Ukraina ja Syyria aluksi, onko seuraavaksi yhteenotto arktisella alueella?

BarentsObserver: Venäjä avaa Alakurtin sotilastukikohdan syksyllä, uutisoi Yle 6.3.2014. Venäjä avasi Kuolan niemimaalla Alakurtin sotilastukikohdan syksyllä 2014. Sotilastukikohta sijaitsee lähellä Sallaa noin 60 kilometrin etäisyydellä Suomen rajasta. Tukikohtaan on tarkoitus sijoittaa 3000 sotilasta. Juttu löytyy täältä.

Venäjä hamuaa lisää alueita pohjoisessa – vaatii yli miljoonan neliökilometrin aluetta, uutisoi Ilta-Sanomat 2.11.2014. Venäjä on vaatimassa itsellensä yli miljoonan neliökilometrin merialuetta Pohjoisella Jäämerellä. Maa sanoo saaneensa tutkimustuloksia, jotka todistavat kiistellyn alueen kuuluvan sille, koska Lomonosovin harjanne kuuluu Siperian mannerjalustaan. Juttu löytyy täältä.

Venäjä tuo superohjuksia Suomen lähelle -Katso, mitä kaikkea rajan tuntumasta löytyy, uutisoi Ilta-Sanomat 22.11.2014. Venäjä sijoitti syksyllä 2014 Kuolan niemimaalle S-400-ohjuksia, joiden ensisijainen tarkoitus on torjua keskimatkan ballistisia ohjuksia. S-400 on Venäjän uusin ja kehittynein ilmatorjuntaohjusjärjestelmä. Juttu löytyy täältä.

Venäjän asevoimat perusti Arktisen voimaryhmän Suomen läheisyyteen, uutisoi Helsingin Sanomat 28.11.2014. Venäjä perusti viime vuoden lopulla arktiselle alueelle täysin uudenlaisen sotilasorganisaation (Объединенного стратегического командования "Север”), jossa arktinen alue eriytetään läntisestä sotilaspiiristä omaksi sotilaspiiriä vastaavaksi yksiköksi, jonka vastuualue on hyvin laaja ulottuen napapiiriltä Pohjoisnavalle. Juttu löytyy täältä.

Venäjä rakentanut suuren sotilastukikohdan pohjoisnavan lähelle, uutisoi Yle 21.10.2015. Tukikohta sijaitsee Barentsinmeressä sijaitsevilla Franz Josefin maan saarilla Norjalle kuuluvista Huippuvuorista hieman itään. Juttu löytyy täältä.

Venäjä suunnittelee sotilastukikohtaa Kuriileille, uutisoi Yle 22.10.2015. Venäjä ja Japani ovat kiistelleet Kuriilien saarien omistuksesta toisesta maailmansodasta lähtien ja Venäjä on nyt perustamassa tukikohtaa saarille. Juttu löytyy täältä.

Oheiset satunnaisesti valitut lehtijutut reilun puolen vuoden ajalta ovat esimerkkejä Venäjän varustautumisesta arktisella alueella sekä arktiseen alueeseen liittyen myös Tyynellämerellä.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjä lakkautti pohjoisilla alueilla useita toimivia sotilaallisia yksiköitä ja myös asevoimia supistettiin voimakkaasti. Supistukset koskivat kaiken muun sotilaallisen toiminnan ohella etenkin merivoimia, niin pinta-aluksia kuin sukellusveneitä. Nykykatsannossa Venäjä pitää 1990-luvulla toteutettua sotilaallisen suorituskyvyn leikkausta suurena virheenä. Nykyinen näkemys Venäjällä on, että maa aliarvioi 1990-luvulla arktisen alueen sotilaallisen uhan merkityksen kansalliselle turvallisuudelle pahoin.

Vuonna 2001 voimaan saatettu meridoktriini (Морская доктрина Российской Федерации на период до 2020 года) määrittelee Venäjän kansallisen meripolitiikan suuntaukset, päämäärät ja tehtävät vuoteen 2020 saakka. Doktriinin tavoitteena Venäjän meripotentiaali olisi saatettava tasolle, joka vastaa kansallisia intressejä mukaan lukien Venäjän merivoimien läsnäolo maailman merillä. Meridoktriini on luettavissa venäjänkielisenä täältä.

