Myös Nord Stream 2-kaasuputkea ei tule rakentaa

Ukrainan tapahtumien myötä kaasuputkihankkeita Venäjältä Eurooppaan on peruuntunut tai peruuntumassa. Uusien kaasuputkien rakentamisen estäminen Venäjältä Eurooppaan on oikeaa politiikkaa EU:lta.

Jo peruuntuneet hankkeet ovat Mustanmeren ali Venäjältä Eurooppaan kulkeva South Stream-kaasuputkihanke ja Turkin kautta kulkeva Turkish Stream-kaasuputkihanke. Nyt keskustellaan Nord Stream 2-kaasuputkihankkeesta.

EU-maat ovat olleet riitaisia Nord Stream 2-kaasuputkihankkeesta, jossa kaksi uutta kaasuputkea kulkisi Itämeren pohjassa Venäjältä Saksaan. Kyse on Venäjän ja Saksan välisestä energiahankkeesta, jota etenkin Italia ja muut eteläisen Euroopan maat ovat vastustaneet. Gasprom ja viisi eurooppalaista yritystä allekirjoittivat sopimuksen kaasuputkien rakentamisesta jo syyskuussa 2015. Saksa on ollut hankkeen agitaattori EU:ssa.

Kaksi Euroopan ja Venäjän välisestä kaasuputkihankkeesta on siis jo peruuntunut, ja myös Nord Stream 2-hanke tulisi peruuntua. Ei ole Euroopan turvallisuuspoliittisten etujen mukaista rakentaa uusia maakaasun tuontimahdollisuuksia Venäjältä Eurooppaan.

Katsotaanpa noiden hankkeiden kaasunvälityskapasiteetteja ja sitä rahasummaa, mitä Eurooppa ja Turkki olisivat olleet valmiina enimmillään siirtämään lännestä Venäjälle kaasun vastikkeena.

South Stream-kaasuputken välityskyky: 30 miljardia kuutiometriä maakaasua vuodessa.

Turkish Stream-kaasuputken välityskyky: 63 miljardia kuutiometriä maakaasua vuodessa.

Nord Stream 2-kaasuputken välityskyky: 55 miljardia kuutiometriä maakaasua vuodessa.

Yhteensä noilla hankkeilla Venäjä olisi voinut lisätä kaasun vientiä Eurooppaan ja Turkkiin huikeat 148 miljardia kuutiometriä.

Venäjän keskuspankin tilastoista löytyy tietoa maakaasun vientihinnoista. Vuodesta 2011 lähtien tilastot on laadittu neljännesvuosittaisilla keskimääräisillä hinnoilla (Q1, Q2, Q3 ja Q4).

Esimerkiksi vuonna 2011 Q4-hinta oli 392,42 dollaria per 1000 kuutiometriä ja vuonna 2015 Q2-hinta oli 228,87 dollaria per 1000 kuutiometriä: pudotusta 163,55 dollaria per 1000 kuutiometriä (41,7 %). Kyseiset hinnat ovat alin ja ylin neljännesvuosihinta vuoden 2011 alusta vuoden 2015 puoliväliin.

148 miljardia kuutiometriä x 228,87 dollaria per 1000 kuutiometriä: 33,9 miljardia dollaria.

148 miljardia kuutiometriä x 392,42 dollaria per 1000 kuutiometriä: 58,9 miljardia dollaria.

EU-maat, ennen kaikkea Saksa olisi siis valmis tuollaisten rahasummien siirtoon Venäjälle. Venäjän ulkomaille viedyn maakaasun määrä vuonna 2014 oli 174,3 miljardia kuutiometriä ja saadut tulot 55,25 miljardia dollaria. IVY-maihin kaasua vietiin Venäjältä 48,0 miljardia kuutiota ja muihin maihin 126,3 miljardia kuutiota. Noiden kolmen kaasuputkihankkeen kapasiteettilisäys olisi lähes sama kuin mitä Venäjän maakaasunvienti oli vuonna 2014.  

Nord Stream 2-kaasuputket kaksinkertaistasi Itämeren pohjassa kulkevan putkilinjan kapasiteetin 110 miljardiin kuutiometriin, mikä vastaa enimmillään lähes noin 25 miljardin dollarin vuosimyyntiä vuoden 2015 toisen neljänneksen hinnoilla. Nykyisien Itämeren kahden putken kapasiteetti on 55 miljardia kuutiometriä.

Nord Stream 2-hankkeen kahta kaasuputkea ei tule rakentaa, sen pitäisi olla kaikille EU-maille selvää. Hanke lisäisi uhkaavasti Euroopan energiariippuvuutta Venäjästä.

Saksan ja Venäjän väliset tiiviit suhteet saattavat tuottaa vielä suuriakin ongelmia EU:lle ja etenkin itäisen Euroopan länsisuuntautuneille pienille maille Suomi mukaan lukien.

