Tässäpä poliitikoille malleja Suomen talouden uudistamiseksi!

Suomessa käydään parhaillaan neuvotteluja uuden hallituksen muodostamiseksi. Puolueet antoivat vastaukset hallitustunnustelija Juha Sipilän kysymyksiin vappuaattona, talouden kannalta keskeisempiä olivat seuraavat kolme kysymystä:

Kysymys 2: Yhdyttekö valtiovarainministeriön 19.3.2015 esittämään tilannekuvaan Suomen taloudellisesta tilasta ja valtiovarainministeriön esittämästä sopeutustarpeesta? Mikä on mielestänne julkisen talouden sopeutustarve ja tarvittavat keinot? Millä aikataululla valtion velkaantuminen tulee mielestänne katkaista?

Kysymys 4: Mitkä ovat konkreettiset keinot uusien työpaikkojen luomiseksi, yrittäjyyden edistämiseksi ja talouden kasvu-uralle saattamiseksi?

Kysymys 10: Oletteko sitoutuneita normien ja byrokratian purkamiseen sekä yhteiskuntaa uudistaviin kokeiluihin? Millä keinoin edistäisitte digitalisaatiota?

Olen lukenut puolueiden vaaliohjelmat ja puolueiden hallitustunnustelijalle antamat vastaukset tarkasti, puolueiden vastauksista konkreettiset ehdotukset puuttuvat, mutta rakenteellisiin uudistuksiin ollaan valmiita. On ilmiselvää, että nyt sekä kansalaisten että myös politiikkojen keskuudessa on suuri valmius rakenteellisiin uudistuksiin. Menneen ajan juustohöyläleikkauksilla taloutemme rakenteita ei enää tosiaankaan saada kuntoon, ja onneksi höyläleikkaukset onkin nyt pitkälti unohdettu.

Mihin rakenteellisissa uudistuksissa on sitten erityisesti kiinnitettävä huomioita?

On vain kaksi asiaa: tuottavuus ja kannustavuus. Mitään muuta ei ole tarpeen olla.

Suomen kansantalouden tuottavuus on ollut heikkoa. Erityisesti julkistaloudessa tuottavuuden kehitys on ollut surkeaa, mutta niin se on ollut myös yksityisissä yrityksissä vientiyritysten terävintä kärkeä lukuun ottamatta. Suomi on jäänyt robotiikassa ja digitalisaatiossa kauaksi maailman kärkimaista, ja ilman automatiikkaa ja tietotekniikkaa ei tuottavuutta voida parantaa. Niin pahalta kuin se kuulostaakin, ihmistyötä meidän on korvattava koneilla ja tietokoneohjelmilla, muuten tuottavuus ei nouse.

Myös Suomen kansantalouden kannustavuus on heikkoa. Kannusteet työntekoon ja yrittäjyyteen eivät ole kunnossa. Erityisesti työnteolle ei ole kannusteita, jos työnteko merkitsee tulonsiirtoetuuksien pienenemistä enemmän kuin mitä työnteolla tulisi takaisin.  

Suomen hyvinvointi voi perustua edelleenkin vain korkeaan tuottavuuteen ja korkeaan työllisyysasteeseen. Tuottavuusprosentti ja kansantalouden tehtyjen työntuntien kokonaismäärä ratkaisevat hyvinvointimme.

Suomen tulonsiirtojärjestelmä pitäisi uudistaa täysin. Järjestelmä on kehittynyt vuosikymmenten saatossa muotoon, ettei sitä saada enää vähäisellä viilauksella kuntoon ja kannustavaksi. Järjestelmä on monimutkainen ja epäselvä, on kymmeniä etuuksia kymmenien etuuksien päälle. Kansalaisen on vaikea tietää, mitä etuuksia hänelle lain mukaan kuuluu.

Järjestelmä ei voi olla toimiva, jos kansalainen joutuu tarkkaan miettimään, miten hän voi työmarkkinoilla toimia menettämättä etuuksiaan, onko esimerkiksi kodinhoidontuen nostaminen kannustavampaa kuin työssäolo ja lapsen vieminen päivähoitoon.

Julkishallinnon digitalisaatiossa olemme paljon jäljessä esimerkiksi Virosta. Emme hyödynnä verkkoa ja tietokoneohjelmistoja, teemme liikaa asioita paikan päällä virastoissa manuaalisesti.

