Lännen harjoittama Lähi-idän politiikka on nyt epäonnistunut täysin

Yhdysvallat, Iso-Britannia, Ranska, Saksa, Venäjä ja Kiina pääsivät sopimukseen Iranin ydinohjelmasta Wienissä tiistaina 14.7.2015. Sopimus rajoittaa Iranin mahdollisuuksia ydinaseen valmistamiseen ja samalla Iranin vastaisia pakotteita puretaan. Sopimuksesta tulee merkittävä Lähi-idän turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen vaikuttava tekijä, mutta vaikutus ei tule ydinaseiden kiellon kautta. Pakotteiden purkamisen myötä Iran tulee yhteistyössä Venäjän kanssa muovaamaan Lähi-idän turvallisuuspolitiikkaa uuteen uskoon.

Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov totesi sopimuksen jälkeen tuoreeltaan, että aseiden vienti Iraniin seuraavan viiden vuoden aikana mahdollisesti sallitaan, jos YK:n turvaneuvosto sen hyväksyy. Venäjä on siis jo nyt valmis aseistamaan Irania. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö puolestaan totesi Ylen mukaan, että Iranin ydinohjelmasopimus tulee vakauttamaan Lähi-idän tilannetta.

Uskallan väittää, että presidentti Niinistö oli heinäkuun puolivälissä antamassaan lausunnossa pitkälti väärässä. Iranin ydinohjelmasopimusta ei pidä nähdä yksittäisten ydinaseiden leviämistä koskevan ongelman ratkaisuna. Iranin muuttuva asema tulisi nähdä laajemmin huomioiden vaikutukset koko Lähi-idän tilanteeseen, lähitulevaisuudessa ennen kaikkea Syyrian sotaan.

Israel ja Saudi-Arabia vastustivat Iranin ydinohjelmasopimusta ankarin sanakääntein. Israel ja Saudi-Arabia pitävät Irania Lähi-idän pahimpana turvallisuusuhkana. Israelin ja Saudi-Arabian kannanotot ovat jo nyt merkityksellisiä, sen olemme nyt nähneet kuluneella lokakuun ensimmäisellä viikolla.

Kulunut lokakuun ensimmäinen viikko oli tärkeä käänne Lähi-idän turvallisuustilanteessa. Venäjä aloitti sotatoimet Syyriassa tukeakseen presidentti Bašar al-Assadin hallintoa. Venäjä myös ilmoitti, että se valmis Syyrian lisäksi sotatoimiin myös Irakissa. Iran ilmoitti heti perään, että myös se on valmis toimimaan Venäjän tapaan sotilaallista voimaa kasvattaen Syyriassa ja aloittamaan sotatoimet myös Irakissa, mikäli Irak sitä haluaa.

Iran onkin tukenut jo ennen Venäjän aloittamia sotatoimia Syyrian presidentin Bašar al-Assadin hallintoa miljardeilla dollareilla. Syyrian sodan aikana Iranilla on ollut Syyriassa satoja sotilasneuvonantajia Bašar al-Assadin hallinnon tukena. Syyrian hallinto on saanut taistelijoita myös libanonilaiselta Hizbollah-järjestöllä, jota Iran tukee.

Irak ilmoitti lauantaina 26.9.2015, että maan sotilasviranomaiset osallistuvat terroristijärjestö Isisin vastaiseen tiedustelu- ja turvallisuusyhteistyöhön Venäjän, Iranin ja Syyrian kanssa. Irak on siis valmis yhteistyöhön Venäjän johtaman koalition kanssa. Irak on ollut tyytymätön länsimaiden – ennen kaikkea Yhdysvaltojen – toimiin Irakin turvallisuustilanteen vakauttamiseen ja Isisin vastaisiin toimiin.

Venäjä on nyt saanut nopeasti sotatoimien aloittamisen jälkeen ymmärtäjiä ja tukijoita politiikalleen sekä Iranista että Irakista. Irakin Venäjä-myötämielisyys on ymmärrettävää: lännen toimet ennen kaikkea Syyrian sodan ja Isisin muodostaman uhan torjumiseksi ovat olleet ponnettomia ja pitkälti tuloksettomia. Lännen kynnys käyttää riittävää sotavoimaa on ollut aivan liian korkealla. Läntisten toimien myötä Lähi-itään on syntynyt valtatyhjiö tai oikeastaan valtatyhjiöitä, joita nyt ollaan täyttämässä Venäjän johdolla.

Venäjä-Syyria-Iran-Hizbollah-neliyhteyttä ja sen toimia on lännen syytä seurata tarkasti. Lännessä on syytä olla myös varuillaan, ettei neliyhteydestä tule viisiyhteyttä Irakin myötä. Syyrian, Iranin ja Hizbollahin yhteinen nimittäjä on šiialaisuus. Syyrian presidentti Bašar al-Assad on šiialaisen alawiitti, ja Iranin hengellinen johtaja Ali Khamenei on šiiamuslimi. Šiialaisuus on Iranin valtionuskonto. Hizbollah on puolestaan libanonilainen poliittinen ja sotilaallinen šiiamuslimien järjestö. Yhteistä Venäjän toimiin myönteisesti suhtautuvilla tahoilla on uskonto, šiialaisuus. Uskonto ei sinänsä selitä noiden maiden Venäjä-myönteisyyttä vaan historia.

