Halpa öljy – onko Venäjälle käymässä kuten Neuvostoliitolle?

Perjantaina 4.12.2015 Wienissä pidetyssä seitsentuntisessa kokouksessa Opec-maiden johtajat hylkäsivät öljymarkkinoiden kontrolloimisen yhteisillä tuotantokiintiöillä eivätkä maat kyenneet asettamaan öljyntuotannolleen mitään kattoa.

Tällä viikolla Pohjanmeren Brent-laatuisen raakaöljyn hinta halpeni alle 40 dollariin barrelilta. Viimeksi yhtä halpaa öljy on ollut vuoden 2008 talouskriisin jälkeen. Viimeinen Nasdaq-noteeraus tätä kirjoitusta kirjoittaessa sunnuntaina 13.12.2015 oli 35,62 USD/barreli (Crude Oil Brent).

Fossiilisen energian ja ennen kaikkea raakaöljyn hinta ratkaisee Venäjän talouskehityksen ja sitä kautta koko nykymuotoisen Venäjän olemassaolon. Kestääkö Venäjä fossiilisen energian hinnan laskun? Kuinka kauan Venäjällä on mahdollisuus kestää raakaöljyn alhaisia hintoja?

Venäläinen taloustieteilijä ja poliitikko Jegor Gaidar on kirjoittanut lukemisenarvoisen kirjan vuosikymmenten ajan kestäneestä Neuvostoliiton hajoamisprosessista ja siitä, miksi yksinvaltaisella imperiumilla on aina tapana hajota ennemmin tai myöhemmin. Neuvostoliitto hajosi lopulta romahtaneen raakaöljyn hinnan takia. Neuvostoliitolta loppuivat yksinkertaisesti varat, ja venäläisten jokapäiväinen ruokakin jouduttiin ostamaan lopulta läntisellä velkarahalla. Gaidarin kirja on julkaistu suomeksi vuonna 2014 nimellä Imperiumin tuho.

Kuten nytkin, 1980-luvun puolivälissä Saudia-Arabia oli keskeisin toimija öljyn hinnan romahtamisprosessissa.

Kulminaatioajankohta oli 13. syyskuuta 1985, jolloin Saudi-Arabian öljyministeri ja sheikki Ahmed Zaki Jamani ilmoitti, että saudit eivät enää pyri suojaamaan öljyn hintaa. Ilmoituksen jälkeen Saudi-Arabia kasvatti nopeasti takaisin osuuttaan maailman öljymarkkinoilla. Seuraavan kuuden kuukauden aikana Saudi-Arabia reaalisesti nelinkertaisti öljyntuotannon ja öljyn hinta romahti lähes samassa suhteessa. Saudi-Arabian päätös muuttaa öljypolitiikkaansa toi tuolloin radikaalin muutoksen myös koko maailmantalouteen.

Tuosta Saudi-Arabian öljyinvaasiosta Neuvostoliitto ei koskaan selvinnyt ja luhistumisen lopulliseksi päivämääräksi kirjattiin 25. joulukuuta 1991. Hajoamisprosessin loppuvaihe kesti puolivuosikymmentä.

Nyt Venäjän talous on heikentynyt Ukrainan tapahtumien ja raakaöljyn hinnan laskun siivittämänä vuodesta 2014 lähtien. Venäjän bruttokansantuote oli tämän vuoden kolmannella neljänneksellä 3,7 prosenttia vuodentakaista pienempi. Vuotuinen inflaatiovauhti on tällä hetkellä noin 15 prosenttia. Kiinteät investoinnit ovat 5,7 prosentin laskussa, vähittäiskaupan myynti 8,8 prosentin laskussa ja teollisuustuotanto 3,3 prosentin laskussa tämän vuoden 10 ensimmäisen kuukauden aikana. Talouden toimeliaisuutta kuvaavat luvut eivät ole Venäjällä mairittelevia, eivät tosin Suomessakaan.

Onko Venäjälle käymässä samoin kuin Neuvostoliitolle aikanaan? Ovatko Venäjältä loppumassa öljytulojen ehtyessä Neuvostoliiton tapaan varat?

On melko helppoa tehdä yksinkertaisia herkkyystarkasteluja siitä, miten raakaöljyn hinnan muutokset vaikuttavat Venäjän talouslukuihin, mikäli muussa taloudessa ei tapahdu ennakoimattomia muutoksia.

Venäjän kansantalouden taseet

Venäjän keskuspankin julkaisemassa maksutaseessa tilastoitu vienti vuodesta 2013 vuoteen 2014 väheni 4,6 prosenttia 521,0 (523,3) miljardista dollarista 496,9 (497,8) miljardiin dollariin eli 24,1 miljardia dollaria vuodessa. Tuonti vastaavassa ajassa väheni 33,9 (33,3) miljardia dollaria. Tuonti on siis vuodesta 2013 vuoteen 2014 supistunut vientiä enemmän ja kaupan ylijäämä kasvanut. Suluissa olevat luvut ovat Suomen Pankin lukuja, joiden tilastolähde lienee eri kuin Venäjän keskuspankki.

