Onkohan Jussi Niinistöstä sittenkään puolustusministeriksi?

Tuore puolustusministeri Jussi Niinistö on ollut varsin railakas tekemisissään. Jäljempänä tässä kirjoituksessa on muutama esimerkki hänen lausunnoistaan ja tekemisistään siltä ajalta, kun hän on ollut puolustusministerinä 29.5.–27.8.2015 välisen ajan, siis vain kolme kuukautta.

Erikoisilla lausunnoillaan ja myös poliittisilla toimillaan hän on onnistunut saamaan kolmessa kuukaudessa puolustushallinnon jo sekaisin, ja vaikutukset ovat näkyneet jo myös ulkopolitiikassa etenkin Ahvenanmaan osalta. Jopa tasavallan presidentti Sauli Niinistö on joutunut kommentoimaan sukunimikaimansa ehdotuksia.

Jalkaväkimiinat

Ylen aamu-tv 3.6.2015: Jussi Niinistö: ”Tämän päätöksen tehneiden on syytä ymmärtää, että se on virhe, joka maksetaan tositilanteessa Suomen verellä.

Yle Etelä-Savo 19.8.2015: Suomi täyttää Ottawan sopimuksen velvoitteensa, mutta miinakauhu puuttuu. Olen käynnistämässä lähiaikoina selvitystyötä, jossa selvitetään miten Ottawan sopimusta eri maissa, etenkin EU-maissa, noudatetaan.

Ollessaan eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtajana, Jussi Niinistö moitti kovin sanoin puolustusministeri Carl Haglundia tietämättömyydestä jalkaväkimiinojen käytön suhteen. Nyt Niinistö palauttaisi jalkaväkimiinat käyttöön. 

Jussi Niinistön mielestä Suomen tulisi siis irtautua Ottawan sopimuksesta. Ottawan miinankieltosopimus on kansainvälinen valtiosopimus, johon Suomi on liittynyt mukaan vuonna 2011. Suomi on jo myös ratifioinut sopimuksen. Ottamatta kantaa, oliko päätäkös oikea vai väärä, Suomi on aikanaan tehnyt harkinnan ja päätöksen sopimukseen liittymisestä. Valtiosopimuksista ei ole ollut tapana irtautua ihan kevein perustein, eikä varsinkaan vain muutaman poliitikon tai poliittisen puolueen esittämänä.

Suomella ei ole myöskään ollut tapana ulkopolitiikassa poukkoilla edestakaisin: pomppiminen sinne sun tänne muutaman vuoden välein antaisi maasta ulkopoliittisesti päätöskyvyttömän kuvan. Irtautuminen Ottawan sopimuksesta osoittaisi, ettei maa olisi kykenevä tekemään poliittista harkintaansa pysyvistä lähtökohdista, vaan poukkoilisi kulloisten lyhytaikaisten poliittisten mielipiteiden mukaan.

Suomi siis tulee pysymään Ottawan sopimuksessa, ja Suomen tulee mitoittaa puolustustarpeensa sopimuksen edellyttämällä tavalla. Toisin sanoen Suomi korvaa jalkaväkimiinat toisella asejärjestelmällä.

Ministeritasoisten poliittisten päättäjien ei tulisi antaa typeriä lausuntoja, joilla vain osoitetaan omaa pettymystä aikaisemmin tehtyyn päätökseen. Jussi Niinistön käyttäytyminen jalkaväkimiina-asiassa on ollut typerää tilattaessa, jossa Suomi ei tule enää muuttamaan kantaansa.

Niinistö on todennut, että on syytä selvittää, miten muissa EU-maissa tulkitaan Ottawan sopimusta. No hyvä, että puolustusvoimilla on näinä niukkojen varojen aikana tällainenkin asia mahdollisuus selvittää, vaikka ei se puolustuskykyä lisää. Olisi hyvä, jos puolustusministeri voisi käyttää ylimääräistä tarmoaan ja valtion niukkoja varoja johonkin Suomen puolustukselle hyödyllisempään.

Sotilasreservin kasvattaminen

Iltalehti 25.8.2015: Niinistön mielestä armeijan sodan ajan kokoonpano supistettiin 350 000:sta 230 000 mieheen "säästöhuumassa".

Yhdysvaltain ulkoministeriön julkaiseman raportin mukaan Pohjois-Korean kansanarmeija on maailman neljänneksi suurin sotilasorganisaatio, jonka vahvuus on noin miljoona sotilasta.

Kuka uskoo, että Pohjois-Korea on maailman neljänneksi suurin sotilasmahti, tai edes kymmeneksi suurin?

Reservin suuruus ei kuvaa sotilaallista kyvykkyyttä. Reservin hyödyllisyys pitää aina suhteuttaa käytettävissä oleviin asejärjestelmiin ja aseisiin. Armeijan kyvykkyyttä tai suorituskykyä ei tosiaan mitata reservien sotilasmäärillä.

