Venäläiskoneen alasampuminen antoi esimerkkejä reagoinnista Nato-jäsenyyteen

Turkki esimerkkinä Venäjän vastatoimista

Turkki ampui alas venäläisen rynnäkkökoneen Syyrian ja Turkin rajamaastossa tiistaina 24.11.2015. Venäjä reagoi Turkille välittömästi niin taloudellisin ja sotilaallisin, kuin myös diplomaattisin toimin. Jo torstaina 26.11.2015 kaksi päivää alasampumisen jälkeen venäläisturisteja kehotettiin olemaan lomailematta Turkissa. Samana päivänä Venäjä aloitti turkkilaiselintarvikkeiden tehovalvonnan ja elintarvikerekkoja alkoi jäädä jumiin Venäjän rajalle.

Niin ikään torstaina 26.11.2015 Venäjän viranomaiset aloittivat ratsiat Venäjällä toimivissa turkkilaisissa rakennusyrityksissä, ja lopputuloksena monet rakennusliikkeet ovat joutuneet keskeyttämään toimintansa ”rakennusmääräysten rikkomisen vuoksi”. Rajan ylitys turkkilaisrekoille on tehty mahdollisimman vaikeaksi tulliselvityksillä. Turkkilaisliikemiehiä on evätty pääsemästä maahan, koska heillä ei ole ollut oikeanlaista viisumia. Myös turkkilaiset elintarvikkeet ovat päätyneet Venäjän viranomaisten erikoistarkastukseen. ”Elintarvikkeet eivät vastaa Venäjän standardeja, elintarvikkeiden hygieniataso ei ole riittävä.” ovat tuttuja lauseita myös Suomelle, vaikkapa Valiolle.

Talouspakotteita sorvataan Venäjällä parhaillaan, eikä niiden loppumuotoa ole vielä julkaistu. Ennakkotietona Venäjä tulee harkitsemaan taloussopimusten jäädyttämistä, investointihankkeiden peruuttamista ja tullimaksujen nostamista.

Tärkeimmät Venäjän painostuskeinot liittyvät aina kaikkien maiden kohdalla energiaan.

Pienessä eteläturkkilaisessa Akkuyun kaupungissa käynnistyivät huhtikuussa 2015 rakennustyöt Turkin ensimmäisen ydinvoimalan rakentamiseksi. Voimalan rakentaja on Venäjän valtiollinen energiayhtiö Rosatom. Hankkeelle on nyt odottavissa viivästymistä niin, että sillä tulee olemaan vaikutusta Turkin energiahuoltoon.

Venäjällä ja Turkilla on ollut suunnitteilla rakentaa Venäjältä Turkkiin kaasuputki, jonka kautta Venäjä voisi toimittaa kaasua myös Eurooppaan ja syrjäyttää Ukrainan. Putken rakentaisi Gazprom ja putken välityskyky olisi 63 miljardia kuutiometriä vuodessa. Toistaiseksi Venäjän ja Turkin hallituksen välillä ei kuitenkaan ole selvää loppumuotoista sopimusta putken rakentamisesta, ja Euroopan unioni on vastustanut sitä. Mikäli Venäjä laittaisi nyt tämän hankkeen jäihin venäläiskoneen alasampumistapauksen vuoksi, olisi se kaikkien osapuolten etu.

Venäjä on reagoinut myös sotilaallisesti. Alasampumisen jälkeen Venäjä toi itäiselle Välimerelle ohjusristeilijä Moskvan (ГРКР Москва) Mustanmeren laivastosta turvaamaan venäläislentokoneita Syyriassa. Lisäksi Latakan alueelle on toimitettu S-400-ohjusjärjestelmä Hemeimeemin lentotukikohtaan, jonne venäläiset sotilaskoneet on pääosin sijoitettu. S-400 on Venäjän uusin ja kehittynein ilmatorjuntaohjusjärjestelmä.

Diplomaattisesti Venäjä on tyytynyt toistaiseksi osoittamaan ärtymystään vain lausunnoilla, esimerkiksi lähettilään kotiinkutsua tai diplomaattisuhteiden katkaisua ei ole esitetty edes harkittavan. Tämä kuvaa, ettei diplomatiassa suhteita olla valmiita tuhoamaan Turkkiin pitkäaikaisesti, tosin perjantaina 27.11.2015 Venäjä ilmoitti, että Turkin viisumivapaus päättyy vuoden 2016 alussa.

