Onko jäljellä enää vain Nato Euroopan pakolaisongelmaa ratkaisemaan?

EU-maat eivät ole kyenneet saamaan viime keväänä alkanutta pakolaisongelmaa hallintaansa. Pakolaisongelma on jo turvallisuuttamme uhkaava, eikä näköpiirissä ole mitään sellaista, että EU kykenisi pakolaiskriisin lähitulevaisuudessa ratkaisemaan. Ongelma on vain pahentunut keväästä lähtien, ja kärkkäimmät ovat ennustaneet jo EU:n tai vähintään Schengen-alueen hajoamista.

Kysymys on EU:n päätöksentekokyvyttömyydestä. Asioita ei kyetä koordinoimaan. Jokaisen yksittäisen EU-maan etu menee koko yhteisön edun edelle. Jäsenmaissa pakolaisongelmaa ei osata nähdä koko maanosaa koskevana kokonaisuutena.

Jos 503 miljoonan asukkaan EU ei kykene ratkaisemaan edes muutaman sadantuhannen ihmisen pakolaisasiaa, kuinka sitten isoja asioita?

Ehkäpä ongelman ratkaisu olisi sälyttää pakolaisongelman hoitotehtävä EU:n ulkorajoilla kokonaan Natolle ja Euroopan unionin alaiselle rajaturvallisuusvirasto Frontexille.

Nato hoitaisi koordinoidusti koko unionin alueella hotspot-liittymäpisteiden rakentamisen, pakolaisten leiritykset, muonituksen ja turvapaikkahakijoiden siirrot sijoitusmaihin. Naton olisi syytä myös kontrolloida pakolaisreittejä ja niiden turvallisuutta. Frontex puolestaan hoitaisi pakolaisrekisteröinnin sekä muun pakolaisvirtojen käsittelyyn ja turvapaikkahakemiseen liittyvän tietohallinnon ja luvitukset.

Toiminta pakolaiskysymyksessä olisi kylmänsodan jälkeiselle Natolle oikein luonteenomaista, vaikka Venäjän aggressiivisen käyttäytymisen vuoksi puolustusliitto on palannut myös juurilleen ensisijaisesti pitämällä huolta jäsenmaisen turvallisuudesta.

Ennen Krimin miehitystä Nato suuntautui myös kriisinhallintaa toteuttavaksi organisaatioksi, josta esimerkkinä KFOR-toiminta Balkanin niemimaalla Kosovossa. Nato näki tuolloin tehtäväkseen myös toimintansa mukauttamisen uusiin uhkiin, kuten terrorismiin, joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseen ja ympäristökatastrofien hoitoon esimerkiksi evakuoinnein. Listaan olisi varmasti kuulunut myös joukkopakolaisaallon hallinta, mikä se olisi osattu aikanaan vain aavistaa.

Pakolaisongelman hallinta olisi siis Natolle rauhanturvaamiseen rinnastettava siviilimuotoinen tehtävä, kuten KFOR-tehtävä oli aikanaan Kosovossa. Pakolaisongelman ratkaisussa kyseessä on Euroopan turvallisuudesta, jota nyt uhataan. Nato olisi siis oikea toimija ongelman ratkaisussa.

Nato toimijana ei voisi olla ongelma myöskään puolustusliiton ulkopuoliselle Ruotsille, Itävallalle tai Suomelle, koska kyseiset maat ovat Naton rauhankumppaneita ja ovat osallistuneet myös Naton Partnership for Peace-toimintaan. Suomelle ja Ruotsille on myös tuttua toiminta KFOR-operaatiossa.

Pakolaiskysymyksestä on nyt muodostunut Euroopan turvallisuusongelma ja sen vuoksi Naton käytättäminen ongelman ratkaisuun ja hoitamiseen olisi paikallaan. Lisäksi Naton käyttäminen pakolaisongelman hoidossa antaisi viestiä sekä Lähi-Itään että myös Venäjälle, että asian suhteen ollaan Euroopassa tosissaan. Naton mukana olemien pakolaisongelman ratkaisemisessa saattaisi sinänsä jo suitsia pakolaisvirtoja. Mikäli Nato onnistuisi tehtävässään, se todennäköisesti lisäisi Naton kannatusta Natoon kuulumattomissa Ruotsissa ja Suomessa.

Euroopassa Nato on ainoa jäljellä oleva päätöskykyinen organisaatio, joka kykenisi enää parsimaan kasaan Euroopan yhtenäisyyden niin, että pakolaisongelma saataisiin hallintaan. EU yksin ei kykene pakolaisongelmaa ratkaisemaan. Vain Nato voi enää liimata EU-maat takaisin kasaan, ja juuri yhtenäisyyttä ja päätöksentekokykyä EU kipeästi nyt tarvitsee.