Suurien lukujen vuoksi tai sotamannekiineiksi ei ylisuuria reservejä nykyaikana rakenneta, eikä varsinkaan pidetä yllä. Toimiva reservi pitää olla myös hyvin koulutettu käyttämään nykyaikaisia teknisiä asejärjestelmiä. Kymmeniä tuhansia autonkuljettajia tai pottujen keittäjiä ei nykysotiin tarvita.

Ilman aseistusta ei reservillä tee yhtään mitään. On syytää muistaa, ettei Suomi ole sopimuksin varmistanut, että se saisi aseapua muilta länsimailta kriisi- tai sotatilanteessa. Jos on suuret sotilasreservit, pitää olla myös suuret asereservit.

Nykyisin ei käydä sotaa niin kuin yli 70 vuotta sitten suurin miesvahvuuksin. Varmuudella ei Venäjälläkään ole yhtään niin tyhmää ammattisotilasta, että yrittäisi Suomen valloitusta 200–300 000 sotilaan hyökkäyksellä koko itärajan pituudelta. Ei sopisi ollenkaan nykyaikaan. Jos yrittäisi, sotilaita olisi kyllä sitten saman tien vaikka 600 000.

Puolustusministeri Jussi Niinistön kannattaisi kantaa enemmän huolta 230 000 sotilaan varustamisesta ja reservin nopeasta liikekannallepanosta kuin sodan ajan kokoonpanon kasvattamisesta 330 000 sotilaaseen.

Puolustusuudistus ja lakkautettujen varuskuntien palautus

Yle 19.8.2015: Puolustusministeri Jussi Niinistö pitää tärkeänä, että suurta puolustusvoimauudistusta tarkastellaan kriittisesti myös jälkikäteen. Puolustusministeri Niinistö: Puolustusvoimauudistuksen tulokset kriittiseen tarkasteluun.

Niinistö ei aikanaan puolustusvoimauudistuksessa pitänyt hyvänä ratkaisuna Dragsvikin varuskunnan säilyttämistä Uudellamaalla. Dragsvikin varuskunnassa on ruotsinkielinen joukko-osasto. Nyt Niinistölle kysymys olisi Dragsvikin varuskunnan yhdistämistä Upinniemen varuskuntaan, koska Niinistön mukaan laki ei velvoita kokonaisen ruotsinkielisen varuskunnan olemassaoloa. Asia ei Niinistölle selvästikään ole puolustuspoliittinen vaan kielipoliittinen. Tunne menee järjen edelle.

Niinistö on haikailut lakkautettujen varuskuntien perään etenkin Pohjois-Karjalassa. Varuskuntien lakkauttaminen on Dragsvikin ohella yleisimminkin Niinistölle ilmiselvästi tunnekysymys, ei missään nimessä puolustusstrateginen järkikysymys. Hän pitää asiaa jatkuvasti esillä lohduttaakseen itseään, kun päätös ei aikanaan mennyt hänen mielensä mukaan.

Jos hän ei näe Natossa mörköjä, lakkautetuissa varuskunnissa hän näkee. Hän on nimittäin nähnyt jopa mahdollisena, että varuskunnattoman maakunnan maanpuolustustahto voisi heikentyä, ja se vaikuttaisi reserviläistoimintaan. Vaikkapa Pohjois-Karjalassa, jossa ei ole omaa varuskuntaa, maanpuolustusinto voisi Niinistön mielestä olla muuta maata heikompaa.

Voin Niinistölle taata, ettei pohjoiskarjalaisten ihmisten maanpuolustusinto ole kiinni Kontiorannan eikä Onttolan varuskunnista. Se on aina korkealla idän suhteen.

Ahvenanmaan puolustussuunnitelman päivittäminen

Yle 30.7.2015: Puolustusministeri Lännen Medialle: Suomi varautuu Ahvenanmaan miehittämiseen.

Jos puolustusstrategisia linjauksia muutetaan, ei niistä puhuta julkisuudessa – eikä varsinkaan etukäteen eikä noilla sanakäänteillä. Puolustusministeri Niinistön Ahvenanmaa-kannanotot olivat onnettomat, vaikka Ahvenanmaan puolustuksen varmistaminen onkin ehdottoman tärkeää Itämeren muuttuneessa turvallisuustilanteessa. Niinistön kannanotoilla saatiin luotua vain hämmennystä eikä sillä välttämättä edistetty itse asiaa, siis Ahvenanmaan puolustuksen tehostamista.

Myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö arvosteli puolustusministeri Jussi Niinistön Ahvenanmaa-kannanottoja Ahvenanmaan vierailullaan. Presidentti Niinistö oli selvästi ärsyyntynyt sulkunimikaimansa kannanotoista. Puolustusministeri Niinistön kannanotto oli ulkopoliittisesti onneton ja kuvasti vain Suomen huolta Ahvenanmaan puolustamisesta, joka selvästikään ei ole kunnossa. Asia – siis Ahvenanmaan heikko puolustuskyky – tehtiin varmasti selväksi myös ulkomaille, ja Venäjä varmasti kiittää puolustusministeri Niinistöä.