Julkishallinnon digitalisaatiossa lähtökohta pitää olla, että sekä kansalaiset että yritykset voivat hoitaa kaikki heitä koskevat julkishallintoasiat verkon kautta, eikä henkilökohtaisia tapaamisia virkailijoiden kanssa tarvita, olipa kysymys sitten kunnallisesti rakennusluvan saamisesta tai valtiollisesti uuden passin hakemisesta. Palvelun tulisi olla siis käytössä 24 tuntia vuorokaudessa kaikkialla maailmassa.

Kansalaisten ja yritysten lupahakemusten käsittely tulee olla pitkälti tietokoneohjelmien suorittamaa automatisoidusti. Ohjelmat tarkastaisivat, että kaikki lupaan liittyvä aineisto on toimitettu ja on hyväksyttävissä. Ihmiskäsittelyä tarvitaan vain lupiin, joihin liittyy harkintaa, kuten esimerkiksi rakennuslupiin.

Kansalaisten kaikki julkishallintotiedot ja julkishallintoasiointi pitäisi olla verkossa yhdessä osoitteessa, palvelujen nimet voisivat olla siis vaikka kansalaistili ja yritystili. Tuon osoitteen alla pitäisi sekä kansalaisilla että yrityksillä olla kaikki vero-, terveys-, rekisteri- ym. viranomaistiedot nähtävillä ja omassa käytössä. Kirjautuminen kansalais- tai yritystilille tapahtuisi vahvan salauksen puitteissa esimerkiksi pankkitunnuksin.

Eri viranomaiset – kuten vaikkapa veroviranomaiset – voisivat käydä noilla tileillä vain tekemässä virkatehtäviään, kansalaisille tai yrityksille näkyisivät lokitiedot siitä, mikä viranomainen on käynyt tilillä ja millä perusteella. Tällä hetkellä eri viranomaisten – kuten esimerkiksi vero- tai poliisiviranomaisten – sivut ovat internetissä hajallaan. Jatkossa kaikkien viranomaispalveluiden tulisi olla yhden kirjautumisosoitteen takana.

Verotuksessa jokaiselle kansalaiselle olisi luotava oma veronviranomaisen ylläpitämä verotili vastaavasti kuin jokaisella arvonlisäverovelvollisella on oma veronviranomaisen ylläpitämä arvonlisäverotili. Tililtä kansalainen näkisi veronalaiset tulonsa, maksetut verot ja niin edelleen.

Kaikki eivät vielä osaa käyttää tietokoneita ja internetiä hyväkseen asioiden hoidossa. Tämän vuoksi joka kunnassa tulisi olla kunnan ja valtion yhteinen julkispalveluohjaaja, joka voisi hoitaa virkavastuulla kansalaisen asioita verkossa kansalaisen valtuuttamana. Valtion ja kunnan palveluja ei enää tule erottaa, molemmat pitää löytyä verkosta ja tililtä yhden osoitteen alta.

Miten sitten vastaavasti esimerkiksi työnteon kannustavuutta voitaisiin lisätä?

Työnteon kannustavuutta ei voida lisätä puuttumatta etuuksiin. Jos ei puututa etuuksiin, siirretään kannustinloukkua tuloasteikolla vain ylöspäin eikä kannustavuusongelma poistu.

Jokaisen kansalaisen toimeentulo on turvattava tulonsiirroin, kaikkien toimeentulosta on huolehdittava.

Kaikki tulonsiirrot olisi tehtävä yhteneviksi palkkatuloon verrattuna, mikä merkitsisi kaikkien tulonsiirtojen siirtämistä verotettavaksi tuloksi. Kun lasketaan veroastetta, kaikki tulonsiirrot – vaikkapa lapsilisät tai asumistuki – olisivat verotettavaa tuloa.

Käytännössä tulonsiirrot olisivat edelleen verottomia, jos verotettavan tulon alaraja sekä valtion- että kunnallisverossa olisi vaikkapa 1 000-1 500 euroa kuukaudessa. Jos ihminen menee työttömyyskortistosta työhön tai tekee enemmän työtä, jokaisesta ansaitusta lisäeurosta vähintään puolet pitää jäädä taskuun, alimmissa tuloluokissa 60–70 % maksetut veronalaiset tulossiirrot huomioiden. Toisin sanoen tulonsiirtoja ei leikata työnteon lisääntyessä niin, etteivät tulot lisääntyisi vähintään puolella palkan bruttomäärästä, kaikkein alimmissa tulonsaajaryhmissä 60–70 % palkan bruttomäärästä.