Venäläiskoneen alasampuminen reagoinnissa kysymys on kuitenkin pitkälti Venäjän ärtymyksen ja mielipiteen näytöstä, joka ei ole pysyvä eikä tule kestämään täältä ikuisuuteen. Venäjä haluaa aiheuttaa Turkille taloudellisia menetyksiä. Samanlaisia toimia slaavilaiseen tapaan olisi odotettavissa myös Ruotsille ja Suomelle, mikäli maat päättäisivät liittyä Natoon. Toimet olisivat kaupallis-taloudellisia, sotilaallisia ja diplomaattisia. Myös vihamielistä suunsoittoa riittäisi.

Talouden vaikutus Nato-jäsenyyden esteenä hiipuu

Suurimmat Venäjältä lähteneet suomalaisyritykset Ukrainan sodan siivittämänä ovat Sanoma, Oriola ja Stockmann. Tullin tilastojen mukaan vuonna 2014 Suomen vienti Venäjälle laski 14 prosenttia. Vuoden 2015 tammi-toukokuussa viennin laskuvauhti Venäjälle oli jo noin 35 prosenttia. Kuukausitasolla tämän vuoden tammikuussa vienti laski peräti 43 prosenttia vuodentakaiseen verrattuna. Taloudellisen kanssakäymisen suunta on siis edelleen kiihtyvä alaspäin.

Tullin tilastojen mukaan Suomen Venäjä-kaupassa tuonti Venäjältä oli suurimmillaan vuonna 2011 arvoltaan 11,3 miljardia euroa. Vienti on puolestaan ollut suurinta vuonna 2007 arvoltaan 6,7 miljardia euroa. Tämän vuoden tammi-elokuussa tuonnin arvo oli enää 4,0 miljardia euroa ja viennin arvo 2,1 miljardia euroa. Tämän vuoden osalta tuonnin arvoksi voidaan arvioida noin 6 miljardia euroa ja viennin arvoksi noin 3 miljardia euroa. Huippuvuosista tuonti on karkeasti puolittunut ja viesti on pudonnut noin 55 prosenttia. Venäjä on enää Suomen viidenneksi suurin vientimaa.

Kauppa on aina ollut Venäjälle ylijäämäistä ja mikäli Venäjä alkaisi valmistella vastatoimia Suomen-kauppaan vaikkapa Suomen Nato-jäsenyyden johdosta, olisivat vaikutukset Venäjälle itsellensä suuremmat kuin Suomelle. Venäjän toiminnalle on ominaista, ettei se arvioi asettaessaan poliittisia päämääriä omalle taloudelleen aiheuttamaa vahinkoa.

Vientiriippuvuus ja sitä kautta Venäjän kaupan vaikutus Suomen talouteen on vähentynyt, mutta tuonti ei ole vähentynyt täysin vastaavasti. Venäjän vastatoimien vaikutukset kaupallis-taloudellisiin suhteisiin esimerkiksi Suomen liittyessä Natoon alkaisivat kuitenkin olla jo hallittavissa.

Kaksi suomalaista valtionyhtiötä rajoittaa vielä Suomen itsenäistä päätösvaltaa

Suomi on saattanut kahdella valtion enemmistöomisteisella yhtiöllä – Finnairilla ja Fortumilla – itsensä Venäjä-suhteissa tilanteeseen, jossa kahden yhtiön etu voi olla määräämässä jo myös maan etua. Hanhikiven ydinvoimalaitoksesta on tulossa vahvasti kolmas vastaava tekijä.

Vuonna 2014 Fortumin Venäjän liiketoimintojen liikevaihto oli hieman yli miljardi euroa, joka on noin 20 prosenttia Fortumin kokonaisliikevaihdosta. Fortumin sijoitukset Venäjällä ovat nyt yhteensä noin 4-5 miljardin euron luokkaa. Fortum on tällä hetkellä Venäjä-riippuvainen, ja myös Venäjä tietää sen.

