Kauppatilastot kertovat, että Venäjän kauppa on Suomelle todella epäedullista

Tullin tilastot Suomen ja Venäjän välisestä kaupasta kertovat varsin yllättäviä asioita. Olemme pitkään olettaneet jopa itsestäänselvyytenä, että Venäjän kauppa olisi meidän etujen mukaisesti meille ylijäämäistä, että veisimme Venäjälle enemmän tavaraa kuin toisimme. Näin ei suinkaan ole, päinvastoin. Tällä hetkellä kauppa on meille eniten epätasapainossa juuri Venäjän kanssa, ja miljardien rahavirtojen suunta on Suomesta Venäjälle, ei Venäjältä Suomeen.  

Oheisissa kuvissa 1, 2 ja 3 on esitetty tilastolukujen perustella laadittuja kaavioita Suomen ja Venäjän välisestä kaupasta vuodesta 1970 vuoteen 2014. Aineiston lähde on Tullin Uljas-palvelu.

Kuvassa 1 on esitetty euroissa vuotuisen viennin arvo Suomesta Venäjälle (punainen viiva) ja tuonnin arvo Venäjältä Suomeen (sininen viiva). Viivat kuvastavat kauppatasetta, ja mikäli sininen viiva on punaisen viivan yläpuolella, on kauppa Venäjän kanssa meille alijäämäinen, viemme vähemmän Venäjälle kuin mitä tuomme Venäjältä Suomeen.

Kuvassa 2 on esitetty kaupan vuotuinen alijäämä Suomelle euroissa. Mitä nopeammin käyrä sojottaa ylös, sitä suurempi alijäämä on Venäjän hyväksi.

Suomen vienti on ollut tuontia suurempi viimeksi vuonna 1998, jolloin ylijäämä oli tarkasti ottaen 411 062 tuhatta euroa. Vuodesta 1970 alijäämää vuoteen 1994 on kertynyt yhteensä huikeat 40,0 miljardia euroa, ja vuosien 1999–2014 välillä alijäämää on kertynyt 38 878 508 tuhatta euroa (38,9 miljardia euroa) eli noin 97 prosenttia kokonaisalijäämästä vuoden 1970 jälkeen. Vuonna 2014 alijäämä oli 3 977 195 tuhatta euroa (4,0 miljardia euroa), vuonna 2013 alijäämä oli huikeat 5 162 486 tuhatta euroa (5,2 miljardia euroa). Vastaaviin alijäämiin Suomi ei kykene kenenkään muun kauppakumppaninsa kanssa, ei lähellekään.

Vuotuinen alijäämä Venäjän kaupassa tuonnin ja viennin suhteen kasvoi pikkuhiljaa vuosituhannen vaihteesta ollen suurimmillaan vuonna 2011 arvoltaan 5 982 665 tuhatta euroa (6,0 miljardia euroa).

Suomi ei siis alkuunkaan ole kyennyt viemään Venäjälle tavaraa niin paljoin kuin mitä se tuo. Tällä hetkellä kykenemme viemään vain puolet siitä arvosta, mitä tuomme. Vuodesta 2009 lähtien viennin osuus on ollut noin 45–55 prosenttia tuonnin arvosta, siis noin puolet. Prosenttisosuus ei näytä juurikaan muuttuvan, vaikka Venäjä-pakotteet ovat olleet voimassa vuodesta 2014. Vuonna 2009 vienti oli 57,3 prosenttia tuonnista, vuonna 2010 51,2 prosenttia, vuonna 2011 47,1 prosenttia, vuonna 2012 53,7 prosenttia, vuonna 2013 50,9 prosenttia ja vuonna 2014 53,8 prosenttia tuonnista.

Alijäämä Venäjän kaupassa ei ole enää hallinnassa ja viime vuonna se on suurin sekä prosentuaalisesti että euromääräisesti verrattuna mihinkään muuhun keskeiseen kauppakumppaniin. Alijäämä Saksan kaupassa oli viime vuonna 1 115 945 tuhatta euroa (1,1 miljardia euroa), Ruotsin kaupassa 360 280 tuhatta euroa (0,4 miljardia euroa) ja Kiinan kaupassa 1 177 359 tuhatta euroa (1, 2 miljardia euroa). Venäjän kaupassa alijäämä oli siis peräti 3 977 195 tuhatta euroa (4,0 miljardia euroa) vuonna 2014. Olemme siis teollisuusmaana onnistuneet luomaan suurimman alijäämän kehitystasoltaan heppoisen ja bulkkituotteita – öljyä ja kaasua – vievän maan kanssa.

Mitä Suomi sitten Venäjältä tuo?

Suomi tuo energiaa. Öljyä ja kaasua, – siis bulkkituotteita. Lähes neljä viidesosaa tuonnista on öljyä ja kaasua. Suomi tuo siis sellaista bulkkituotetta, mitä se saisi myös kaikkialta muualta kuin vain Venäjältä. Toivottavasti Suomi ei sentään maksa Venäjälle esimerkiksi öljystä korkeampaa hintaa kuin mitä se on maailmamarkkinoilla, tällä hetkellä öljyn hinta on noin 45 dollaria per barreli Pohjanmeren Brent-laadussa. Kun öljyn hinta on laskenut vuoden 2014 puolivälistä tähän päivään 110 dollarin hintatasolta 45 dollarin hintatasolle per barreli, siis peräti 60 prosenttia, ei Venäjän tuonnin arvo ole pudonnut vastaavasti, vaikka valtaosa tuonnista on öljyä. Toivottavasti Venäjä kuseta Suomea öljyn hinnalla.

On myös epäilty, että Suomi maksaa Venäjälle maakaasusta ylihintaa vastaavasti kuin esimerkiksi Ukraina, kun Euroopassa todennäköisemmin halvimmalla hinnalla venäläismaakaasua saa Saksa.

Toivottavasta tuolla kaupan alijäämällä ei tehdä ulkopolitiikkaa eikä mittavalle alijäämälle ole ulkopoliittisia syitä.

Mikäli Suomi päättäisi liittyä Natoon ja Venäjä asettaisi Suomelle liittymisen johdosta talouspakotteita, sattuisivat ne enemmän Venäjään itseensä kuin Suomeen. Suomi selviäisi melko hyvin, vaikka koko Venäjän kauppa loppuisi. Suomi saa öljyä kyllä muualtakin, ja vienti Venäjälle on alentunut vuoden 2008 7,6 miljardin tasosta viime vuoden 4,6 miljardin tasoon ja tänä vuonna se on arviolta hieman alle 4 miljardia, tammi-elokuussa vienti oli tarkasti enää 2 582 283 tuhatta euroa. Vuodesta 2008 tähän päivään Suomen vienti Venäjälle on puolittunut, kun tuonti Venäjältä samaan aikaan pudonnut vain noin 15 prosenttia. Kauppa tökerryttävän pahoin epätasapainossa.

Venäjän kaupasta puhuttaessa olisi viimein jokaisen poliitikon lopettava ne puheet, jonka mukaan EU:n Venäjä-pakotteet olisivat romuttaneet Suomen Venäjä-kauppaa. Tuollaiselle väitteille ei tilastoista löydy mitään tukea ja tuollaiset puheet olisivat täyttä huuhaata. Venäjän kauppa on tällä hetkellä Suomelle epäedullista ja öljyn ostamista pitäisi siirtää sinne, missä myös suomalaistuotteita ostettaisiin vastaavasti. Nyt Venäjä ei osta.