Veikkasiko Suomi väärää hevosta idän ja lännen merikaapelihankkeissa?

Niukasti lyhin merikaapelireitti (14901 km) Euroopasta Aasiaan kulkee arktisella alueella Pohjoisella jäämerella Koillisväylää pitkin. Venäjän oli määrä aloittaa jo vuonna 2012 uuden tietoliikennemerikaapelin rakentaminen Murmanskista Vladivostokin kautta Japaniin, ja hankkeen piti valmistua vuoden 2014 loppuun mennessä. Muurmanskista kaapeli oli tarkoitus vetää vielä Pohjanmeren kautta Lontooseen. Ensimmäisen kerran Venäjällä kaapelihanketta Euroopasta Aasiaan Koillisväylän kautta käynnisteltiin jo vuonna 1999.

Venäjä teki päätöksen kaapelin rakentamisesta lokakuussa 2011. Päätös tehtiin viestintäministeriön alaisuudessa (Правительственная комиссия по федеральной связи и технологическим вопросам), ja hanke on siis valtiovetoinen. Hankkeen englanninkielinen nimi on Polarnet Project (Поларнет Проект), mutta lännessä se tunnetaan ehkä paremmin nimellä Rotacs (Russian Optical Trans-Arctic Submarine Cable System), venäjänkielellä Ротакс, Российской оптической трансарктической кабельной системы. Puhutaan Rotacs-tietoliikennemerikaapelista.

Ensimmäiset uutiset venäläisen kaapelihankkeen aloittamisen lykkääntymisestä uutisoitiin Venäjällä jo tammikuussa 2013, ja uudeksi ajankohdaksi hankkeen toteuttamiselle oli tuolloin määritelty vuodet 2014–15.

Arctic Info-uutissivusto uutisoi 17.1.2013 Project Polarnet-yhtiön varapääjohtajan Ruslan Saushkinin ilmoituksesta, jonka mukaan Polarnet Project on huhtikuussa 2012 tehnyt sopimuksen yhdysvaltalaisen Tyco Electronic Subcomin (TES) kanssa merikaapelijärjestelmän rakentamisesta "avaimet käteen"-periaatteella. Hankkeeseen kuuluisi 59 yritystä mukaan lukien johtavia kuituvalmistajat ja meripalvelutoimittajat. Arctic Info-uutissivuston juttu löytyy täältä.

Venäjä valtasi Krimin niemimaan helmi-maaliskuussa 2014 ja pian tämän jälkeen alkoi Itä-Ukrainaa koskeva Ukrainan sota, jossa Venäjä on osapuoli. Ukrainan tapahtumien myötä länsimaiden ja Venäjän väliset suhteet viilenivät alimmalle tasolle sitten Neuvostoliiton hajoamisen. Länsimaat asettivat ankaria pakotteita etenkin korkeateknologiaviennille Venäjälle.

Venäläinen Spbitru-uutissivusto kertoi uutisessa 14.1.2015, että Project Polarnet-yhtiö suorittaa kaapelihankkeen uudelleen kilpailuttamisen, koska alkuperäinen sopimusyhtiö on yhdysvaltalainen ja Venäjän ja Yhdysvaltain väliset suhteet ovat kireät. Tuo on venäläisnäkemys asiasta, kuten muistakin sellaisista hankkeista, jotka ovat menneet jäihin länsimaiden asettamien Venäjä-pakotteiden johdosta. Länsinäkemys venäläiskaapelin rakentamisvaikeuksista on täysin päinvastainen. Länsilähteiden mukaan Tyco Electronic Subcom-yhdysvaltaisyhtiö ja sen kumppanit eivät voi rakentaa Venäjälle merikaapelia lännen asettamien Venäjä-pakotteiden vuoksi. Spbitru-uutissivuston juttu löytyy täältä.

Venäjällä ei ole optisten merikaalien valmistajia käytännössä ollenkaan, ja myös Koillisväylään upotettavan kaapelin olisi siten pakko olla länsimainen. Venäjän valmistamia vedenalaiskaapeleja ei länsimaissa hyväksytä moitteettoman toiminnan varmistamiseksi. Vedenalaisen kaapelin elinkaaren tulee olla joka tapauksessa yli 25 vuotta, ja siihen Venäjä ei kykene. Merikaapelit etenkin vaikeissa arktisissa olosuhteissa ovat korkeateknologiatuotteita. Venäjä on siis riippuvainen länsikaapeleista, etenkin mikäli niissä liikkuu länsimaista tietoaineistoa, jolloin kaapelin tulee täyttää länsimaiset laatuvaatimukset.