Vuoden 2015 tammi-heinäkuussa vienti oli 210,5 miljardia dollaria, joka ennakoisi koko vuoden vienniksi hieman päälle 420 miljardia dollaria, ja pudotusta edellisestä vuodesta olisi noin 70–80 miljardia dollaria, josta valtaosa muodostuisi raakaöljyn sekä myös maakaasun hinnan laskusta. Suomen Pankin lukujen mukaan Venäjä vienti vuoden 2015 kolmella ensimmäisellä neljänneksellä oli 260,0 miljardia dollaria, jonka perusteella vuoden 2015 kokonaisvienti olisi alle 350 miljardia dollaria ja vuotuinen pudotusvauhti vuonna 2015 olisi Suomen Pankin lukujen perusteella yli 30 prosenttia. Viennin hidastuminen on kiihtynyt loppuvuotta kohden öljyn hinnan laskiessa edelleen.

Vaikka Venäjän viennistä saamat dollaritulot vähenevät öljyn hinnan laskiessa vauhdilla, ovat Venäjän kauppa- ja vaihtotaseet ylijäämäisiä, ja raakaöljyn ja maakaasun viennillä Venäjä kattaa noin 2/3-osaa koko tavarantuonnin arvosta. Kun vuonna 2014 maakaasun ja raakaöljyn vientitulot olivat yhteensä 209,1 miljardia dollaria, oli tavaratuonti vastaavasti samalla aikavälillä arvoltaan 309,7 miljardia dollaria.

Venäjän vaihtotaseen ylijäämän trendi vuodesta 2008 on suppeneva, mutta edelleen reilusti ylijäämäinen ylijäämän ollessa tänä vuonna noin 50 miljardia dollaria. Vaihtotaseen ylijäämä oli ennätyksellisen suuri vuonna 2008, 103,9 miljardia dollaria. Vaihtotaseen ylijäämän kehitys on esitetty kuvassa 1.

Myös Suomi on luonut uutterasti Venäjälle kauppataseen ylijäämää. Suomen tavaravienti Venäjälle on ollut jo vuodesta 1999 lähtien tuontia vähäisempää. Vuosien 2008–2014 aikana Suomi on ahkeralla tuonnillaan ja vähäisellä viennillään luonut peräti 30 miljardin euron ylijäämän Venäjälle keskinäisessä kaupassa.

Tänä vuonna Venäjän viennin supistuminen on kiihtynyt. Venäjän tavaraviennin dollarimääräinen arvo on supistunut heinä-syyskuussa edelleen lähes 40 prosenttia vuotta aiemmasta matalien vientihintojen vuoksi. Kauppa EU-maiden kanssa on niin ikään pudonnut noin 40 prosenttia vuodessa osaltaan myös pakotteiden johdosta.

Viennin arvon supistuessa Venäjä on vähentänyt myös tavaratuontia. Venäjän keskuspankki arvioi, että vuonna 2015 tuonti tulee olemaan noin 20–30 prosenttia edellisvuotta pienempi. Kansantalouden taseissa tavaroiden tuonti on vähentynyt vuodesta 2013 vuoteen 2014 33,9 miljardi dollaria, noin 9,9 prosenttia. Osaltaan myös Venäjän asettamat pakotteet ovat pienentäneet tuontia. Tuonnin supistaminen on Venäjän tietoista talouspolitiikkaa, kansatalouden tärkeimpiä taseita ei lasketa alijäämäisiksi niin, että maa joutuisi elämään velkarahalla. Öljyn hinnan laskua ja talouteen syntyneitä alijäämäpaineita on kompensoitu myös purkamalla valtion reservirahastoa.

Pitääkseen taseet ylijäämäisinä, Venäjä on nyt myös pyrkinyt rajoittamaan kansalaistensa matkustamista ja lomailua Turkissa ja Egyptissä, kahdessa Venäjän suosituimmassa lomamatkamaassa. On nähtävä, että noissa rajoituspyrkimyksissä kysymys ei ole niinkään ulkopolitiikasta vaan talouspolitiikasta, jota on verhoiltu ulkopoliittiseen retoriikkaan.

Matkustusrajoitussuositukset tulevat leikkaamaan Venäjän menoja ulkomaille ja pitävät siten yllä maksutaseen ylijäämää ja leikkaavat palvelutaseen alijäämää. Maksutaseessa matkustuksen alijäämäisyys oli jo pienentynyt 3,1 miljardia dollaria vuodesta 2013 vuoteen 2014, vuonna 2013 matkustaminen oli arvoltaan 54 018 miljoonaa dollaria (54,0 miljardia dollaria) ja vuonna 2014 50 927 miljoonaa dollaria (50,9 miljardia dollaria). Matkustuksen myötä Venäjältä ulkomaille siirtyvä raha on merkittävää kansantalouden taseissa ja näissä oloissa sitä pyritään rajoittamaan. Venäläislomailun loppuminen Egyptissä ja Turkissa tulevat näkymään ensi vuoden taseissa.