Finnairin keskeisintä liiketoimintaa ovat lennot Euroopan ja Aasian välillä. Finnairin lentoliikenteen keskeinen kilpailuvaltti on suorat lentoyhteydet yli Venäjän ja Siperian. Lento-oikeudet yli Venäjän Aasiaan ovat keskeinen osa Finnairin liikestrategiaa.

Valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Pekka Haavisto totesi 9.9.2014 eduskunnassa Ukrainan sodan ollessa kuumimmillaan ja EU:n sorvatessa talouspakotteita: "Kansallinen omistus turvaa Finnairin lennot Venäjän yli.” Suomennettuna tuo tarkoittaa sitä, ettei Suomi valtiona tekisi sellaista, mikä vaarantaisi Finnairin lento-oikeudet Venäjällä. Finnairin liiketoiminnan kannattavuus on pitkälti riippuvainen Aasian liikenteestä ja Venäjän ylilennoista, ja myös Venäjä tietää sen.

Mikäli Suomi päättäisi liittyä Natoon, Suomen valtiolla tulisi olla suunnitelma, mitä Fortumille ja Finnairille merkitsisi esimerkiksi Fortumin Venäjä-sijoitusten ja mitä Finnairille merkitsisi lento-oikeuksien menettäminen Venäjän vastatoimien seurauksena.

Yksityisten suomalaisyritysten – etenkin rakennusliikkeiden – tulee puolestaan tiedostaa, ettei valtio vastaa niiden liiketoimista Venäjällä ja yritystoiminta voi päättyä Venäjän päätöksellä vaikka yhdessä yössä. Riskin liiketoiminnasta Venäjällä kantaa aina kukin yritys yksinään, ei koskaan Suomen valtio.

Suomen Nato-jäsenyyshalukkuuteen vaikuttava keskeinen tekijä on venäläisenergia

Vaikka Neuvostoliitto on kuollut ja kuopattu, itäenergian vaikutus on Suomessa edelleen omassa luokassaan. Tällä hetkellä 70 prosenttia Suomen ulkoa tuomasta energiasta ja yli 40 prosenttia kokonaisenergiakulutuksesta tulee Venäjältä. Suomen energiahuoltoon Venäjällä on suuri vaikutusvalta.

Suomi on kietonut itsensä Venäjään energiassa niin, että se vaikuttaa itsenäiseen päätöksentekoon kaikkein eniten. Suomen Nato-jäsenyyteen vaikuttava keskeinen tekijä on venäläisenergia. Niin pitkään kuin energiariippuvuus on tasolla, että Venäjän energiatuonnin katkaiseminen tuottaisi Suomelle suuria – jopa ylitsepääsemättömiä – vaikeuksia, Suomi ei omaehtoisesti hae Nato-jäsenyyttä. Energian ja myös talouden vaikutus Nato-jäsenyysharkinnassa saattaa olla jopa suurempi kuin itse puolustus- ja turvallisuuspolitiikan. Päätöksenteossa pelätään suomalaisten reaktioita, mikäli Venäjän vastatoimet vaikuttavat kansalaisten arkeen.

Venäjän tärkein vientituote Suomeen on energia, ja Suomessa toimia venäläisenergian riippuvuuden vähentämiseksi ei ole tehty mitään erityistä, päinvastoin. Tuosta viimeisenä osoituksena on Rosatomin rakennettavaksi tuleva Hanhikiven ydinvoimalaitos. Energiariippuvuus Venäjästä on se haitallisin asia, jolla Venäjä Suomen itsenäiseen päätöksentekoon voisi vaikuttaa.

Itsenäisyys tarkoittaa riippumattomuutta

Riippuvuus Venäjästä missä tahansa asiassa mille tahansa eurooppalaiselle länsimaalle – siis EU:n tai Naton jäsenmaalle – ei ole suotavaa. Yhdenkään länsimaan ei pidä Euroopassa saattaa itseään sellaiseen asemaan, jossa se olisi riippuvainen Venäjästä energiassa, taloudessa tai jossain muussa keskeisessä asiassa.

Turkin kohtelu alasampumistapauksessa kertoo Suomelle esimerkkinä, miten Venäjä voisi reagoida Suomen hakiessa Nato-jäsenyyttä. Vaikutustavat olisivat sekä kaupallis-taloudellisia että myös sotilaallisia ja diplomaattisia. Turkin alasampumistapauksessa Venäjä on laittanut kaiken näyttämisensä peliin ja toimet ovat nyt siinä, vain sotatoimet olisivat enää jatkossa mahdollisia, ja niitä ei tule.