Syyskuussa 2008 presidentti Dmitri Medvedev vahvisti Venäjän arktisen strategian (Основы государственной политики Российской Федерации в Арктике на период до 2020 года и дальнейшую перспективу). Strategiassa määritellään Venäjän valtiollisen politiikan perusteet arktisella alueella vuoteen 2020 saakka sekä myös jatkokehitysnäkymät. Strategiassa todetaan tarve luoda arktiselle alueelle asevoimien ja voimaministeriöiden joukkojen (voimien) ryhmittymä sekä erilaisia sotilaallisia muodostelmia ja elimiä, joiden tulee kyetä takaamaan sotilaallinen turvallisuus kaikissa sotilaspoliittisissa tilanteissa. Strategia päivitettiin helmikuussa 2013. Vuoden 2008 strategia löytyy venäjänkielisenä täältä.

Venäjä päivitti sotilasdoktriininsa (Новой военной доктрине) viime vuoden lopulla. Yleensä Venäjä on päivittänyt sotilasdoktriininsa 10 vuoden aikajaksoilla, edelliset doktriinit valmistuivat vuosina 2000 ja 2010. Tavanomaista lyhempi aikajakso johtuu nyt Venäjän mukaan geopoliittisen tilanteen muuttumisesta ja uusista sotilaallisista uhkista. Doktriini löytyy venäjänkielisenä täältä.

Aikaisempaan doktriiniin nähden arktisen alueen merkitys on kasvanut, ja Venäjä tulee tulevaisuudessa lisäämään merkittävästi myös sotilaallisia voimavaroja alueelle, vaikka doktriini ei nimeäkään arktista aluetta erikseen termein.

Edellä mainituista asiakirjoissa on pitkälti määritelty Venäjän sotilaalliset ja myös muut valtiolliset tavoitteet arktisella alueella ja pohjoisessa. Lisäksi presidentti Putin lausui tammikuun lopulla 2013 Murmanskissa koskien arktisia alueita: ”Meidän tehtävämme on luoda nykyaikainen, liikkuva ja hyvin varustettu asevoima, joka on operatiivisesti ja riittävän valmis vastaamaan mihin tahansa potentiaalisiin uhkiin, kykenevä rauhan takaamiseen, suojelemaan maataan, kansalaisiamme ja liittolaisiamme, tulevaa kansakuntaamme ja valtiota”.

Venäjän arktiseen strategiaan voidaan katsoa kuuluvan kaksi johtavaa periaatetta: ensimmäinen periaate koskee Venäjän taloudellisten intressien turvaamista, joita ovat arvokkaat luonnonvarat ja pohjoisen lyhyet kulkuyhteydet meriyhteyksinä. Toinen periaate käsittelee sotilaallista turvallisuutta pohjoisesta tulevia uhkia vastaan. Sotilaallisen turvallisuuden osalta päämääränä on arktisten rajojen suojaaminen ja vartiointi sekä Venäjän arktisen vyöhykkeen operatiivisen tilanteen hallinta sisältäen välttämättömän tuen sotilaallisille voimavaroille.

Keskeisin tekijä ja syy Venäjän varustautumiseen arktisella alueella on ilmastonmuutos ja sen vaikutus alueen geostrategiseen asemaan. Aiemmin Venäjän pohjoiset rajat olivat suojattuja jääpeitteellä ja ankaralla ilmastolla. Ilmastonmuutoksen myötä Venäjällä tulee olemaan arktisilla alueella sotilaallisesti uutta aktiivisesti valvottavaa meri- ja maarajaa peräti lähes puolet maapallon ympärysmitasta. Kun katsoo Venäjän karttaa, on helppo päätellä, mitä kautta Venäjälle kannattaisi hyökätä vaikkapa mereltä ja ilmasta laukaistavin ohjuksin pohjoisten merialueiden ollessa sulat, jos joku hyökätä tahtoisi. Venäjä joutuu maan kansantalouden tuotantokykyyn nähden sijoittamaan runsaasti voimavaroja turvatakseen harvaan asutun, mutta runsaita luonnonvaroja sisältävän takamaan turvallisuutta.