Vastaavaa maksutaseen ylijäämän turvaamista olivat myös syksyllä 2014 asetetut elintarvikkeiden tuontikiellot länsimaista. Venäjän tuonnista länsielintarvikkeet ovat muodostaneet merkittävän osan. Vuonna 2013 EU-maiden elintarvikevienti Venäjälle oli arvoltaan 12,2 miljardia euroa. Venäjän 7.8.2014 asettamat tuontikiellot koskevat noin 5,3 miljardin euron EU-vientiosuutta Venäjälle.

Raakaöljyn vienti

Venäjä elää raakaöljyn ja maakaasun viennistä. Venäjä on energian viejä, jonka muu talouskyvykkyys on heikkoa.

Raakaöljyn barrelihinta on pudonnut vuoden 2014 puolivälin 100 dollarin tasosta nykyiselle alle 40 dollarin tasolle. Raakaöljy on menettänyt vajaassa puolessatoista vuodessa yli 60 prosenttia arvostaan, toisin sanoen kesällä 2014 raakaöljyn hinta oli yli 2,5-kertainen nykyarvoon nähden.

Venäjä on pyrkinyt osaltaan kompensoimaan alentunutta raakaöljyn hintaa lisäämällä öljyn tuotantoa ja vientiä, mutta tässä ei ole onnistuttu. ”Maailman suurin öljyntuottaja Venäjä kasvatti vuonna 2014 öljyntuotantonsa korkeimmalle tasolle sitten Neuvostoliiton hajoamisen.” uutisoivat useat venäläiset tiedotusvälineet isänmaallistuntoisesti tämän vuoden alussa.

Sinänsä lyhyen ajan öljyntuotantoennätyksiä on tehty, mutta vientimäärät eivät ole oleellisesti lisääntyneet. Tämän vuoden toisella neljänneksellä raakaöljyn vienti oli ennätykselliset 61,2 miljoonaa tonnia, mutta pitkän aikavälin tarkastelussa määrät eivät ole kasvaneet vuodesta 2004, päinvastoin. Suuntaus on ollut lievästi laskeva. Vuodesta 2000 lähtien vientiennätys on vuodelta 2004 – 260,3 miljoonaa tonnia -, kun viime vuonna vientimäärä oli 223,5 miljoonaa tonnia ja tämän vuoden kahtena ensimmäisellä neljänneksellä yhteensä 120,5 miljoonaa tonnia. Raakaöljyn vientimääriä on esitetty kuvassa 2.

Öljyntuotanto on pääomaintensiivistä eikä tuotantomäärien kasvattaminen käy nopeasti. Lyhyellä aikavälillä Venäjä ei kykene kompensoimaan raakaöljyn dollarihinnan voimakasta laskua lisäämällä ratkaisevassa määrin tuotantoa ja vientiä.

Venäjän raakaöljyn viennistä saadut dollarimääräiset vientitulot ovat kääntyneet laskuun vuodesta 2012. Vuonna 2012 vientitulot olivat 180,9 miljardia dollaria, vuonna 2013 173,7 miljardia dollaria, vuonna 2014 153,9 miljardia dollaria ja tämän vuoden kahdella ensimmäisellä neljänneksellä enää vain 48,1 miljardia dollaria, mikä ennakoi koko vuodelle hieman päälle 90 miljardin dollarin tuloa huomioiden öljyn dollarihinnan laskuvauhti. Tulojen lasku olisi tällöin vuonna 2015 noin 50–60 miljardia dollaria edelliseen vuoteen verrattuna.

Raakaöljyn dollarihinnan laskusta huolimatta raakaöljyn ruplamääräiset vientitulot ovat pysyneet vakaina, alenevaa raakaöljyn dollarihintaa on kompensoitu heikentämällä ruplan ulkoista arvoa. Kompensaatiotoimenpidettä voidaan pitää aktiivisena.

Valtaosa Venäjän öljyntuotannosta on peräisin muutamilta Länsi-Siperian ja Uralin alueen jättikentiltä, jotka ovat jo ohittaneet tuotantohuippunsa. Kenttien tuotanto on alkanut supistua jo vuosia sitten ja tuotannon säilyttäminen nykyiselläkin tasolla vaatisi huomattavia investointeja uusien esiintymien hyödyntämiseen.

Uusia kenttiä on viime vuosina otettu käyttöön Itä-Siperiassa ja Sahalinilla, mutta niiden osuus tuotannosta on vielä vähäinen. Lupaavia esiintymiä on löydetty myös esim. Pohjois-Venäjältä ja arktisilta mannerjalusta-alueilta. Uusien kenttien hyödyntäminen on kuitenkin vaativien olosuhteiden vuoksi aiempaa kalliimpaa eikä nykyisillä raakaöljyn hinnoilla poraaminen arktisilla alueilla ole kannattavaa. Länsimaiden asettamat Venäjä-pakotteet estävät länsiteknologian hyödyntämisen niin arktisessa öljyntuotannossa kuin myös liuskeöljyn tuotannossa.