Venäjä on piirtänyt Rotacs-kaapelihanketta käsitteleviin karttakuviin hienosti myös uuden meriyhteyden Lontoosta Murmanskiin, mutta tuosta kaapeliosuudesta ei löydy mistään mitään tietoa. Ainoaa tietoa ovat vain ne venäläiskarttakuvat, joihin reitti on piirretty.

Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että Venäjä ei yksin pysty rakentamaan Rotacs-tietoliikennemerikaapelia ilman länsiteknologiaa niin, että länsimaat olisivat valmiit sen käyttöön osallistumaan. Lännen asettamat Venäjä-pakotteet estävät merikaapelin myymisen ja asentamisen venäläisille. Mikäli Venäjä yrittäisi rakentaa kaapelin omin voimin, jäisi se vain heidän omaan käyttöönsä. Venäjä-pakotteet purevat siis hyvin Venäjän Rotacs-kaapelihankkeeseen.

Kun venäläinen Rotacs-tietoliikennemerikaapelihanke käynnistyi varteen otettavalla tavalla vuonna 2011, alettiin lännessä pian tämän jälkeen valmistella toden teolla omaa tietoliikennemerikaapeliyhteyttä Euroopasta Kanadan ja Alaskan kautta Aasiaan. Alkoi Artic Fibre-tietoliikennemerikaapelihanke, tosin kyseinen yhtiö on perustettu jo vuonna 2009. Kaapelin pituus on 15 137 kilometriä, ja pituudeltaan – tai paremminkin lyhyydeltään – Rotacs ja Artic Fibre ovat siis samaa luokkaa. Meripohjakartoituksia on tehty vuonna 2014 ja vuoden 2015 alkupuolella. Ensimmäisen vaiheen on määrä valmistua vuoden 2016 loppuun mennessä. Artic Fibre-kaapeli on erityisen tärkeä Kanadalle.

Läntisestä Artic Fibre-kaapelista on tulossa totta, sen sijaan venäläisen Rotacs-kaapelin tulevaisuus on avoin. On myös nähtävä mahdollisuus, että venäläiskaapeli tulee lännen kannalta turhaksi, jos läntinen kaapeli valmistuu ja tietoliikennettä siirtyy tuohon kaapeliin merkittävästi.

Artic Fibre-kaapelihankkeessa kaapelitoimittaja ovat Alcatel-Lucentin tytäryhtiö Alcatel-Lucent Submarine (ASN) ja Quintillion Subsea Holdings LLC. Kaapeli toimitetaan ”avaimet käteen"-periaatteella. Nokia osti 15,5 miljardin euron arvoisen Alcatel-Lucentin osakkeenvaihtosopimuksella ja yhtiöiden yhdistyminen tapahtuu vuoden 2016 alkupuolella. Suomalaisesta Nokiasta tulee siis keskeinen tekijä Alcatel-Lucentin kautta läntisen tietoliikennemerikaapelin rakentamisessa Euroopasta Aasiaan. Alcatel-Lucentin juttu kaapelirakentamisesta löytyy täältä.

Suomesta rakennetaan parhaillaan uutta tietoliikenneyhteyttä Saksaan. Helsingin Santahaminasta Saksan Rostockiin rantautuva 1 170 kilometriä pitkä Suomen valtion Cinia Group Oy:n kautta enemmistöomistama Sea Lion-nimeä kantava tietoliikennemerikaapeli maksaa noin 100 miljoonaa euroa.

Liikenne- ja viestintäministeriö on 18.4.2014 päivätyssä ja Juha Parantaisen laatimassa asiakirjassa vedonnut Sea Lion-merikaapelin rakentamista myös venäläisellä Rotacs-kaapelilla. Ministeriön laatiman asiakirjan päiväys on siis Venäjän Krimin valloituksen jälkeiseltä ajalta. Asiakirjan mukaan: ”Itämeren kaapeli ja Koillisväylän kaapeli olisi Murmanskissa mahdollista kytkeä toisiinsa Suomen halki kulkevaa, olemassa olevaa kaapeliyhteyttä hyödyntäen. Yhdessä nämä kaksi kaapelia lyhentäisivät olennaisesti Manner-Euroopan ja Aasian välistä etäisyyttä ja samalla tiedonsiirron viivettä. Uusi, yhtenäinen merikaapeli olisi myös huomattavasti toimintavarmempi kuin nykyinen lukuisista osista muodostuva ja monien valtioiden aluevesien halki kulkeva eteläinen reitti.” Asiakirjassa kaapelin hinnaksi oli arvioitu 50 miljoonaa euroa, nyt hinta on jo 100 miljoonaa euroa. Liikenne- ja viestintäministeriön asiakirja löytyy täältä.

