Keskustalla ja Kokoomuksella erilaiset kannat sotilaallisesta avunannosta

Valtioneuvoston selonteko Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2012 määrittelee Euroopan unionin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan Suomea koskien seuraavasti:

”Lissabonin sopimuksen yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevat erityismääräykset; keskinäistä avunantoa koskeva velvoite (aseellinen hyökkäys)

Suomi katsoo, että Lissabonin sopimukseen sisältyvää velvoitetta keskinäisestä avunannosta (SEU 42(7) artikla) on tulkittava siten, että se edellyttää jäsenmailta myös antaa tarvittaessa apua, jos jokin jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi. Unionille ei ole velvoitteella annettu toimivaltaa. Kukin jäsenvaltio tekee omat päätöksensä avun antamisesta ja sen muodosta. Pohjois-Atlantin liittoon kuuluvat EU:n jäsenvaltiot toteuttavat oman puolustuksensa liittokunnan puitteissa.

Jäsenmaiden kesken EU:ssa ei ole käynnistetty keskustelua siitä, miten avunantovelvoitetta pantaisiin toimeen. Suomi kehittää omia valmiuksiaan avun antamiseen ja vastaanottamiseen ja pyrkii kuluvan hallituskauden aikana selvittämään tarpeet lainsäädäntönsä muuttamiselle lausekkeen toimeenpanon mahdollistamiseksi.”

Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2012-selonteko löytyy täältä.

Selonteko julkaistiin 20.12.2012 ja sen laati Jyrki Kataisen hallitus. Puolustusministeri Carl Haglund kertoi Ylen haastattelussa vielä tammikuussa 2015, että lakimuutokset tulisivat eduskuntaan keväällä 2015 (Yle 13.1.2015). Hallitus ei jostain syystä kuitenkaan kyennyt selontekonsa mukaisesti selvittämään tarpeita lainsäädännön muuttamiselle Lissabonin sopimuksen lausekkeen toimeenpanon mahdollistamiseksi kevään 2015 eduskuntavaaleihin mennessä.

Ukrainan sota lienee romuttanut Kataisen hallituksen aikataulun. Suomessa asiaa ei taidettu uskaltaa viedä eteenpäin, kun Venäjä oli tunkeutunut aggressiivisesti naapurivaltionsa maaperälle. Hallitus oli aikataulussa vielä marraskuussa 2014, jolloin ulkoministeriön mietintö valmistui.

Pääministeri Juha Sipilä kertoi eduskunnassa torstaina 19.11.2015, että sotilaallista avunantoa ja avunsaantia koskevaa lainsäädäntöä valmistelevan työryhmän työtä on kiirehditty niin, että työ olisi valmis jo tammikuussa 2016 toukokuun sijaan. Tämän jälkeen alkaisi normaali lainsäädännön valmistelu ja lain pitäisi tulla eduskuntakäsittelyyn keväällä 2016.

Sipilän ilmoittaman työryhmän kokoonpanosta, asetusajankohdasta eikä sen mistään muustakaan toiminnasta löydy valtiohallinnon sivuilta mitään tietoa.

Sipilän eduskunnassa ilmoittama uusi lainsäädäntöä valmisteleva työryhmä on sinänsä yllättävä, koska ulkoasiainministeriö on jo laatinut ja julkaissut asettamansa työryhmän 116-sivuisena mietintönä lainsäädännön muutostarpeita kriisinhallintaan ja muuhun kansainväliseen yhteistyöhön liittyvistä muutostarpeista. Mietintö valmistui jo 4.11.2014 ja virkamiestyöryhmä asetettiin jo 14.5.2013, kun turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskeva selonteko valmistui 20.12.2012. Työryhmä uurasti puolitoista vuotta ja sai aikaan varsin perusteellisen mietinnön.

Kriisinhallintaan ja muuhun kansainväliseen yhteistyöhön liittyvät lainsäädännön muutostarpeet -työryhmän mietintö-asiakirja löytyy täältä.

Miksi tuo ulkoasiainministeriön virkamiestyönä tehty mietintö ei ollut riittävä ja lakimuutoshankkeen aikataulu muuttui? Miksi asetettiin uusi lainsäädäntötyöryhmä, joka lienee nyt poliittinen? Ulkoasiainministeriön mietinnössä on hyvin yksityiskohtaisesti määritelty lainmuutokset jo pykälittäin, tosin lainmuutosten näkökulma painottuu kriisinhallintaan.

Mietintö valmistui marraskuussa 2014 ja siis ajankohtana, jolloin Venäjä soti aktiivisesti Ukrainassa. Lainsäädännön muuttamisen aikataulu on hyvin kronologinen marraskuuhun 2014 saakka, sen jälkeen enää ei.

Ukrainan sota lienee siis vaikuttanut lainsäädännön muutosaikatauluun keskeisimmin, ja asia siirtyi Kokoomus-johtoiselta hallitukselta Keskusta-johtoiselle hallitukselle. Suomi ei uskaltanut viedä lainsäädännön muutoshanketta loppuun Venäjän Ukrainan sotatoimien seurauksena vallitsevissa olosuhteissa. Ilmeisesti Suomessa – etenkin Erkki Tuomiojan johtamassa ulkoasiainministeriössä – pelättiin, että Venäjä tulkitsisi lainsäädäntömuutosprosessin Venäjälle vihamieliseksi.

Nyt nähtäväksi jää, kuinka erilaiset poliittiset näkemykset sotilaallista liittoutumattomuutta korostavan Keskustan ja länsi- ja Nato-mielisen Kokoomuksen välillä tulevat vaikuttamaan lainsäädäntöön.

Kokoomuksen puheenjohtaja Stubbin ja Keskustan puheenjohtaja Sipilän viimeaikaiset lausunnot sotilaallisesta avunannosta ovat hyvin toisistaan poikkeavia. Kun Sipilä on korostanut Suomi-lähtöisesti kriisinhallintaa, Suomen huoltovarmuutta ja kriisiaikana puolustusmateriaalin saatavuutta, on Stubb tuonut esiin myös Baltian maiden auttamisen. ”Stubb: Suomi voi antaa jatkossa sotilasapua myös Baltian maille”, uutisoi Helsingin Sanomat 20.11.2015 (HS).

Sotilaallisen avunannon ja avunsaannin asiasta on odottavassa poliittista vääntöä ensi vuoden alussa. Lainsäädäntömuutostyö lienee nivottu aikataulullisesti myös ensi vuonna valmistuvaan ulko- ja turvallisuuspoliittiseen selontekoon ja Nato-selvitykseen lainsäädännön muutostarpeista. Saa nähdä, mitä hallitus saa aikaan, ja kykeneekö se siirtämään Suomea turvallisuuspoliittisessa ajattelussa lähemmäksi läntistä integraatiota vai arkailemmeko edelleen Venäjää.