Onko sotilaallinen liittoutumattomuus Suomen turvallisuuden tärkein tae?

Presidentti Niinistön tämän viikon Moskovan vierailun ja presidentti Putinin lehdistölausunnon tiimoilta on herännyt keskustelua Suomen turvallisuudesta. Onko Suomen turvallisuus taatumpi sotilaallisesti liittoutuneena vai sotilaallisesti liittoutumattomana?

Putin sanoi vierailun tiedotustilaisuudessa, että sotilaallinen liittoutumattomuus on Suomen turvallisuuden tärkein tae. Suomessa Putinin lausuma on koettu uhkailuksi: Suomen ei tule liittyä Natoon.

Venäjän eurooppalaisista rajanaapurimaista Norja, Viro, Latvia, Liettua ja Puola ovat Naton jäsenmaita. Liettualla ja Puolalla on yhteistä rajaa Kaliningradin kanssa, muilla manner-Venäjän kanssa. Nato-jäseninä ja Yhdysvaltain takaamana maiden turvallisuusasema on taattu.

Muita Venäjän rajanapureita ovat Suomi, Valko-Venäjä, Ukraina, Georgia ja Azerbaidžan. Myös Armenia voidaan tosiasiallisesti lukea vanhana neuvostotasavaltana Venäjän naapuriksi, vaikka maalla ei olekaan yhteistä rajaa Venäjän kanssa. Suomi on ainoa Natoon kuulumaton Venäjän naapurimaa, joka ei ole entinen neuvostotasavalta. Suomi on näin ainutkertainen ja ainutlaatuinen tapaus.

Valko-Venäjän voidaan katsoa kuuluvan Venäjän sotilaalliseen vaikutuspiiriin. Venäjä on toimittanut ja sijoittanut Valko-Venäjälle mm. neljä keskipitkän matkan S-300-ilmatorjuntaohjusjärjestelmää, ja maa on myös Euraasian unionin perustajajäsenmaa. Venäjän ja Valko-Venäjän sotilaallinen yhteistyö on tiivistä, voidaan puhua sotilaallisesta liittolaissuhteesta. Venäjä takaa Valko-Venäjän turvallisuuden.

Myös Azerbaidžanin voidaan katsoa kuuluvan Valko-Venäjän tavoin Venäjän sotilaalliseen vaikutuspiiriin. Azerbaidžanin ja Venäjän sotilaallinen yhteistyö on tiivistä, ja Azerbaidžan perustaa puolustuskykynsä täysin Venäjään ja Venäjän asetoimituksiin. Mailla on lukuisia sotilasteknisiä yhteistyösopimuksia. Valko-Venäjän tavoin Venäjä takaa myös Azerbaidžanin turvallisuuden.

Tosiasiallisesti sotilasliittoon kuulumattomia Venäjän rajanaapureita ovat Suomi, Ukraina, Georgia ja Armenia. Kaikilla neljällä maalla on ollut tai on edelleen halukkuus suuntautua länteen, ja Suomi on pyrkimyksissä pisimmällä EU-jäsenyyden kautta.

Noita neljää maata voidaan kutsua harmaan vyöhykkeen maiksi, koska maiden käyttäytyminen mahdollisessa kriisi- tai sotatilanteessa ei ole varmuudella tiedossa niin Natolle kuin ei myöskään Venäjälle. Maiden käyttäytyminen voi olla ennakoimatonta ja sotilaalliseen liittoon kuulumattomana maihin voi kohdistua painostus-, vaikutus- ja valtaamispyrkimyksiä, joita nyt olemmekin jo nähneet Venäjän toteuttamana. Suomen ulkopoliittinen johto on pyrkinyt määrätietoisesti kiistämään harmaa vyöhyke-termin, mutta käsite on kuitenkin oikeaan osuva ja tosiasia.

Venäjä on kohdellut 2000-luvulta lähtien ankaralla otteella länteen pyrkiviä sotilaallisesti liittoutumattomia naapurimaitaan. Varsinkin niitä maita, joilla on ollut suurta halukkuutta liittyä Natoon, eikä Suomikaan ole jäänyt täysin osattomaksi. Venäjän on kohdistanut Suomeen pelottelua etenkin sanallisesti, kun muistelemme vaikkapa Venäjän asevoimien komentaja kenraali Nikolai Makarovin uhkailevaa puhetta kesällä 2012 ja presidentti Putinin lukuisia uhkailevia kannanottoja. Venäjä on loukannut myös Suomen ilmatilaa useasti pelotetarkoituksessa.

Katsotaanpa noiden neljän maan kohtaloa tarkemmin. Suomea lukuun ottamatta muut maat ovat siis vanhoja neuvostotasavaltoja.

Sotilaallisesti liittoutumattomat Ukraina ja Georgia hakivat Naton täysvaltaista jäsenyyttä vuonna 2008, ja nyt vuoden 2015 katsannossa molemmat maat ovat joutuneet Venäjän sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi, Georgia elokuussa 2008 ja Ukraina keväästä 2014 alkaen. Ukrainan sota jatkuu edelleen eikä loppua ole näköpiirissä. Tuskalta ja tuholta olisi paljon vältytty, jos sekä Georgian että Ukrainan Nato-jäsenyysasia olisi hoidettu aikanaan toisin. Tässä asiassa lännen on syytä katsoa myös peiliin jätteessään maat harmaalle vyöhykkeelle vuonna 2008.