Lukuisissa esityksissään nykyisin ulkoministeriön palveluksessa erityisasiantuntijana toimiva Juha Parantainen on mainostanut myös ”Suomen olevan yhdyskäytävä Euroopan ja Aasian välillä sekä Venäjän markkinoille. ”

Helsingin Sanomien haastattelussa 13.12.2013 Juha Parantainen totesi Suomen kaapeliverkon liittämisestä venäläiskaapeliin Murmanskissa: ”Tämä on meille iso juttu.", ”Meidän täytyy keksiä keino, millä se saadaan toteutettua.” Parantaisen mukaan Suomen ja Venäjän viestintäministerit ovat keskustelleet hankkeen edistämisestä viimeksi keväällä 2013. Helsingin Sanomien juttu löytyy täältä.

Kuinka niin Liikenne- ja viestintäministeriön mainostamana Suomi olisi yhdyskäytävä Euroopan ja Aasian välillä? Ei millään muotoa, jos venäläinen Rotacs-kaapelin toteutus ei tule onnistumaan ja tietoliikenne Aasiaan kulkee läntistä kaapelia pitkin, ei itäistä kaapelia pitkin. Toivottavasti Suomi ei ole tehnyt Sea Lion-kaapelin talouslaskelmia niin, että taloudellinen kannattavuus perustuisi venäläisen Rotacs-kaapelin olemassaoloon. Suomen ei ole syytä haikailla uuden tietoliikennemoottoritien syntymistä Euroopasta Suomen ja Venäjän kautta Aasiaan. Se ei synny Venäjän vuoksi.

Toivottavasti Suomi ei ole myöskään mainostanut Suomeen tuleville ja tulleille datakeskuksille itseään yhdyskäytäväksi Euroopan ja Aasian välillä, koska venäläisestä Rotacs-kaapelista ei näytä tulevan yhtään mitään ja yhteydet pitäisi hoitaa aivan toista kautta joko Artic Fibre-kaapelilla tai sitten perinteisiä reittejä pitkin.

Veikkasiko Suomi merikaapelihankkeessa väärää hevosta taas kerran? Luuli, että tietoliikenne alkaisi kulkea itäistä reittiä pitkin Suomen ja Venäjän kautta Aasiaan. Nyt tietoliikenne taitaa alkaa kulkea lännen ja Kanadan sekä Yhdysvaltain kautta Aasiaan. Venäjä on epävarmuus, jonka varaan ei voi rakentaa Suomessakaan mitään. Ei ainakaan tietoliikennevirroissa.

Merenkulku on aina ollut ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, ja vapaan merenkulun takia on käyty lukuisia sotia. Tietoliikenneverkot ovat nykymaailman merenkulkua ja ovat ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Kaapelin kulku Euroopasta Aasiaan on suuressa määrin ulko- ja turvallisuuspoliittinen: länsimaista tietoliikennettä ei halukkaasti kuljeteta Venäjän kautta, ei ainakaan Ukrainan tapahtumien jälkeen. Kaapelien sijoittaminen arktiselle alueelle luo myös uutta turvallisuus- ja puolustuspoliittista mielenkiintoa arktisen alueen suhteen. Kaapelien turvallisuus on varmistettava puolin ja toisin.

Tietoliikenneverkkoja ei siis vedetä miten sattuu ja minne sattuu. Jos Suomi kuuluu länteen, olisi tosi typerää laskea jotain venäläisen Euroopasta Aasiaan kulkevan – ja vieläpä valtioiden rajankäynneiltään riidanalaisen arktisen alueen kautta kulkevan – merikaapelin varaan. Suomen on syytä pysyä täysin erillään venäläisestä Rotacs-kaapelista. Fennovoiman venäläisydinvoimalasta on Suomelle mainerasitetta jo ihan tarpeeksi.

Nykyisin käytössä olevat maailman merikaapelit kartalla löytyvät täältä. Karttaan on jo merkitty läntinen Artic Fibre-kaapeli sekä suomalainen Sea Lion-kaapeli, muttei venäläistä Rotacs-kaapelia, koska rakentamista ei ole aloitettu ja koska hanke ei ole riittävällä varmuudella toteutumassa.