Puolustusministeriön kansliapäällikön potkut

Iltalehti 25.8.2015: Niinistö laittoi kansliapäällikön vaihtoon – potkut tekstiviestillä.

Tuorein puolustusministeriön toimialaa koskea päätös on tiistaina 25.8.2015 julkaistu puolustusministerin ratkaisu vaihtaa uudeksi kansliapäälliköksi puolustusministeriön resurssipoliittisen osaston päällikkö Jussi Juusti. Arvostettu ja ehkäpä kansainvälisesti tunnetuin sotilasasiantuntijamme, kenraaliluutnantti Arto Räty sai käytännössä tylyt potkut.

Toiminta nimitysasiassa kuvastaa, että Niinistöllä on sukset pahasti ristissä puolustusvoimain ammattisotilaiden kanssa. Niinistö ei taida arvostaa sitä ammattitaitoa, joka virkamiehellä ja ammattisotilaalla on varmasti ministeriä suurempi.

Epilogi

Jussi Niinistön puolustusministeriura ei ole lähtenyt hyvin liikkeelle. Hän on saanut paljon hämminkiä aikaan sekä puolustusvoimien asioissa että myös ulkopolitiikan saralla. Ulkopolitiikan osalta vihjailut, että Suomi voisi irtautua Ottawan sopimuksesta ja että Venäjä voisi miehittää Ahvenanmaan, ovat olleet ulkopoliittisesti onnettomia. Ei tuollaisia sammakoita ministerimiehen pitäisi suustaan päästää.

Puolustusvoiman sisällä ammattisotilaat pitävät Niinistön puolustusstrategisia kannanottoja vanhakantaisina. Niinistön ajatukset sopisivat hyvin vielä 1980-luvulle, ei enää tähän päivään. Niinistö suoritti varusmiespalvelunsa 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa ja pitäisi kyllä yliluutnantin tietää, että maailma on muuttunut noista ajoista. Uhkakuvat ja myös asejärjestelmät ovat muuttuneet. Niinistö on tuhlaamassa sekä omaa energiaansa että valtion niukkoja varoja järjestelmiin, joiden tuoma lisäpuolustuskyky on vähäinen verrattuna siihen, mihin ammattisotilaiden panostukset kohdistuivat. Suomi ei todellakaan tarvitse 350 000 sotilaan nukkereserviä.

Myös Niinistön Nato-kanta ja suhtautuminen Yhdysvaltoihin on ongelmallinen. Niinistöllä on vanha trauma ja hokema Yhdysvalloista, joka haittaa suhteita Atlantin taakse. Niinistö on todennut, ettei olisi takeita siitä, että Naton perussopimuksen 5. artiklan lupaamat turvatakuut pelastaisivat Suomen, jos Suomi olisi Naton jäsenmaa. Hän on myös todennut, että Yhdysvalloilta saa apua vain, jos avun antaminen olisi Yhdysvaltain intressissä. Toisin sanoen Yhdysvallat ei kunnioittaisi perussopimuksen 5. artiklaa, jos se ei olisi Yhdysvaltain intressissä. Tuollaiset kannanotot ovat Yhdysvaltoja kovasti halventavia, eivätkä edistä sotilaallisen yhteistyön kehittämistä Yhdysvaltain kanssa.

Nyt Ruotsi on lisäämässä sotilaallista yhteistyötä Yhdysvaltain kanssa viisikohtaisen työsuunnitelman pohjalta. Suomi osalta yhteistyön tiivistäminen jää ilmeisesti sivuun, jos asia on Niinistön päätettävissä.

Mitä Jussi Niinistön sitten pitäisi tehdä? Hänen pitäisi päivittää puolustuspoliittiset näkemyksensä tähän päivään vastaamaan tämän päivän vaatimuksia asejärjestelmien ja puolustusstrategioiden suhteen. Hänen pitäisi antaa ammattisotilaiden hoitaa ne tehtävät, joita ammattisotilaat osaavat hoitaa parhaiten. Hänen pitäisi kyetä kääntämään katseensa tulevaisuuteen, nyt hän katsoo menneisyyteen. Hän ei ole vieläkään päässyt yli viime vaalikauden puolustusuudistuksesta eikä vuosikymmenen vaihteessa päätetystä miinankieltosopimuksesta.

Nyt Jussi Niinistön toiminnasta puolustusministerinä jää sellainen kuva, että hän pyrkii itsepäisenä vain saamaan aikanaan tehdyt ja hänelle vastenmieliset päätökset kumottua. Ikään kuin hän hakisi hyvitystä aikanaan eduskunnassa häviämästään poliittisesta taistelusta.

Hallitusohjelmaa on kirjattu Nato-selvityksen laatimisesta. Olisi hyvä, jos istuva puolustusministeri keskittyisi nyt siiten, eikä esim. reservien kasvattamiseen, varuskuntien palauttamiseen tai pätevien kansliapäällikköjen potkimiseen.