Venäjällä ei ole mahdollisuuksia kompensoida alhaisia raakaöljyn hintoja lisäämällä radikaalisti öljyn tuotantomääriä.

Venäjän keskuspankin raakaöljyn vientitilastoista löytyy myös yksi huomiota herättävä yksityiskohta. Venäjä myy IVY-maille halvempaa öljyä kuin muille maille, kuten esimerkiksi EU-maille ja Kiinalle. Ero IVY-maiden hyväksi on revennyt vuodesta 2010–11 alkaen, kun öljyn hinta läksi nousuun vuoden 2008 talousromahduksen jälkeen.

Vuonna 2011 Venäjä myi raakaöljyä IVY-maihin hintaan 62,05 dollaria per barreli, kun muihin maihin barrelihinta oli 107,3 dollaria. Vuonna 2014 vastaavat barrelihinnat olivat 47,04 ja 99,93 dollaria. Toisin sanoen IVY-maihin nähden muut maat maksoivat vuonna 2014 yli kaksinkertaista hintaa. Hinnat ovat vuonna 2015 lähentyneet öljyn hinnan laskiessa. Tämän vuoden toisella neljänneksellä IVY-maiden maksama hinta oli 41,98 dollaria per barreli, kun muiden maiden maksama hinta oli 58,25 dollaria per barreli. Venäjälle energian hinnoittelu on ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa: liittolaisille ja läheisille ystäville myydään halvemmalla kuin muille. Barrelikohtaisia hintoja IVY-maille ja muille maille on esitetty kuvassa 3.

Maakaasun vienti

Venäjä on maailman suurin maakaasun viejä ja maalla on maailman suurimmat kaasuvarannot.

Venäjän maakaasun vientimäärät vuodesta 2000 vuoteen 2014 eivät ole kasvaneet keskimäärin. Keskimääräinen maakaasun vienti on 189,0 miljardia kuutiometriä ja vaihteluväli on vuoden 2009 168,4 miljardista kuutiometristä vuoden 2005 209,2 miljardiin kuutiometriin. Kahden viimeisen vuoden aikana vientimäärät ovat vähentyneet vuoden 2013 196,4 miljardista kuutiometristä vuoden 2014 174,3 miljardiin kuutiometriin, mikä vastaa 11,3 prosentin laskua. Samalla viennin dollariarvo on pudonnut 67,2 miljardista dollarista 55,2 miljardiin dollariin, mikä vastaa 17,9 prosentin laskua. Venäjän maakaasun viennistä saamia tuloja on esitetty kuvassa 4.

Keskimääräinen kuutiometrihinta on pudonnut vuodesta 2012 lähtien ollen vuonna 2012 348,33 dollaria per 1000 kuutiometriä, vuonna 2013 342,29 dollaria per 1000 kuutiometriä ja vuonna 2014 317,00 dollaria per 1000 kuutiometriä. Vuodesta 2013 vuoteen 2014 keskimääräinen hinta on pudonnut 7,4 prosenttia. Vuoden 2015 toisella neljänneksellä vientihinta oli enää 228,87 dollaria per 1000 kuutiometriä. Vuoden 2014 viimeisen neljänneksen hinnasta kaasu on halventunut kiihtyvästi 21,5 prosenttia.

Valtaosa myös Venäjän maakaasun tuotannosta on peräisin muutamasta Länsi-Siperiassa sijaitsevasta suuresta esiintymästä, joissa tuotanto on kääntynyt jo laskuun. Uusia esiintymiä on vähitellen alettu hyödyntää Siperiassa ja Sahalinilla, mutta esim. Jamalin niemimaan ja pohjoisten merialueiden merkittävien uusien esiintymien käyttöönotto on lykkääntynyt vaikeiden ja kalliiden tuotanto-olosuhteiden vuoksi. 

Maakaasun kuutiomääräinen vienti EU-maihin on ollut laskeva koko Neuvostoliiton jälkeisen Venäjän olemassaolon ajan. Kun vielä 1990-luvun puolivälissä EU-maihin tuotavasta maakaasusta noin puolet tuli Venäjältä, 2010-luvun alkuvuosina Venäjältä tuotavan kaasun osuus oli enää neljännes. Etenkin Ukrainan tapahtumien jälkeen EU on pyrkinyt vähentämään kaasuriippuvuutta Venäjästä ja Venäjä on kääntänyt katseensa Kiinaan.

