Tietoliikenneyhteyksien katkaiseminen olisi Venäjälle tehokasta sodankäyntiä

Suomesta rakennetaan parhaillaan uutta tietoliikenneyhteyttä Saksaan. Helsingin Santahaminasta Saksaan rantautuva 1 170 kilometriä pitkä Sea Lionin nimeä kantava tietoliikennemerikaapeli maksaa noin 100 miljoonaa euroa. Historiassa Suomen tietoliikenne ulkomaille on kulkenut Ruotsin ja Tanskan kautta yhtä reittiä pitkin, myöhemmin osittain myös Baltian kautta. 

Venäjällä on suunniteltu ja onkin jo alettu rakentaa uutta Eurooppaa ja Aasiaa yhdistävää merikaapelia Koillisväylää pitkin (Rotacs-kaapelihanke, Russian Optical Trans-Arctic Submarine Cable System). Suomessa on pidetty yllä ajatusta, että uusi Suomen ja Saksan välinen Itämeren kaapeli ja Venäjän Koillisväylän kaapeli voitaisiin kytkeä toisiinsa, jolloin syntyy uusi suora yhteys Manner-Euroopan ja Aasian välille. Venäjän aggressiiviset toimet maailmalla tuskin herättävät Suomen ulkopuolella enää vuoden 2013 tapaan luottomusta venäläiseen tietoliikennekaapeliin ja etenkin sen tietoturvaan.

Suomen Rihtniemestä Olkiluodon eteläpuolelta kulkee Ruotsin Danneboon Fenno-Skan 1 ja 2 nimiset sähkömerikaapelit. EstLink 1 ja 2 nimiset sähkömerikaapelit yhdistävät puolestaan Suomen ja Viron sähköverkot.

Nykyisin käytössä olevat maailman merikaapelit kartalla löytyvät täältä.

The New York Times uutisoi 25.10.2015 otsikolla Russian Ships Near Data Cables Are Too Close for U.S. Comfort venäläisistä sukellusveneistä, jotka partioivat lähellä tietoliikennemerikaapeleita. Yle referoi 26.10.2015 uutista otsikolla Yhdysvallat: Venäjän sukellusveneitä huomiota herättävän lähellä tärkeitä viestintäkaapeleita. Kyseiset uutiset löytyvät täältä ja täältä.

Noihin uutisiin on syytä suhtautua äärimmäisellä huolestuneisuudella myös täällä Suomessa. Myös monet muut uutiset venäläistoimista Suomeen ja etenkin Turun saaristoon liittyen herättävät epäilyjä, että kriisi- tai sotatilanteessa Venäjä saattaisi vahingoittaa myös Suomelle elintärkeitä tietoliikenneyhteyksiä. Suomi on myös tietoliikenneyhteyksien puolesta saari. Kaikki yhteytemme ulkomaailmaan kulkevat käytännössä meressä.

Venäjällä on todennäköisesti suunnitelma lännelle tärkeiden tietoliikennekaapelien vaurioittamisesta ja katkaisemisesta kriisi- tai sotatilanteessa. Kyseessä ei olisi enää hybridisodasta vaan todellisesta, vaikkapa pommituksiin verrattavissa olevista sotatoimista.

Venäjän toimenpiteet kaapelien vaurioittamaiseksi- ja tuhoamiseksi ovat nykyaikaista sodankäyntiä. Venäjä ei hyökkää länsimaita vastaan arsenaalinaan satojatuhansia miehiä, tuhansia tankkeja tai satoja lentokoneita. Siihen länsi voisi vastata menestyksekkäästi ja Venäjä tietää sen itsekin. Fyysisessä ja perinteisessä sodankäynnissä Venäjä ei menestyisi länttä vastaan. Konventionaalinen sota ei ole lännen heikko lenkki, se on vahva lenkki. Nykyisten sotaoppien mukaisesti Venäjä yrittäisi mahdollisemman vähäisin voimavaroin sekoittaa läntisen maailman toiminnan eliminoimalla vaikkapa lännelle elintärkeän tietoliikenteen.

Todellista konfliktia ja sotaa halutessaan Venäjä kävisi sotaa länsimaita vastaan hybridisotaa muistuttavin menetelmin: katkaistaisiin tietoliikenneyhteydet ja sähköverkot, estettäisiin merenkulkua liikenneyhteyksien solmupisteissä, tehtäisiin eriasteisia tihutöitä ostetuilta strategisilta maapaikoilta, hakkeroitaisiin tietojärjestelmämme sekaisin ja niin edelleen.

Länsimaat ja ennen kaikkea länsimaiden talous olisi helpoimmin haavoitettavissa eliminoimalla tietoliikenneyhteydet.

Venäjä itse on vain yhdellä mantereella ilman meriyhteyksiä, sen sijaan länsimaat ovat levittäytyneet usean meren takaisille alueille ja maiden tietoliikenneyhteydet ovat helpommin haavoitettavissa. Merenalainen ympäristö on erityisen haastava sekä valvottavaksi että korjattavaksi.

Venäjällä on hybridisotaa muistuttava toimintasuunnitelma myös Suomen ja Ruotsin varalle. Tietoliikenneyhteyksien katkaiseminen ei siis ole hybridisotaa vaan todellista konventionaalista sotaa. Venäjä on hankkinut Suomesta maaomistuksia strategisilta paikoilta, jotka liittyvät tietoliikenneyhteyksiin. Esimerkkeinä ovat Venäjän toiminta Turun saaristossa, joista Iltalehti uutisoi useassa lehtijutussa tämän vuoden alapuolella. Uutiset löytyvät täältä, täältä ja täältä.

Kun vertaa venäläisten ostamia maa-alueita Turun saaristossa tämän kirjoituksen liitteenä olevaan kuvaan, ei voi välttyä ajatukselta, että maaostot ja muukin aktiivinen toiminta Turun saaristossa liittyvät tietoliikennekaapeleihin.

Liittyvätkö myös Ruotsin rannikolta lokakuussa 2014 ja Helsingin edustalla huhtikuussa 2015 tehdyt sukellusvenehavainnot siihen samaan, mitä Yhdysvallat on nyt havainnut Venäjän aktiivisina toimina merikaapeleiden lähistöllä aina Pohjanmereltä Koillis-Aasiaan? Kartoitettiinko samaan tyyliin myös Suomen ja Ruotsin merialueita lokakuussa 2014 ja huhtikuussa 2015? Turun saaristossa sen sijaan ei syväys taida riittää sukellusveneille, siellä tietoliikenneyhteyksien katkaisemiseen tarvitaan muita konsteja.

Kun katsoo tämän kirjoituksen liitteenä olevaa kuvaa ja niitä tietoja, mistä esimerkiksi Ruotsin puolustusvoimat ovat sukellusveneitä etsineet, ei voi välttyä ajatukselta, että asioilla saattaisi olla yhteys.

Palaan vielä Suomen Sea Lion nimiseen merikaapelihankkeeseen Suomesta Saksaan. Toivottavasti sitä ei ole rakennettu Venäjän Koillisväylän Rotacs-kaapelin varaan, koska silloin pitäisi olla kova usko venäläiseen pyyteettömyyteen. En olisi itse tänä päivänä henkilö, joka luottaisi venäläiskaapeliin kaikissa mahdollisissa tilanteissa, joihin myös tietoliikenneyhteyksiä tarvitsevan on varauduttava. Voi olla, että läntisissä maissa luotetaan tulevaisuudessa enemmän Lontoosta Kanadan kautta Tokioon rakennettavaan Arctic Fibre-kaapeliin kuin venäläiseen Rotacs-kaapeliin.