja ennen kaikkea euroon kestävällä tavalla. Perussuomalaiset ei ole päivittänyt EU-politiikkansa muiden puolueiden harjoittamalle politiikalle ja sille, mikä on suomalaisten enemmistön näkemys.

Ennen hallitukseen menoa Perussuomalaisten tulisi muodostaa puolueen sisällä selkeä kanta, onko puolue valmis näkemään Euroopan unionin ja ennen kaikkea euron niin kuin valtaosa muista puolueista on nähnyt ja niin kuin Suomi politiikassaan on nähnyt. Linja ei voi poiketa, nyt se poikkeaa. Jos Perussuomalaiset ei ole vieläkään halukas EU-politiikkansa päivittämiseen, on puolueen syytä jäädä edelleen oppositioon ja odottaa niin kauan, kun sen kannatus yltää yksin riittävään enemmistöön.

Hallitustunnustelija Sipilän on syytä saada riittävät vakuudet ja luottamus Perussuomalaisten EU-käyttäytymisestä. Viime vaalikausi osoitti miten käy, jos hallituksen sisällä on ratkaisemattomia linjaerimielisyyksiä.

Suomi liittyi aikanaan euroon ilman kansanäänestystä, se oli virhe. Ruotsi sen sijaan järjesti neuvoa-antavan kansanäänestyksen euroon liittymisestä ja päätöksellä on siten korkein mahdollinen legitimiteetti. Kansakunnan suuret ratkaisut on aina syytä ratkaista kansanäänestyksellä, muutoin asiat nousevat yhä uudelleen esille muodossa tai toisessa haitaten yhteiskunnan järkevää toimintaa. Nyt euro nousee pintaan vähän väliä, ja tyytymättömyys kanavoituu Perussuomalaisiin. Suomessa eurojäsenyydelle ei hankittu aikanaan riittävää legitimiteettiä.