1300 yhteistä kilometriä Venäjän kanssa, ja mikä jatkuva härdelli!

Pääministeri Alexander Stubbin puhe Berliinissä 29.9.2014: ”Suomella on Venäjän kanssa yhteistä rajaa 1300 kilometriä eli enemmän kuin muilla EU-mailla yhteensä. Tämän vuoksi meillä on hyvin pragmaattinen ja arkijärkinen suhtautuminen Venäjän-politiikkaan; tiedämme tämän suhteen jatkuvan niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin.”

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö The Washington Postin haastattelussa 23.11.2014: ”On hyvin ilmeistä, että jos Suomi liittyy Natoon, se epäilyksettä haittaisi suhteitamme [Venäjään]. Täytyy pitää mielessä, että 1 300 kilometriä on pitkä, pitkä raja, eikä sitä pidetä suljettuna. Päinvastoin, se on eloisa raja.”

Ulkoministeri Erkki Tuomioja puheenvuorossaan eduskunnan ajankohtaiskeskustelussa Suomen ja Venäjän suhteista 14.1.2015: ”Suomen ja Venäjän 1300 km:n pituinen raja on maailman rauhallisimpia ja kontrolloiduimpia. Se on myös venäläisten kannalta heidän vakain ja ongelmattomin rajansa, eikä kummallakaan puolella ole intressiä muuttaa tätä tilannetta.”

Oppositiojohtaja ja ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Timo Soini kolumnissaan 12.3.2014: ”Geopoliittinen fakta on se, että meillä on Venäjän kanssa 1 300 kilometriä yhteistä rajaa. Se tosiasia ei muutu, vaikka itänaapurissamme harjoittava politiikka muuttuisikin. Venäjä on Suomelle valtavan tärkeä kauppakumppani. Merkittävä osa Suomen energiasta tulee Venäjältä. Venäläiset turistit antavat taloudellemme miljardien arvoisen vuosittaisen piristysruiskeen.”

Vastaavia suomalaispoliitikkojen 1300 kilometriä yhteistä rajaa-lausahduksia löytyy tukuittain, lause on juurrutettu suomalaisen poliitikon selkärankaan todella syvälle. Lause tulee suuhun tai kirjoitukseen automaattisesti, eikä monikaan poliitikko – jos kukaan – ole analysoinut sen merkitystä ja todellista sisältöä. Sanonnan syntyhistoriaa ei myöskään ole tiedostettu.

Mikään muu maa minkään muun naapurimaan kanssa ei korosta yhteisen rajan pituutta niin kuin Suomi korostaa Venäjän kanssa. Ei yksikään muu maa. Venäjän muista rajanaapureista ei Ukraina, ei Kazakstan, ei Valko-Venäjä. Se on vain Suomi, ei kukaan muu.

Mikä tosiasiallisesti muuttuisi, jos yhteisen rajan pituus olisi vaikkapa 300 kilometriä tai 3000 kilometriä. Baltian Nato-maiden kanssa Venäjällä on 809 kilometriä yhteistä rajaa. Onko tosiasiallista merkitystä sillä, onko rajapituus 809 kilometriä vai 1313 kilometriä? Miksi Kiinan ja Venäjän välisessä vuoropuhelussa ei vedota 3645 kilometriä pitkään yhteiseen rajaan? Onko Suomen Nato-jäsenyys suomalaisten mielestä mahdotonta yhteisen ”pitkän” rajan vuoksi?

Mikä on tuon 1300 kilometriä yhteistä rajaa-sanonnan tausta, ja mistä se on lähtöisin. Sanonta ei ole syntyjään suomalainen, se on venäläinen.