Venäjän tällä hetkellä harjoittaman politiikan keskeisin johtoajatus on, ettei maa saa enää joutua riippuvaiseksi länsimaista kuten se joutui Neuvostoliiton hajotessa, jolloin maa ja maan kansalaiset elivät läntisen laina- ja avustusrahan varassa.

Venäjä pyrkii energialla luomaan läntisen Euroopan riippuvuutta niin, että Venäjä voisi energialla vaikuttaa läntisen Euroopan asioihin. Kaasuputkihankkeet ovat hyvin kuvaavia esimerkkejä.

Venäjä pyrkii energialla rajoittamaan lännen toimintamahdollisuuksia, joidenkin maiden osalle – Ukraina ja Suomi esimerkkeinä – Venäjä voi jo asettaa jo ehtoja. Putinin 17.12.2015 pitämän lehdistötilaisuuden kannanotot Fennovoiman ydinvoimalahankkeeseen ja Fortumin asemaan hankkeessa sekä Venäjällä olivat kuvaavia siitä, miten Venäjä pyrkii energialla saamaan itsellensä myönteisiä päätöksiä länsimaissa.

Venäjän voidaan katsoa pitkälti onnistuneen energiapolitiikassaan. Venäjällä ei ole muuta kuin energiaa, mitä länsimaat Venäjältä tarvitsisivat. Vahvempaa asemaa maailmanpolitiikan toimijana Venäjä hakee energiasta.

Olemme myös jo nähneet mihin Venäjän yhä suurempi riippumattomuus lännestä on johtanut: jäätyneisiin konflikteihin, Georgian sotaan, Ukrainan sotaan, Syyrian sodan kärjistymiseen. Itä-Euroopan maiden Suomi mukaan lukien on syytä olla varuillaan riippuvaisuudestaan Venäjästä.

Länsimaiden onkin pidettävä jatkossa erityistä huolta siitä, ettei Venäjä pääse asettamaan ehtoja energiatoimitusten perusteella eikä energiatuonti Venäjältä horjuta EU:n itsenäistä päätöksentekoa. Ukrainan kriisi ja sota osoittavat, että länsimaat ovat jo menettäneet hieman itsenäisyyttään Venäjälle.

Euroopan riippumattomuuden kannalta Saksan ja Venäjän suhteet eivät saa olla liian läheiset. Saksan ja Venäjän välille ei saa syntyä riippuvuussuhdetta. Saksan ja Venäjän liian läheiset suhteet ovat aina olleet Euroopalle turmiollisia.

Riippumattomuutta ja itsenäisyyttä ei pidä koskaan myydä taloudellisilla voitoilla. Nuo kaksi asiaa eivät ole yhteismitallisia.

Saksan esittämät kannanotot Nord Stream 2-hankkeen rakentamisesta ovat kestämättömiä. Saksa sanoo, että Nord Stream 2-hanke oli vain kaupallinen hanke, jossa Saksan valtiolla ei olisi roolia. Väite on omituinen, koska kaikki maakaasuhankkeet ovat kaupallisia, joita sopivat energiayritykset ja joiden venäläisenä sopimuskumppanina on Gasprom. Vastaavanlainen hanke olisi ollut myös South Stream-hanke, jossa kaasua olisi toimitettu Italiaan ja jota Saksa vastusti. Saksa on nyt vaarallisella tiellä yhteistyössä Venäjän kanssa, yhteishankkeiden saksalaisperustelut ovat naiiveja.

Venäjä tietää Saksan merkityksen Euroopassa ja käyttää sitä hyväkseen maakaasukysymyksessä, kun Saksa on onnettomasti luopumassa ydinvoimasta. Kaasuputki Venäjältä Itämeren kautta Saksaan ei ollut aikanaan hyväksi, ja nyt kaasuputkiyhteys olisi vielä tarkoitus kaksinkertaistaa. Saksa on liian iso valtio Euroopassa olemaan Venäjästä riippuvainen. Jo pienikin riippuvaisuuden tunne vaikuttaa päätöksentekoon. Saksan orastava riippuvaisuus tuli esille Ukrainan kriisin ja sodan yhteydessä, saksalaisnäkemykset olivat Venäjää ymmärtäviä eikä tuloksia Ukrainan tilanteen ratkaisemiseksi saatu aikaan.

Eurooppa ei saa olla sinisilmäinen Venäjän eikä etenkään Putinin suhteen. Venäjän suhteen pitemmän ajan suuri kuvio pitäisi kyetä näkemään. Kaikki läntisen Euroopan maita ja ennen kaikkea Suomea ja Saksaa on syytä varoittaa: älkää vaarantako itsenäistä päätöksentekoa riippuvuudelle Venäjästä ja pysykää erossa Venäjän energiasta.

Lähteet (maakaasuhinnat):

Venäjän maakaasun vienti vuosina 2000–2015, Venäjän keskuspankki:

Экспорт Российской Федерации природного газа за 2000-2015 годы