Ukrainan tapahtumien myötä kaasuputkihankkeita Venäjältä Eurooppaan on peruuntunut tai peruuntumassa. Venäjä perui Mustanmeren kautta kulkevan South Stream-kaasuputkihankkeen joulukuussa 2014. Kaasuputkella oli tarkoitus kuljettaa maakaasua Mustanmeren alitse Italiaan ja Itävaltaan, mutta hanke peruttiin EU:n vastustuksen takia. Putken välityskyky olisi ollut noin 30 miljardia kuutiometriä, mikä vastaa enimmillään lähes noin 7 miljardin dollarin vuosimyyntiä vuoden 2015 toisen neljänneksen alhaisilla kaasuhinnoilla (228,87 dollaria per 1000 kuutiometriä).

Joulukuussa 2015 Venäjä keskeytti suunnitteilla olleen Turkish Stream-kaasuputken valmistelutyöt. Mustanmeren alittavan kaasuputken oli määrä kuljettaa venäläistä maakaasua Turkkiin, ja maat allekirjoittivat vuosi sitten yhteisymmärryssopimuksen putken rakentamisesta. Putken välityskyky olisi ollut noin 63 miljardia kuutiometriä, mikä vastaa enimmillään lähes 15 miljardin dollarin vuosimyyntiä vuoden 2015 toisen neljänneksen kaasuhinnoilla.

Venäjä aikoo lisätä kaasun vientiä Eurooppaan Itämeren kautta. Saksan ja Venäjän välille kaavaillaan parhaillaan kahta uutta suurputkea, kyseessä on Nord Stream 2-hanke. EU:n on syytä olla aktiivinen niin, ettei hanke toteutuisi kasvattaen EU-maiden energiariippuvuutta Venäjästä, vaikka sopimukset on jo allekirjoitettu. Nord Stream 2-kaasuputket kaksinkertaistasi Itämeren pohjassa kulkevan putkilinjan kapasiteetin 110 miljardiin kuutiometriin, mikä vastaa enimmillään lähes noin 25 miljardin dollarin vuosimyyntiä vuoden 2015 toisen neljänneksen hinnoilla. Nykyisien kahden putken kapasiteetti on 55 miljardia kuutiometriä.

Edellä mainitut kolme kaasuputkihanketta olisivat mahdollistaneet Venäjältä lähes 35 miljardin dollarin vuotuisen kaasuvientilisäyksen Eurooppaan vuoden 2015 toisen neljänneksen hinnoilla laskettuna (putkien tuoma lisäkapasiteetti olisi noin 148 miljardia kuutiometriä).

Reservirahasto

Öljyn ja öljytuotteiden vientihinnat 6,5–7-kertaistuivat vuosina 2000–2008. Venäjä on kerännyt menneinä vuosina kalliin öljyn aikaan syntynyttä varallisuutta rahastoihin, jotka ovat reservirahasto ja kansallisen hyvinvoinnin rahasto.

Reservirahaston varat olivat alhaisimmillaan vuoden 2011 lopulla, 25,2 miljardia dollaria. Rahaston varoja kasvatettiin hyppäyksellisesti vuosien 2012 ja 2013 alussa, tammikuussa 2012 varat kasvoivat 25,2 miljardista dollarista 61,4 miljardiin dollariin (kasvu 36,2 miljardia dollaria) ja vuoden 2013 tammikuussa 62,1 miljardista dollarista 86,2 miljardiin dollariin (kasvu 24,1 miljardia dollaria). Rahaston varat dollareina olivat suurimmillaan lokakuussa 2008 141,0 miljardia dollaria ja pienimmillään joulukuussa 2011 25,2 miljardia dollaria ennen vuosien 2012 ja 2013 vuodenvaihteen rahastokasvatuksia. Syyskuusta 2014 marraskuulle 2015 rahaston varat ovat laskeneet 91,7 miljardista dollarista 65,7 miljardiin dollariin. Reservirahaston dollarimääräisten varojen kehitystä on esitetty kuvassa 5.

Reservirahasto on tarkoitettu lähinnä valtion budjettivajeiden täyttämiseen. Vuoden 2016 budjettiluonnoksen mukaan noin 90 prosenttia Venäjän valtion budjettivajeesta rahoitetaan reservirahastosta. Venäjän finanssiministeriön arvion mukaan vuoden 2016 lopussa reservirahastossa olisi jäljellä summa, joka vastaa 1,3 prosenttia bruttokansantuotteesta. Marraskuun lopussa 2015 rahastossa olevien varojen suhde bruttokansantuotteeseen oli 5,8 prosenttia, ja tämän vuoden lopussa suhde on finanssiministeriön arvion mukaan 4,6 prosenttia.

Tasaisella vauhdilla huomioiden finanssiministeriön ennuste, rahasto tulisi käytettyä loppuun vuoden 2017 touko-kesäkuuhun mennessä ilman täydennystä tai muutosta rahaston varojen käyttöön. Venäjällä – sekä finanssiministeriössä että keskuspankissa – tulevien vuosien talousarvioita on laskettu raakaöljyn 50 dollarin tynnyrihinnalla, kun nyt Brent-raakaöljyn hinta on laskenut jo alle 40 dollariin. Venäjän tuottama öljy on Urals-laatua, jonka hinta on vielä Pohjanmeren Brent-laatua alhaisempaa. Ennusteiden pohjana oleva öljyhinta-arvio on jo näillä näkymin liian myönteinen.

