Venäjä käytännössä rahoittaa Fennovoiman ydinvoimalahankkeen

En ole ydinvoiman vastustaja, mutta typerien talouspäätösten vastustaja olen.

Fennovoiman ydinvoimalahanke on viimeistään nyt osoittautunut taloudellisesti huonoksi hankkeeksi. Hankkeen huonoutta kuvaa hyvin, ettei se ole saanut läntisestä Euroopasta minkäänlaista kiinnostusta, yksikään länsieurooppalainen yritys Suomen ulkopuolella ei ole ollut valmis sijoittamaan hankkeeseen. Venäjän vetämään hankkeeseen ei lännessä haluta sijoittaa, Rosatom on väärä voimalatoimittaja.

Ainoa hankkeeseen vaivoin mukaan saatu itäeurooppalainen sijoittaja on herättänyt aiheellisia epäilyksiä, mistä yrityksen rahoitussitoumukset ovat lähtöisin.

Fennovoiman toimittaman rakentamislupahakemuksen mukaan voimaosakeyhtiö SF:n omistus Fennovoimasta on 63,75 prosenttia. Migrit Solarna Energijan omistusosuus voimaosakeyhtiö SF:ssä on puolestaan 9 prosenttia ja epäsuorasti siis noin 5,75 prosenttia Fennovoimasta ja Hanhikiven ydinvoimalasta.

Tuo ydinvoimala maksaa Fennovoiman omien sivujen mukaan 6,5-7 miljardia euroa, ja 5,75 prosenttia ydinvoimalan arvosta olisi noin 370–400 miljoonaa euroa.

"Heidän rahoitussitoumuksensa on hieman yli 150 miljoonaa euroa.", SF:n toimitusjohtaja Elina Engman sanoi eilisessä Helsingin Sanomien haastattelussa Migrit Solarna Energijan-yhtiöstä.

Kuinka 150 miljoonan sijoituksella voi saada 400 miljoonan omistusosuuden, voisiko Fennovoiman toimitusjohtaja Toni Hemminki aluksi tuon selittää? Onko Fennovoima myymässä ydinvoimalaa alle puoleen hintaan? Kuka maksaa erotuksen, raha ei tule tyhjästä.

Kuten kaikessa talouselämän toiminnassa se taho, joka rahoittaa hankkeen, myös ohjaa ja hallinnoi hanketta. Rahoittaja päättää aina lopullisesti hankkeesta. Venäjän rahoitusehdot Rosatomin kautta ovat olleet suomalaisomistajille käsittämättömän edulliset, ja Fennovoiman Hanhikiven ydinvoimalan rahoittaa käytännössä Venäjä.

Poikkeuksellisen edulliset rahoitusehdot osoittavat, että Venäjä haluaa rakentaa Suomeen ydinvoimalan. Fortumin jäädessä ulos hankkeesta kaikki ydinvoimaosaaminen tulee Rosatomin kautta Venäjältä. Venäjä hallitsee tuota surullista hanketta sekä taloudellisesti että teknisesti.

Hanhikiven ydinvoimala on Suomelle suuri riski myös ulkopoliittisesti. Se sitoo meidät Venäjään tavalla, jolla Suomen ei tule enää itseään sitouttaa itänaapuriin.

Tuossa ydinvoimalahankkeessa mukana oleminen on maineriski suomalaisomistajille ja heidän liiketoiminnalleen. On ymmärrettävää, että Kesko ja S-ryhmä eivät enää ole hankkeessa mukana. Riskit liiketoiminnalle olisivat liian suuret juuri kaupan alalla, jossa kuluttajien päätösvalta suuri. Nyt riskiä lisää edelleen juuri Venäjän mukana olo. Venäjää ei koeta sen aggressiivisen käyttäytymisen vuoksi Suomessa enää ystävämielisenä maana. Venäjää pelätään.

Hanhikiven ydinvoimalahanke osoittaa, kuinka vanhakantaista Suomen energiapolitiikka on. Länsimaihin ei enää ydinvoimaa rakenneta, se on kehittyvien talouksien – kuten Intian tai Kiinan – välienergianmuoto. Kun kehittyneissä länsimaissa suuntaus on uusiutuvaan, hajautettuun ja hiilivapaaseen energiatuotantoon, Suomessa haikaillaan vielä ydinvoimaa ja vielä vieläpä tavalla, joka ei kestä tarkempaa taloudellista tarkastelua.

Ydinvoimala on usean vuosikymmenen kestävä ja runsaasti pääomaa vaativa sijoitus. Nyt yleisten koko maailmaa koskevien energiatuotantolinjausten muuttuessa pienen Suomen ei ole syytä tehdä tällaista riskisijoitusta, vaikka sen rahoittaa käytännössä Venäjä.

Maan hallituksen on nyt syytä hylätä Fennovoiman rakentamislupahakemus, ettei siitä tule toista vastaavaa riippakiveä Suomelle kuin mitä Talvivaara jo on.