Arktisen strategian perusteella Venäjälle on tärkeää puolustaa asemiaan arktisten rajojen määrittelyssä. Pohjoiset merireitit – ennen kaikkea Koillisväylä – tulee saada Venäjän valtion keskitettyyn johtoon.  Maailman merivaltiot – ennen kaikkea Yhdysvallat – pyrkivät voimakkaasti saamaan pohjoiset merireitit mukaan lukien Koillisväylä kansainväliseen käyttöön. Yhdysvaltojen näkemys on, että kullekin rantavaltiolle kuuluu vain 12 merimailin vyöhyke rantaviivasta mitattuna. Venäjää ei ole etenkään Yhdysvalloissa nähty valtioina, joka olisi halukas avoimeen merenkulkuun, ei varsinkaan arktisella alueella.

Kysymys, mitkä ovat Venäjän arktiset rajat, on ratkaisematta. Norjan ja Venäjän välillä on tosin solmittu syyskuussa 2010 sopimus rajalinjasta Barentsinmerellä 40 vuotta kestäneiden erimielisyyksien jälkeen.

Muut valtiot – ennen kaikkea Yhdysvallat – eivät hyväksy Venäjän näkemystä, että jopa lähellä pohjoisnapaa oleva Lomonosovin harjanne kuuluisi Venäjään. Venäjä on perustellut omistusoikeuttaan sillä, Lomonosovin harjanne kuuluisi Siperian mannerjalustaan ja siten Venäjään. Arktisten alueiden omistamista, hallinnointia ja myös ongelmia käsiteltäessä avainsana on mannerjalusta, jonka katsotaan osaltaan määrittelevän kunkin maan oikeuksien rajoja pohjoisessa.

Huippuvuoret ovat kiinteä osa Norjaa, jonka suvereniteetti hyväksyttiin Svalbard-sopimuksella vuonna 1920. Sopimuksen yhdeksännen artiklan mukaisesti Norjan on huolehdittava siitä, että saariryhmälle ei rakenneta linnoituksia eikä laivastotukikohtia. Huippuvuorten asema on poikkeuksellinen, sillä kaikilla sopimusosapuolilla on oikeus hyödyntää saarten luonnonvaroja sekä harjoittaa taloudellista ja tieteellistä toimintaa. Lisäksi sopimusvaltioiden kansalaisilla on yhdenvertainen oikeus tulla saarille. Venäjä on yksi sopimusvaltio.

Arktisia alueita koskevien strategioiden ja doktriinien perusteella Venäjän katsoo tärkeäksi myös jatkossa turvata läsnäolonsa Huippuvuorien alueella. Venäjälle kysymys on kansallisen turvallisuuden asiasta. Alueen strateginen merkitys on äärimmäisen suuri. Venäjän arktisen alueen sotapotentiaali on keskittynyt lähes kokonaan Kuolan niemimaalle ja Huippuvuorien alue militarisoituna olisi erityinen uhka Kuolan niemimaalle. Ylen 21.10.2015 uutisoima tukikohdan perustaminen Barentsinmeressä sijaitsevilla Franz Josefin maan saarille on nähtävä Venäjän varmistuksena, ettei Huippuvuorten alueesta tule sille erityistä sotilaallista uhkatekijää. Läsnäoloa Huippuvuorilla Venäjä pitää tärkeänä, ja venäläisen alueen kehittämiseksi on jo tehtykin konkreettisia suunnitelmia.

Mikä sitten voisi laukaista konfliktin tai peräti sodan arktisella alueella?

Vielä jokin aika sitten lännessä nähtiin uhkamahdollisuutena aseelliselle konfliktille arktisella alueella kiista mannerjalustan mittavien luonnonvarojen – ennen kaikkea öljy- ja kaasuvarojen – jakamisesta. Nykyisellä öljyn hinnalla ei öljynporausta pidetä arktisilla alueella kannattavana, ja läntiset öljy-yhtiöt ovatkin luopumassa tavoitteistaan porata öljyä ääripohjoisessa. Toiminta on tällä hetkellä kannattamatonta. Yhtiöt eivät myöskään halua toimia omistuksen suhteen riidanalaisella alueella ottaen samalla suuren tappioriskin. Kiistaa alueen rikkaista luonnonvaroista ei voida pitää lyhyellä aikavälillä sotilaskonfliktia luovana tekijänä sinänsä, sen sijaan runsaita luonnonvaroja sisältäviä alueita kylläkin.