Huomioiden öljynhinnan ennusteita voimakkaampi halpeneminen, reservivaraston rahat olisi kulutettu loppuun jo aikaisemmin vuoden 2017 alkupuolella tai peräti jo vuonna 2016 ilman rahastotäydennystä. Kremlissä pitämässään linjapuheessa 4.12.2014 presidentti Vladimir Putin lupasi, ettei veroja koroteta neljään vuoteen, mikä osaltaan lisää rahastovarojen käyttötarvetta budjettivajeen kattamiseksi. Venäjä ei salli rahaston valumista kuiviin, ja sitä tullaan täydentämään. Kansantalouden taseet antavat siihen vielä tällä hetkellä mahdollisuuksia.

Venäjän valuuttavaranto supistui vuonna 2014 huomattavasti erityisesti pääomien ulosvirtauksen seurauksena. Varanto on kuitenkin edelleen kohtalainen ja koostuu suurimmaksi osin melko likvideistä varoista. Maaliskuussa 2015 valuuttavaranto oli 360,2 miljardia dollaria, johon on sisällytetty reservirahaston ja kansallisen hyvinvoinnin rahaston varat, 132,2 miljardia dollaria. Ilman rahastovaroja valuuttavaranto oli 228,0 miljardia euroa. Vuoden aikana keväästä 2014 kevääseen 2015 Venäjä menetti valuuttavarantoaan 133,1 miljardia dollaria, vuoden 2014 puolella valuuttavaranto supistui noin 125 miljardia dollaria. Kesäkuun lopussa 2015 valuuttavarannon arvo oli 362 miljardia dollaria, joten varannon arvo on ollut nyt varsin vakaa.

Kansallisen hyvinvoinnin rahasto

Kansallisen hyvinvoinnin rahaston tarkoitus oli alun perin rahoittaa eläkejärjestelmän muutoksista aiheutuvia menoja, ja varat on pääosin sijoitettu mahdollisimman turvallisesti ulkomaisiin vähäriskisiin arvopapereihin. Suurimpana poikkeuksena ovat vuoden 2008 taantuman aikana rahoitussektorin vakauttamiseksi valtion omistamiin pankkeihin sijoitetut noin 400 miljardia ruplaa.

Hyvinvointirahaston varat vuodesta 2008 vuoden 2014 syksyyn saakka ovat olleet melko vakaita suuruusluokassa 85–90 miljardia dollaria, jolle tasolle varat kasvatettiin vuoden 2008 lopulla vuoden 2008 talouskriisin jälkeen. Neljässä kuukaudessa varaston varat 2,8-kertaistettiin 31,9 miljardista dollarista 88,0 miljardiin dollariin. Rahaston varat alkoivat laskea helmikuusta 2013, jolloin varat olivat 89,2 miljardia dollaria. 1.11.2015 rahaston varat olivat 73,5 miljardia dollaria. Keskimääräinen laskuvahti alkaen kahden viime vuoden aikana on ollut hieman alle 9 prosenttia vuodessa. Hyvinvointirahaston dollarimääräisten varojen kehitystä on esitetty kuvassa 6.

Hyvinvointivaraston varojen käyttö olisi luotettua, mikäli varoja käytettäisiin vain alkuperäiseen tarkoitukseen, eläkkeiden maksuun. Nyt kuitenkin presidentin hallinnosta on tullut kannanottoja, joita Venäjän talousvirkamiehet pitävät huolestuttavina.

Vuoden 2014 alkupuolella presidentti Vladimir Putin ilmoitti, että rahastosta käytettäisiin 450 miljardia ruplaa kolmeen suureen infrahankkeeseen: Moskovan kolmannen kehätien ja Moskova-Kazan nopeajunayhteyden rakentamiseen sekä Siperian rautateiden kunnostukseen. 450 miljardin ruplan nostot kuluttaisivat noin 9,5 prosenttia rahaston tämänhetkisistä varoista. Lokakuussa 2015 Venäjän taloudellisen kehityksen ministeri Aleksei Uljukajev ilmoitti, rahastovaroja käytettäisiinkin yhteensä 800 miljardia ruplaa. Myös hankkeiden määrä oli kasvanut kolmesta viiteen. 800 miljardin ruplan nostot kuluttaisivat lähes 17 prosenttia rahaston tämänhetkisistä varoista.

Kansallisesta hyvinvointirahastosta rahoitetaan myös sitä ydinvoimalaa, jota Rosatom alkaa rakentaa Suomeen. Hanke on kuudes hyvinvointirahastosta rahoitettava hanke. Hanhikiven ydinvoimalaa rahoitetaan siis siitä rahastosta, jonka varat olivat alun perin tarkoitettu venäläiseläkkeiden maksuun. Venäläismedian (Itartass, 16.5.2014) mukaan Suomen ydinvoimalahankkeeseen käytettäisiin rahastosta varoja noin 2,3 miljardin euron arvosta.