Olisi harkittava lukuisten tulonsiirtojen korvaamista kansalaispalkalla. Nyt eri tulonsiirtoja ei ole yhteen sovitettu niin, että riittävää kannustavuutta saataisiin aikaan. Asumistukea valuu korkeampiin vuokriin ja siten vuokranantajien taskuun.

Monet poliitikot perustelevat kielteistä suhtautumista kansalaispalkkaan sillä, etteivät työssäkäyvät ole halukkaita elättämään elämäntapaintiaaneja tai rikkaiden kotirouvia, mutta rahallisesti noiden ryhmien kansalaispalkka olisi marginaaliasia. Enemmän tällä hetkellä valtio menettää nykyisten etuuksien väärinkäyttöön ja tehottomuuteen. Järjestelmän tulee olla sellainen, ettei se kannusta väärinkäytöksiin. Kansalaispalkka on tällainen järjestelmä.

Kun jokaisella kansalaisella olisi oma veroviranomaisen ylläpitämä tulo- ja verotili, voisi verovelvollinen tuolla tilillä tehdä myös verosuunnittelua. Tiliin tulisi liittyä tietokoneohjelma, joka laskisi verovelvolliselle, mikä toisi alhaisimman mahdollisen verorasituksen laillisesti. Kannattaako esimerkiksi veronalaiset perhetuet – vaikkapa lapsilisät tai kodinhoitotuki – kirjata kuluvana verovuonna perheessä äidille, isälle tai lapsille kokonaisverorasituksen minimoimiseksi.

Työeläkemaksujen keräämisessä ei tällä hetkellä ole kilpailua. Maksajat – työntekijät ja työnantajat – eivät voi kilpailuttaa eläkeyhtiöiden kesken korkeimpia eläketuottoja. Ilman kilpailua eläkerahat eivät välttämättä ohjaudu parhaisiin ja varmimpiin tuottolähteisiin, ja työeläkeyhtiöiden hallinnolle ei ole kannustimia pitää hallintokuluja mahdollisemman ohuena.

Vastaavasti kuin jokaisella kansalaisella olisi oma veroviranomaisten ylläpitämä verotili, tulisi jokaisella palkansaajalla olla myös työeläkeyhtiöiden ylläpitämä veropohjainen työeläkemaksutili (joka jo itseasiassa onkin).

Palkkojen sivukuluille tulisi olla vain yksi työeläkeyhtiöiden kesken kilpailutettu maksuprosentti riippumatta siitä, minkä alan palkkoja maksetaan ja mikä on esimerkiksi työtapaturmavakuutusmaksu. Toisin sanoen muut sivukulut olisivat vakioita, mutta työeläkemaksut kilpailutettaisiin. Vaihtoehtona tietokoneohjelma laskisi yhden sivukuluprosentin maksetun bruttopalkan perustella.

Palkka ja palkan sivukulut maksettaisiin könttänä yhdelle tilille, josta viranomaiset sitten suorittaisivat sivukulujen jaon, nettopalkan maksun sekä palkan ennakkopidätyksen. Työeläkemaksut kilpailutettaisiin työeläkeyhtiöiden kesken jäljempänä esitetysti maksusuorituksen yhteydessä. Verojen helppo maksaminen vähentää aina verojen kiertoa etenkin silloin, kun työnantajana on yksityishenkilö. Yksityishenkilölle palkan sivukulujen maksu on vielä sangen hankalaa.

Sekä työnantajan että työntekijän tulisi voida kilpailuttaa erikseen oman työeläkemaksuosuuden puitteissa vuosittain tai kuukausittain eläkeyhtiöitä niin, että olisi mahdollisuus siihen parhaaseen eläkekertymään, joka ylittää lainsäädännön asettaman vähimmäistason. Työnantajien osalta voitaisiin sopia myös niin, että eläkekertymä olisi vakioitu ja kilpailtaisiin kustannuksilla, pyrittäisiin siis minimoimaan eläkemaksua eläkekertymään nähden. Samalla eläkeyhtiöiden sijoituskäytäntöjä tulisi luonnollisesti viranomaisten valvoa tarkemmin niin, ettei kohtuuttoman riskipitoisia sijoituksia pääomien kustannuksilla tapahtuisi. Sijoitusten pitää aina olla turvattuja.

Tuossapa hallituksen muodostajille muutamia esimerkkejä rakenteellista uudistuksista, joilla olisi todellisia vaikuttavuuksia.

Toivoisin tämän blogin lukijoilta kannanottoja, miltä nuo esitykset muista veronmaksajista tuntuvat. Kommentoikaa ihmeessä! Onko näissä ajatuksissa mitään järkeä?