Konfliktiin tai peräti sotaan johtava tilanne voisi alkaa, jos Venäjä ottaisi hallintaansa kiistanalaisia alueita väkivalloin tai jos Venäjä estäisi vapaan merenkulun esimerkiksi Koillisväylällä tai muilla pohjoisella merireiteillä niiden avautuessa laajemmin ilmastonmuutoksen myötä. Nämä kaksi Venäjän toimenpidettä aktivoituisivat samanaikaisesti, mikäli Venäjä päättäisi esimerkiksi laajentaa aluettaan aina Lomonosovin harjanteelle saakka harjanne mukaan lukien. Venäjän merirajan ulottuminen lähes pohjoisnavalle uhkaisi Pohjois-Amerikan mannerta ja Yhdysvaltain turvallisuutta keskeisesti.

Provokaatiomielessä Venäjä voisi viedä Huippuvuorille vaikkapa joukon ”vihreitä ukkeleita” hämätäkseen todelliset aikeensa.

Venäjä ei ole niin tyhmä, että se toimisi vasta, kun merireitit olisivat riittävässä määrin kulkukelpoisia jääolosuhteiden puolesta. Venäjä toimii jo silloin, kun sillä olisi riittävä kyvykkyys, mikäli tarvetta toimimiselle on.

Venäjä on siis vahvistanut ja tulee edelleen vahvistamaan sotilaallista läsnäoloaan arktisella alueella. Venäjän nykyiset arktista aluetta koskevat ohjelmat on laadittu tämän vuosikymmenen loppuun saakka. Tämän kirjoituksen alussa on kerrottu lehtijuttuesimerkein niitä toimia, joita Venäjä on jo tehnyt sotilaallisen voiman kasvattamiseksi arktisilla alueilla.

Mihin länsivaltojen olisi nyt syytä varautua arktisilla alueilla Venäjän suhteen?

Venäjä kasvattaa edelleen voimakkaasti sotilaallista läsnäoloaan arktisella alueella. Sotilaallista valmiutta on vahvistettu viime vuosikymmen loppupuolelta lähtien ja vauhti on kiihtynyt kahden viime vuoden aikana. Kun Venäjän asevoimat arktisilla alueella on saanut Venäjän näkökulmasta riittävän toimintakyvyn, on Venäjä valmis myös sotakalustoaan käyttämään tavoitteittensa saavuttamiseksi, mikäli tarvetta ilmenee. Krimin valloitus on hyvä esimerkki.

Lännen ei ole syytä olla arktisella alueella sinisilmäinen ja varustautumaton. Mikäli Venäjä vaikkapa ilmoittaisi, että sen pohjoinen meriraja rajoittuu mannerjalustan perusteella Lomonosovin harjanteelle saakka, pitäisi lännellä olla valmis suunnitelma, kuinka reagoida. Pakotteet eivät olisi tällä kertaa toimenpiteenä ollenkaan toimiva ja riittävä ratkaisu. Pakotteilla ei Venäjää ajeta pois valtaamiltaan alueilta.

Aluelaajennuksessaan Venäjä samalla tekisi Koillisväylästä hallinnassaan olevan vesireitin ja vaikeuttaisi siten ilmastonmuutoksen myötä avautuvia uusia Euroopan pohjoisia yhteyksiä Aasiaan. Myös Ylen uutisoima Venäjän suunnitelma perustaa sotilastukikohta Kuriileille on nähtävä toimenpiteenä pyrkiä valvoa Euroopan pohjoisia yhteyksiä Aasiaan. Venäjällä on tapana varustautua hyvissä ajoin tulevaan.

Venäjä panostaa jo nyt Koillisväylään. Venäjä aikoo rakentaa 2020 mennessä vähintään kolme ydinkäyttöistä ja kuusi dieselkäyttöistä jäänsärkijää pohjoisten alueiden käyttöön. Samana vuonna pitäisi olla valmiina puolustusvoimille pohjoisiin jääolosuhteisiin pystyvä lentotukialus.

Venäjän toimet Krimillä, Itä-Ukrainassa ja myös Syyriassa tulivat lännelle yllätyksenä. Venäjän mahdolliset toimet arktisella alueella eivät saa tulla lännelle yllätyksenä. Arktisella alueella länsimaiden on kyettävä tiiviiseen ja riidattomaan yhteistyöhön. Venäjän muodostama sotilaallinen varustautuminen on huomioitava huolella. Krimin yllätys ei saa toistua.

Venäjä valtasi Krimin ampumatta käytännössä laukaustakaan. Onnistuisiko Venäjältä vallata arktinen alue omalta sektoriltaan aina Lomonosovin harjanteelle saakka ampumatta laukaustakaan?