Etenkin infrarakennushankkeet ovat Venäjällä hyvin korruptoituneita. Presidentti Putinin päätöksellä hyvinvointirahaston varoja käytetään nyt hankkeisiin, jotka pitäisi rahoittaa valtion budjetista. Kansallisen hyvinvoinnin rahaston varat eivät tule loppumaan lähivuosina Venäjän taloustilanteen johdosta, mutta varat ovat poliittisten päätösten ohjaamia, käytännössä presidentti Putinin. Suomalaisen ydinvoimalan rahoittaminen eläkerahastosta on venäläinen tapa hoitaa Venäjän ulko- ja turvallisuuspoliittisia etuja luomalla energiariippuvuutta Venäjästä.

Miten Venäjän käy?

Presidentti Putinin nykyistä talouspoliittista linjaa sävyttävät kokemukset Neuvostoliiton hajoamisesta. Kokemukset suurvallan romahtamisesta olivat Putinille karvaita ja sävyttävät kaikkea hänen poliittista toimintaa, ei vain talouspolitiikkaa vaan myös ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Neuvostoliiton romahtaminen on uurtanut Vladimir Putinin ajatusmaailmaan syvät jäljet, jotka näkyvät kaikessa hänen tällä hetkellä harjoittamassaan politiikassa. Venäjälle ei enää saa tapahtua samaa, mitä Neuvostoliitolle tapahtui 1980-luvun jälkipuolella raakaöljyn hinnan romahtaessa Saudi-Arabian 13.9.1985 tekemällä päätöksellä.

Pohjimmainen ajatus on, että Venäjä ei saa enää joutua riippuvaiseksi länsimaista. Venäjä ei saa enää koskaan joutua anelemaan Yhdysvalloilta rahaa viljan ostoon ja kansansa ruokkimiseen niin kuin se joutui Neuvostoliiton ollessa henkitoreissaan. Kokemus oli nöyryyttävä. Venäläiset joutuvat ankeissa oloissa jonottamaan leipää, jota oli ostettu länsimaisella velka- ja avustusrahalla.

Taloudessa riippumattomuus tarkoittaa, etteivät Venäjän kansantalouden taseet saa olla alijäämäisiä niin, että maan taloutta jouduttaisiin rahoittamaan länsimaista muodostaen samalla riippuvuussuhteen. Maalla tulee olla riittävästi valuuttavarantoja ja varallisuusserverejä yli huonojen aikojen. Jos tulot eivät riitä, tarvittaessa syödään vaikka vain kaalikeittoa, mutta länsimaiden varaan Venäjän ei enää sallita jouduttavan.

Velallinen on rengin asemassa, kun velkoja on isäntä. Venäjä on saanut 1990-luvun länsivelkansa maksettua ja sitä mukaa maa on käyttänyt parhaaksi katsomallaan tavalla hyödykseen muodostunutta riippumattomuutta lännestä. Lännessä Venäjän toimia Ukrainassa pidetään häikäilemättöminä, eikä velkainen Venäjä olisi voinut toimia vastaavasti 1990-luvulla.

Venäläisissä talouspiireissä on esitetty myös näkemyksiä, että syynä Putinin alijäämäkammoon olisi vuoden 1998 talousromahdus, mutta kyllä Putinin nykyisen ajattelun juuret ovat Neuvostoliiton hajoamisessa, jota hän on luonnehtinut vuosisadan suurimmaksi geopoliittiseksi katastrofiksi. Neuvostoliiton hajoaminen oli Putinille traumaattinen kokemus. Venäjän sotatoimilla Ukrainassa ja Syyriassa osaltaan pyritään osoittamaan riippumattomuutta lännestä.

Kun Neuvostoliitto oli hajoamassa 1980-luvun loppupuolella, länsimailla oli mahdollisuus asettaa lainanantajan asemassa ehtoja Venäjälle. Maailmanpolitiikassa vahvoilla olivat länsimaat, joilla oli mahdollisuus tuolloin asettaa vaatimuksia Neuvostoliitolle.

Tällä hetkellä Venäjälle energia on sitä, mitä lännelle oli Neuvostoliitolle annettava avustus- ja lainaraha sosialistisen liittovaltion hajotessa. Venäjä pyrkii energialla rajoittamaan lännen toimintamahdollisuuksia, joidenkin maiden osalle Venäjä voi jo asettaa jopa ehtoja.

Venäjän voidaan katsoa pitkälti onnistuneen energiapolitiikassaan. Venäjällä ei ole muuta kuin energiaa, mitä länsimaat Venäjältä tarvitsisivat. Vahvempaa asemaa maailmanpolitiikan toimijana Venäjä hakee energiasta.