Kun hakee verkkohakuna venäjänkielisellä hakusanalla vaikkapa 1300-километровой границы с Финляндией (1300-kilometrinen raja Suomen kanssa), löytyy noin 470 000 hakutulosta. Sanonta on tuttu myös venäläiselle, eikä se ole ihme, sanontahan on lähtöisin juuri Venäjältä. Alkujaan sanonnan synty lienee tapahtunut jo hetimmiten sotien jälkeen. Muistaakseni Suomen ja Neuvostoliiton välisissä suhteissa rajapituuteen vedottiin jo kylmän sodan aikana. Etteipä peräti Kekkonen olisi asiaa muutamaan kertaan maininnut?

Olen vieraillut Venäjällä säännöllisesti pitkän aikaa ja tunne Venäjän hyvin. Osaan myös venäjän kieltä. Minulle 1300 kilometriä yhteistä rajaa-sanonta tuli henkilökohtaisesti tutuksi itäisen rajamme takana paljon ennen kuin täällä Suomessa. Monessa illanistujaisessa venäläiset ystävät korostivat Suomen ja Neuvostoliiton (nykyisin Venäjän) välisiä suhteita ja pitkää yhteistä rajaa ”rauhan rajana”. Pitkää rajaa pidettiin merkkinä ystävyydestä. Nähtiin, että pitkä yhteinen raja on myös pitkä ystävyys.

Noista venäläisnäkemyksistä syntyi usein sellainen tunne, että rajan rauhallisuus on vain meidän suomalaisten vastuulla, ja meidän tulee kaikkia ulkopoliittisia toimia harkitessamme peilata päätöksiemme vaikutuksia rajaan. Venäläiset korostivat erityisesti rajan pituutta ja rivien välissä annettiin samalla ymmärtää, että jos Suomi ei toimi Venäjän etujen mukaisesti, maahan voidaan hyökätä koko rajan pituudelta. Kyse oli ”pehmeästä” uhkailusta, niin sanotusta ”annetaan ymmärtää”-politiikasta.

Venäjällä on kyvykkyyttä vaikuttaa naapurimaittensa päätöksentekoon siten, että kohdemaa tekee itse omien intressiensä vastaisia päätöksiä. Venäjä osaa poliittisen vaikuttamisen taidot. Venäjällä on erityistä kyvykkyyttä testata kohdemaan politiikkojen heikkouksia päätöksentekokyvyssä. Venäjällä on kyky löytää ne vaikutuskanavat, jotka saattavat tuntua aluksi merkityksettömiltä, mutta joilla voi olla aivan ratkaiseva merkitys jopa maan poliittisen linjan muodostamisessa.

Venäjä osaa vaikuttaa etenkin juuri suomalaiseen päätöksentekoon suomalaisten itsensä sitä huomaamatta. Usein suomalaispoliitikko ei edes tiedä, että häneen vaikutetaan.

Suomi-vaikuttamisessaan Venäjän on onnistunut fokusoimaan kaiken ”1300 kilometriä pitkään yhteiseen rajaan”. Venäjä on onnistunut luomaan rajalle suomalaisten alitajunnassa sellaisia piilomerkityksiä, että ne vaikuttavat taustalla jo lähes kaikkeen suomalaiseen ajatteluun Venäjän suhteissa.

Suomalaispolitiikoihin Venäjän 1300 kilometriä yhteistä rajaa-politiikka on siis uponnut hyvin. Pitkäaikainen iskulausevatkutus on tuottanut Venäjälle tulosta. Se on vaikuttanut myös jo politiikan sisältöön. Vastuullisuuttamme on käytetty hyödyksi ja Venäjä on onnistunut toimissaan hyvin. Siitä vahvistuksena ovat nuo suomalaispoliitikkojen lukuisat kannanotot, joissa suomalaiset viittaavat Suomen ja Venäjän väliseen rajapituuteen ja sen Suomelle tuomiin velvoitteisiin.

Vastedes suomalaispolittikkojen olisi syytä tarkemmin harkita, mitä kannanottoja annetaan ja missä mielessä. Ainakin 1300 kilometriä yhteistä rajaa-lausahdukset tulisi tyystin unohtaa, koska lausahdukset antavat sellaisen kuvan, että Venäjä voi ohjailla meitä.