Vielä vuoden 2013 alkupuolella Armenia oli suuntautunut länteen, mutta maa hylkäsi EU-integraation yhdessä yössä presidentti Serž Sargsjanin ja presidentti Putinin tapaamisen jälkeen syksyllä 2013. Armenia ei ollut enää halukas EU:n assosiaatiosopimukseen ja Armeniasta tuli Euraasian unionin jäsenmaa vuoden 2015 alusta.

Armenialaisoppositiopoliitikko Parvys Hayrikjan mukaan Venäjä oli tehnyt syksyn 2013 neuvotteluissa Armenialle selväksi: jos Armenia ei ole Venäjän kanssa, sitä ei kohta enää ole olemassa. Azerbaidžan Venäjän liittolaisena voi aloittaa sodan ja Turkki tukee sitä.

Venäjä oli juuri myynyt Azerbaidžanille runsaasti aseita, joten Armenialla oli syytä ottaa Venäjän kannanotot tosissaan. Armenian uhka oli, että Azerbaidžan pyrkisi ratkaisemaan aseellisesti armenialaisenemmistöisen Vuoristo-Karabahin konfliktin. Tosiasiallisesti Azerbaidžanin avulla Venäjä uhkasi sodalla liittoutumatonta Armeniaa niin, ettei maalla ollut enää vaihtoehtoa.

Sotilaallisesti liitoutumaton Suomi ei toistaiseksi ole joutunut Venäjän sotatoimien kohteeksi, mutta maalle Venäjä on tehnyt selväksi, ettei se halua Suomen liittyvän Natoon.

Sotilaspoliittisesti Suomen asema on tällä hetkellä etenkin Venäjälle mutta jossain määrin myös Natolle ongelmallinen. Suomi ei kuulu Natoon ja maan todellista käyttäytymistä kriisitilanteessa ei tiedetä. Tällaiset maat ovat aina turvallisuusriskejä juuri sen takia, että niiden käyttäminen on ennakoimatonta. Suomi voi olla lisäksi erityisen altis ennakoimattomalle käyttäytymiselle, koska sen taloussuhteet Venäjään ovat edelleen melko tiiviit etenkin energiayhteistyössä, ja tiiviit taloussuhteet vaikuttavat aina turvallisuuspoliittiseen käyttäytymiseen.

Jos Venäjällä olisi tarvetta tehdä interventio esim. Baltiaan, läntisiä rivejä hämmentääkseen Venäjä voisi pyytää Suomea pysymään puolueettomana ja konfliktin ulkopuolella. Antaisiko Suomi isäntämaasopimuksen perusteella kriisitilanteessa Natolle oikeuden käyttää lentokenttiään tai maa- ja merialueitaan sotilasoperaatioon?

Mikäli Venäjän esittämään pyyntöön suostuttaisiin, Suomi varmistaisi, ettei se missään oloissa keneltäkään Nato-maalta saisi enää sotilasapua, jos kriisin myöhemmässä vaiheessa Venäjällä olisi tarvetta tehdä interventioita myös Suomessa. Pahimmassa tapauksessa Nato tulkitsisi Suomen kuuluvan Venäjään ja Suomi olisi Naton ja Venäjän välistä sotatoimialuetta. Sotilaallisesta liittoutumattomuudesta olisi tullut Suomelle tuhoisa kohtalo.

Tällä hetkellä kaikki Euroopan ratkaisemattomat turvallisuusongelmat liittyvät sotilaallisesti liittoutumattomiin maihin, ja pahin tilanne on Euroopan kaakkoisosissa. Turvallisuusongelmia ei ole Nato-maissa. Euroopan suurimmat turvallisuusriskit ovat jatkossakin sotilaallisesti liittoutumattomissa Venäjän rajanaapurimaissa, joihin siis myös Suomi kuuluu.

Sekä Euroopan että Suomen turvallisuuden kannalta olisi hyväksi, ettei Euroopassa olisi sotilaallisesti liittoutumattomia Venäjän rajanaapurimaita. Hyvällä syyllä näihin maihin voidaan sanoa liittyvän Euroopan suurimmat turvallisuusriskit. On kuuluttava joka Natoon tai Venäjään niin, ettei maan käyttäytyminen kriisissä tai sodassa olisi epäselvää. Vuoden 2008 jälkeen olemme jo nähneet kaksi sotilaallisesti liittoutumattomassa maassa tapahtunutta Venäjän alulle panemaa sotaa. Kohdistuuko Euroopassa myös Venäjän seuraava interventio sotilaallisesti liittoutumattomaan maahan?                                                                                                   

Toisin kuin Putin sanoo, sotilaallinen liittoutuminen ja Nato-jäsenyys ovat Suomen turvallisuuden tärkeimmät takeet. Tuosta asiasta ei ole pienintäkään epäselvyyttä.