Venäjällä on siis suuri halukkuus luoda riippuvuussuhteita energiatoimituksilla. Länsimaiden onkin pidettävä jatkossa erityistä huolta siitä, ettei Venäjä pääse asettamaan ehtoja energiatoimitusten perusteella eikä energiatuonti Venäjältä horjuta itsenäistä päätöksentekoa. Ukrainan kriisi ja sota osoittavat, että länsimaat ovat jo menettäneet hieman itsenäisyyttään Venäjälle. Suomi on yksi heikoimmassa asemassa olevista.

Venäjän talouden taseet ovat vielä tällä hetkellä kunnossa. Venäjän kauppatase ja vaihtotase ovat ylijäämäisiä, ja maalla on valuuttavarontoja. Öljynhinnan romahdusta on kompensoitu ruplan devalvoitumisella niin, että raakaöljyn viennin tuomat ruplamäärät ovat olleet vakaita noin 1 400 miljardin ruplan tasolla neljännesvuodessa aina vuodesta 2012 lähtien. Vastaavassa ajassa dollarimääräiset vientitulot neljännesvuosittain ovat laskeneet noin 45 prosenttia 46,1 miljardista dollarista (Q1 2012) 25,4 miljardiin dollariin (Q2 2015). Öljyn hinnan muutosten perustella on helppo ennustaa ruplan tulevaa kurssia niin, että ruplamäärät pysyvät kutakuinkin vakiona. Raakaöljyn ruplamääräisä vientituloja vuosina 2010–2015 on esitetty kuvassa 7.

Ruplan devalvoituminen on osaltaan tasapainottanut myös vaihtotaseeseen syntynyttä ylijäämän supistumiskehitystä niin, että myös tuonnin määrä on laskenut. Vuodesta 2013 vuoteen 2014 tavaratuonnin dollariarvo supistui enemmän kuin tavaraviennin. Vaihtotaseen ylijäämä ei ole dramaattisesti heikentynyt, vaikka aleneva trendi onkin nähtävissä. Venäjä on pyrkinyt myös aktiivisin poliittisin päätöksin leikkaamaan tuontia asettamalla tuontikieltoja länsielintarvikkeille ja matkustusrajoituksia ulkomaan matkoille Turkin ja Egyptiin, jotka ovat olleet venäläisten kaksi suosituinta lomakohdetta. Nuo toimet onkin syytä nähdä talouspoliittisina, ei niinkään ulko- ja turvallisuuspoliittisina. Päätökset kansalle elintasoa laskevista toimista on helppo perustella ulkopoliittisella uhkaretoriikalla.

Raakaöljyn hinta on pudonnut puolessa toista vuodessa yli 60 prosenttia noin 100 dollarin tasosta alle 40 dollariin tasoon per barreli. Venäjällä on vielä tällä hetkellä varoja ja keinoja rahoittaa öljytulojen dollarimääräinen romahtaminen. Keinoja ovat korkean öljyn hinnan aikaan kerätyt rahastot, taseiden ylijäämät ja ruplan ulkoisen arvon muutokset. Resurssirahaston varat on pian kulutettu, mutta hyvinvointirahastossa on vielä varoja ja taseet mahdollistavat rahastojen täydentämisen.

Venäjälle on tärkeää pyrkiä säilyttämään öljy- ja maakaasutulojen ruplamääräinen arvo. Ei ole myöskään näköpiirissä, että yleisesti ruplamääräiset öljy- ja maakaasutulot alittaisivat ruplamääräiset tuotantokustannukset, vaikka öljyn hinta laskisikin edelleen. Sen sijaan merkittäviin tuotantomäärien kasvattamiseen lyhyellä aikavälillä Venäjällä ei ole mahdollisuuksia.

Raakaöljyn hinnan lasku tietää lisääntyvää kurjuutta kansalle, mutta siihen Venäjällä on totuttu. Valtiollinen mielipiteenmuokkaus kyllä pitää huolen, että syyllinen kasvavaan kurjuuteen löytyy länsimaista. Tarvittaessa tullaan toimeen vaikka vain kaalilla ja vodkalla.

Lähteet:

Venäjän raakaöljyn vienti vuosina 2000–2015, Venäjän keskuspankki:

Экспорт Российской Федерации сырой нефти за 2000-2015 годы

Venäjän maakaasun vienti vuosina 2000–2015, Venäjän keskuspankki:

Экспорт Российской Федерации природного газа за 2000-2015 годы

Venäjän kauppataseet 1994–2015, Venäjän keskuspankki:

Внешняя торговля Российской Федерации товарами

Venäjän maksutase vuosina 2010–2014, Venäjän keskuspankki:

 Сводный платежный баланс Союзного государства за 2010-2014 годы

BOFIT Venäjä-tilastot, Suomen Pankki:

 http://www.suomenpankki.fi/bofit/seuranta/venajatilastot/Pages/default.aspx

Resurssirahaston varat 2008–2015, Venäjän finanssiministeriö: http://old.minfin.ru/en/reservefund/statistics/amount/

Kansallisen hyvinvoinnin rahaston varat 2008–2015, Venäjän finanssiministeriö: http://old.minfin.ru/en/nationalwealthfund/statistics/amount/