Tilanteeseen, jossa maa rajoittaa omaa päätösvaltaansa – siis itsenäisyyttään -, ei yhdenkään maan pitäisi itseään päästää. Itsenäisyyttä ja vapaata päätöksentekoa ei yhdenkään maan pidä rajoittaa sellaisella tiiviillä kaupallis-taloudellisella kanssakäymisellä, joka ei olisi hallittavissa myös välirikossa. Suhteita etenkään Venäjän kanssa ei saa koskaan päästää riippuvaisuuteen saakka. Suomella on vielä tuon asian suhteen paljon opeteltavaa.

Toimenpide on tehokkain silloin kun se on ennaltaehkäisevä. Venäjä on uhkaillut Suomea Suomelle vahingollisista toimista, mikäli Suomi liittyy Natoon. Venäjä on onnistunut hyvin ennaltaehkäisevissä toimissaan, Suomi ei ole liittynyt Natoon eikä siten Suomen suuntautuminen länteen vielä ole saavuttanut loppupistettään. Suomen toiveiden mukaisesti Venäjä on myös todennut, että ”on Suomen oma asia, liittyykö se mihin tahansa liittoon tai järjestöön”. Toteamus on ollut helppo, kun Suomi on ollut niin kiinteästi sidottu Venäjään.

Itsenäisyys tarkoittaa sitä, että kansakunta voi tehdä päätöksensä täysin vapaasti omista lähtökohdistaan. Tällä hetkellä Suomi ei täysin uskalla tehdä päätöksiään omista lähtökohdistaan, päätösvaltaa on tiedostamatta ulkoistettu Venäjälle. Sekä kansalaisten että myös valtion ulkopoliittisen johdon kautta on olemassa ajatus: ”Mitähän Venäjä ajattelisi ja tekisi, jos päättäisimme liittyä Natoon”. Tuo kuvaa hyvin itsenäisyytemme astetta tällä hetkellä. Kysymys on, millä hinnalla kansakunta on valmis myymään itsenäisyyttään vaikkapa talouden kanssakäymisen tuoman hyvän nimissä. Mielestäni edes osaa itsenäisyydestä ei pidä myydä millään hinnalla.

Itsenäisyydellä ja päätöksenteon vapaudella on hintansa. Yleisellä tasolla ja yksityisen sektorilla Suomen taloussuhteet Venäjän kanssa alkavat olla jo nyt tasolla, jossa Suomen Nato-jäsenyyden ei voi katsoa suhteita suuremmin haittaavan, mutta Suomen tulisi käydä läpi valtionyhtiöt Fortum ja Finnair sekä tärkeimpänä energia-asiat, mikäli maa päättäisi liittyä Natoon. Suomen pitäisi tulla toimeen myös ilman Venäjältä tuotavaa energiaa.

Suomelle Nato-jäsenyydessä kysymys on pohjimmiltaan itsenäisyydestä: kuinka riippumattomasti Suomi uskaltaisi tehdä päätökset omista lähtökohdista huomioimatta Venäjää. Tuon asian rinnalla sotilaalliset ja taloudelliset asiat ovat vähäpätöisiä.

Suomen Nato-jäsenyyden ratkaisee Ruotsi

Suomi tulee liittymään Natoon vain, jos Ruotsi hakee Nato-jäsenyyttä. Suomen Nato-jäsenyys on kaikessa Ruotsin varassa ja siis Ruotsin päätettävissä. Ottaen huomioon etenkin Suomen vielä olemassa olevat riippuvuussuhteet energian ja kahden valtion yhtiön kautta Venäjään, Suomi ei uskalla liittyä Natoon ilman ulkopuolelta tulevaa painetta, jonka yksistään pystyy luomaan vain Ruotsi.

Ruotsin taloussuhteet Venäjään ovat vähäiset ja merkityksettömät eikä Nato-jäsenyys vaikuttaisi Ruotsin talouteen mitenkään, Ruotsin energiahuollosta nyt puhumattakaan. Ruotsi pystyy tekemään Nato-päätöksensä paljon Suomea vapaammin, käytännössä täysin vapaasti suhteessa Venäjään.