Myös Irakissa enemmistö väestöstä on šiiamuslimeja. Irakin šiiamuslimeilla ei ole ollut enemmistöön perustuvaa asemaa maan hallinnossa Saddam Hussein ajoista lähtein, mikä on edelleen keskeisen syy Irakin turvallisuusongelmiin ja siihen, ettei turvallisuustilannetta ole saatu vakautettua. Teloitettu Saddam Hussein oli vähemmistöön kuulunut sunnimuslimi.

Saudi-Arabia on Lähi-idän politiikan yksi avainvaltio. Saudi-Arabiassa hallitsijasuku tunnustaa sunni-islamin fundamentalistista suuntausta – wahhabiittilaistuutta – ja Saudi-Arabian valtauskonto on siis sunnalaisuus. On ymmärrettävä, etteivät etenkään Syyrian tai Irakin šiiamuslimit ole löytäneet pakolaispaikkaa sunnalaisesta Saudi-Arabiasta.

Lännessä ei ole koskaan ymmärretty täysin uskonnon ja uskontokuntien syvää merkitystä Lähi-idän politiikassa. Ei ole ymmärretty, mitä uskonnot oikein merkitsivät koko yhteiskunnan toimintaan tapojen ja kulttuurin kautta.  

Lännen ei olisi koskaan pitänyt yrittää istuttaa Lähi-itään demokratiaa sillä tavoin kuin se on vuodesta 2003 alkaen yrittänyt aloittaessaan Yhdysvaltain johdolla sodan Irakissa. Nyt voidaan rehellisesti todeta, että länsimaiden toimet niin Irakissa kuin myös Egyptissä mukaan lukien noiden maiden johtajien – Saddam Husseinin ja Muammar Gaddafin – vallasta syökseminen ovat epäonnistuneet pahoin. Lännen Lähi-idän politiikka on epäonnistunut täydellisesti. Mitään tuloksia ei ole syntynyt, päinvastoin.

Yhdysvallat perusteli aikanaan Irakin sotaa, että Saddam Husseinin vallasta poistaminen edistäisi alueen – siis Lähi-idän – vakauttamis- ja demokratisointiprosessia. Täysin toisin kävi: koko Lähi-itä on nyt täysin sekaisin, ja jopa Yhdysvaltain lähin liittolainen Israel on arvostellut ankarasti Yhdysvaltain harjoittamaa politiikkaa alueella.

Syyriassa länsimaat ovat onnistuneet luomaan myös omaa vakautta vaarantavan pakolaisongelman. Lännen Lähi-idän politiikka Yhdysvaltain johdolla on ollut katastrofi, josta maksamme nyt hintaa pakolaistulvana ja Venäjän arvovallan kasvuna sekasortoisella alueella.

Venäjällä on pyrkimys saada Lähi-idässä se asema, joka maalla oli Neuvostoliiton aikana. Aika näyttää onnistuuko Venäjä pyrkimyksissään, mutta ainakin länsimaat ovat kovasti silottaneet tietä Venäjän suunnitelmille. Venäjälle on suorastaan levitty punainen matto Lähi-itään, jota maa tulee vähäisin voimavaroin käyttämään.

Tärkein liittolainen Venäjälle tulee olemaan vahvistuva Iran, ei suinkaan heikko Syyria. On todennäköistä, ettei länsi eikä etenkään Yhdysvallat kykene luomaan Iranin kanssa sellaisia suhteita, joihin Venäjä pystyy. Yhdysvaltojen Iran-suhteiden mahdollisuuksia rajoittaa suhteet Saudi-Arabiaan. On valittava jompikumpi Lähi-idän läheisimmäksi arabiliittolaiseksi: joko Saudi-Arabia tai Iran. Syyrian ja Irakin tilanteen ratkaisemisessa Iranilla tulee olemaan kasvava rooli, kenties ratkaiseva.

Lähi-idässä ja sen lähellä olevissa arabimaissa on tällä hetkellä valtatyhjiö Syyriassa, Irakissa ja Libyassa. Länsi on luonut aktiivisin sotatoimin tyhjiön Irakiin ja Libyaan, ja edesauttanut poliittisilla valinnoillaan tyhjiön syntymistä Syyriaan. Venäjä on nyt aloittanut aktiiviset toimen Syyrian ja Irakin tyhjiön täyttämiseksi ja Venäjää tulevat auttamaan alueen šiiamuslimimaat mukaan lukien Hizbollah. Venäjän tärkeimmäksi liittolaiseksi tulee ajan myötä Iran.

Lännen virhe oli se, että yritti tyrkyttää pakolla demokratiaa. Länsi ei ole osannut tulkita vuosikymmeneen Lähi-idän tilannetta ollenkaan oikein, itseasiassa lännen olisi pitänyt toimia Lähi-idässä heti Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen vastaavasti kuin mitä se toimi Itä-Euroopassa. Jatkossa lännen pitää hyväksyä se, että se joutuu tekemään Lähi-idässä turvallisuuspolitiikkaa autoritääristen maiden ja niiden johtajien kanssa. Jos jokin maa aikanaan demokratisoituu, sen pitää lähteä kansasta, ja demokratisoitumisprosessi on usean sukupolven ajan kestävä: kaksi askelta eteen ja yksi askel taakse. Lännen ei pidä tuohon prosessiin sotkeutua.