Ruotsin Nato-jäsenyys merkitsisi myös Suomen Nato-jäsenyyttä

Suomalaispoliitikot ovat vakuuttaneet, että Suomen päätös liittymisestä Natoon on vain meidän omissa käsissämme. Mikäli Ruotsi päättäisi nyt liittyä Natoon, Suomessa Nato-päätös ei voisi olla vain meidän omamme. Ruotsin turvallisuuspoliittisilla ratkaisuilla on keskeinen vaikutus Suomen turvallisuusympäristöön.

Harvoin mikään maa voi täysin vain omista lähtökohdista katsomatta toisten maiden toimintaa tehdä itsenäisiä päätöksiä omasta asemastaan.

Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyksien suhteen kysymys on samasta kuin maiden EY-jäsenyydestä yli 20 vuotta sitten. Silloin Ruotsi jätti EY-jäsenyyshakemuksen heinäkuussa 1991 ja Suomi pian sen jälkeen maaliskuussa 1992, vain yhdeksän kuukautta Ruotsin jälkeen. Ruotsin EY-jäsenyyshakemus tuli Suomelle täydellisenä yllätyksenä eikä siihen oltu varauduttu.

On tosiasia, että Suomi on vahtinut, vahtii ja joutuu vahtimaan Ruotsin poliittisia linjauksia. Maat ovat kuin Majakka ja Perävaunu, Ohukainen ja Paksukainen tai don Quijote ja Sancho Panza. Se on Ruotsi, joka vie. Se on Suomi, joka vikisee, – myös turvallisuuspolitiikassa.

Kuvitellaanpa, että Ruotsi jättäisi Nato-jäsenyyshakemuksen sisään ja maasta tulisi Naton täysivaltainen jäsen. Miten muuttuisi Suomen turvallisuustilanne?

Ruotsin Nato-jäsenyyden myötä kaikki läntiset maat Suomea lukuun ottamatta olisivat Itämeren ympärillä Naton jäsenmaita. Suomen maantieteellinen asema Suomenlahden ja Jäämeren välissä on sellainen, ettei Natolla olisi erityistä strategista tarvetta puolustaa Suomea, eihän maa olisi myöskään Naton 5. artiklan turvatakuun piirissä. Sotatilanteessa ei EU-jäsenyys olisi mitään, vain puolustusliiton jäsenyydellä olisi todellista merkitystä.

Tosiasiassa Suomesta muodostuisi puskurivyöhyke Ruotsille ja Norjalle. Ruotsille ajattelu Suomen olemisesta puskurialueena ei ole kaukainen kylmän sodan ajalta. Poliittisesti lännessä myös nähtäisiin, ettei Suomi Venäjän vuoksi uskalla integroitua länteen eikä siis olisi todellinen länsimaa. Keskeisten länsimaiden mielestä Suomi olisi liukunut takaisin kohti Venäjää.

Vastaavasti Venäjä huomaisi, ettei Suomella ole uskallusta integroitua Natoon. Suomi nähtäisiin tällöin olevan sangen taipuvaisen Venäjän painostustoimille ja taipumaan Venäjän tahtoon.

Venäjä ei näkisi enää myöskään uhkaavana Suomen mahdollisuutta liittyä Natoon, koska Suomi ei tulisi varmuudella enää koskaan liittymään puolustusliittoon. Venäjä tulkitsisi, ettei Suomella olisi enää sitä kuuluisaa Nato-optiota, se olisi kuihtunut Ruotsin jäsenyyden myötä.

Venäjän mielestä Suomi olisi julkisesti tunnustamatta asennoitunut olemaan sen puskurivaltio. Suomen ja Venäjän välinen asetelma muistuttaisi kylmän sodan aikaista YYA-asetelmaa.

Suomesta tulisi entistäkin selvemmin harmaalla vyöhykkeellä oleva valtio, joka ei kuuluisi oikein minnekään. Suomi olisi ikään kuin joutomaa, jossa voidaan käydä tarpeen mukaan jopa sotaa eri leirien välillä. Lännen raja kulkisi Tornionjoessa ja idän raja Suomen itärajalla. Suomen alueella voitaisiin testata toisen liittoutuman reagointikykyä ja tarpeen mukaan jopa sotatoimia.

Ruotsin Nato-jäsenyyden myötä Suomen turvallisuuspoliittinen asema siis heikkenisi nykyisestään oleellisesti. Jos Ruotsi liittyy Natoon, myös Suomi liittyisi Natoon. Suomella ei olisi tosiasiallisesti muuta vaihtoehtoa.

Kuinka todennäköisenä voidaan lähitulevaisuudessa pitää sitten Ruotsin Nato-jäsenyyshakemusta?

Nato-myönteisyys on Ruotsissa kasvanut vauhdilla. Mielipidemittauksissa enemmistö kannattaa jo jäsenyyttä ja kaikki perinteiset porvaripuolueet ovat ottaneet myönteisen kannan Ruotsin Nato-jäsenyyteen. Muutos on ollut ällistyttävän nopeaa ottaen huomioon Ruotsi perinteinen hidasvauhtisuus.

Ruotsissa on tällä hetkellä sosialidemokraattinen vähemmistöhallitus, jonka asema ei ole erityisen vahva. Suomessa kuitenkin mielellään nähdään hyväuskoisesti, ettei Ruotsi liity Natoon nykyisen hallituksen ollessa vallassa.

Seuraavat säännönmukaiset valtiopäivävaalit Ruotsissa on vuonna 2018. Jos porvaripuolueet voittavat, alkaa viimeistään silloin Ruotsin Nato-jäsenyysprosessi vastaavasti kuin porvarihallitus haki Ruotsin EY-jäsenyyttä vuonna 1991.

Vaikka porvarileirillä ja sosialidemokraateilla on pariksi vaalikaudeksi sopimus Ruotsidemokraattien kannatuksen hillitsemiseksi, en tuohon sopimukseen paljon luottaisi. Jos Ruotsidemokraattien kannatus edelleen kasvaa ja sosialidemokraattien hupenee, voivat osapuolet olla halukkaita luopumaan sopimuksesta, ja sopimus tulisi pätemättömäksi. Jos ruotsidemokraatit alkaisivat kannattaa Ruotsin Nato-jäsenyyttä, olisi peli Ruotsin Nato-jäsenyyden suhteen melko selvä.

Eivät myöskään sosialidemokraatit ole Ruotsissa yhtenäinen joukko, suurin Nato-vastustaja ja Nato-jarru on ulkoministeri Margot Wallström, joka vastustaa Natoa ideologiselta pohjalta vastaavasti kuin Erkki Tuomioja Suomessa. Ruotsin sosialidemokraateissa on myös Natoon myönteisesti suhtautuvia.

Suomi ei siis voi tuudittautua siihen, ettei Ruotsi voisi varsin nopeastikin muutaman vuoden sisällä hakeutua Naton täysivaltaiseksi jäseneksi.