Tämän vuoksi Ruotsille ei riitä vain Suomen ja Ruotsin välinen sotilasyhteistyö

Suomi ja Ruotsi ovat viritelleet keskinäistä puolustusyhteistyötä sen jälkeen, kun Nordefco (Nordic Defence Cooperation) menetti yhä edelleen merkitystään pohjoismaisena puolustusyhteistyötoimijana Nato-pohjoismaiden vuodenvaihteessa 2013–14 tekemien uusien linjausten myötä.

Nato-maa-Norja kaatoi vuoden 2013 lopulla Ruotsin kanssa kaavailuissa olleen suuren ruotsalaisvalmisteisen Archer-tykkijärjestelmän hankinnan. Pohjoismaiden yhteiset sotilastarvikehankinnat Nordefcon puitteissa eivät koskaan ole saaneet suurta menestystä ja muutenkin Nordefcon merkitys on jäänyt pohjoismaisessa sotilasyhteistyössä näkymättömäksi.

Liittoutumisen rajat pitää olla selvät. Nato-pohjoismaiden liian läheistä yhteistyötä sotilaallisesti liittoutumattomien Suomen ja Ruotsin kanssa ei etenkään Yhdysvallat katsonut aikanaan erityisen hyvällä, tosin jälkeenpäin Yhdysvaltain linja on höllentynyt, kun Ruotsi ja Suomi solmivat Naton kanssa isäntämaasopimukset syksyllä 2014.

Naton tiivistyvä yhteistyö Suomen ja Ruotsin kanssa nähdään nyt myös Yhdysvalloissa Itämeren aluetta vakauttavana ja Baltian Nato-maiden turvallisuutta parantavana.

Suomen puolustusministeri Carl Haglund ja Ruotsin puolustusministeri Karin Enström allekirjoittivat Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyön kehittämisen työsuunnitelman 6.5.2014. Suomen ja Ruotsin välisen puolustusyhteistyön tiivistämisen poliittinen yhteisymmärrys tuli julkisuuteen presidentti Niinistön Ruotsin Sälenissä pitämässä puheessa 12.1.2014.

Suomen eräs tukipylväistä on kansainvälinen yhteistyö, ja siinä yhteistyö Ruotsin kanssa. Tärkeää on tämän puolustusyhteistyön kehittäminen, sekä tietysti Nato-kumppanuus, EU-yhteistyö ja Nordefco. Puolustusyhteistyö Ruotsin kanssa on eräs tärkeä osa turvallisuusajatteluamme.”, Niinistö totesi Ruotsin kuningas Kaarle Kustaan Suomen vierailun yhteisessä viime maaliskuussa (4.3.2015).

Kysymys ei kuitenkaan ole puolustusliitosta. Päätökset käytännön yhteistoiminnasta kriisitilanteissa tehdään erikseen, jos sellainen tilanne syntyy.”, totesi puolestaan Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist Suomen vierailullaan viime syyskuussa (25.9.2015).  

Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist ilmoitti Dagens Nyheterin haastattelussa 22.8.2015, että Ruotsi syventää puolustusyhteistyötään Yhdysvaltojen kanssa. Hultqvistin mukaan erityisesti Venäjän aggressiivinen käytös edellyttää yhteistyön lisäämistä.

Ruotsi oli valmistellut asiaa jo toukokuusta lähtien, jolloin puolustusministeri Peter Hultqvist vieraili Yhdysvalloissa (20.5.2015).

Yhdysvaltalainen senaattori John McCain vieraili Ruotsissa viime elokuussa (19.8.2015). Republikaanisenaattori John McCain toimii senaatin asevoimien ja puolustusministeriön rahoituksesta vastaavan komitean puheenjohtajana (Chairman of the Senate Committee on Armed Services). McCain on entinen Vietnamin sodan aikainen veteraaniammattisotilas sekä presidenttiehdokas vuoden 2008 vaaleissa, jolloin hän hävisi Barack Obamalle. McCain on keskeinen päättäjähenkilö Yhdysvaltain hallinnossa, kun maa suunnittelee esimerkiksi sotilaallisia sitoumuksiaan.

Ruotsi ja Yhdysvallat ovat nyt laatineet viisikohtaisen sotilasyhteistyötä käsittelevän työsuunnitelman, ja nuo kohdat ovat sotilaallinen yhteistoiminta (interoperabilitet), koulutustoiminta (övning och utbildning), materiaaliyhteistyö (materielsamarbete), tutkimustoiminta (forskning) ja kansainvälinen toiminta (internationella operationer).

Dagens Nyheterin lehtijuttu kertoi lisäksi, että Ruotsi lisää sotilaallista valmiuttaan myös Suomen sekä sotilasliitto Naton kanssa, mutta tuo ei ollut jutun pääasia. Pääasia oli sotilasyhteistyö Yhdysvaltain kanssa.

Hultqvistin toukokuinen Yhdysvaltain vierailu, John McCainin elokuinen Ruotsin vierailu sekä Hultqvistin lehtihaastattelu Dagens Nyheterissä olivat saaneet Suomen ulkopoliittisen johdon sangen huolestuneeksi. Onko Ruotsi jättämässä Suomen yksin Venäjän vierelle ja viemässä Nato-jäsenyyttään eteenpäin? Hultqvist joutui syyskuussa tulemaan Suomeen selvittämään asiaa.

                                                                                                   ****

Mikä tulee olemaan Ruotsin puolustus- ja turvallisuuspoliittinen linja jatkossa?

Ruotsi ja Suomi ovat nyt irtautumassa puolustusasioissa toisistaan selvemmin, vaikka maiden keskinäistä puolustusyhteistyötä tiivistetäänkin.

Ruotsi on suuntaumassa länteen, sen sijaan Suomi on jäämässä paikoilleen. Ruotsi on tiivistämässä vauhdilla yhteistyötään Yhdysvaltojen kanssa, sen sijaan Suomi ei ole tiivistämässä yhteistyötään Yhdysvaltojen kanssa. Valtiotasolla Suomi vetoaa sotilasyhteistyöhön vain Ruotsin kanssa. Ruotsi sen sijaan ei vetoa valtiotasolla sotilasyhteistyöhön vain Suomen kanssa vaan myös Yhdysvaltojen kanssa.

Ruotsi sanoo Suomelle selvästi, että maiden välisessä puolustusyhteistyössä kysymys ei ole puolustusliitosta, ja päätökset käytännön yhteistoiminnasta kriisitilanteissa tehdään erikseen. Ruotsi ei siis sitoudu eikä tule sitoutumaan Suomen suhteen mihinkään etenkään kriisi- tai sotatilanteessa.

Suomi on pyrkinyt ja pyrkii edelleen liittymään kaikkeen siihen läntiseen sotilasyhteistyöhön, joka ei ärsytä Venäjää. Suomi on toistaiseksi antanut Venäjän määrittää ne rajat, mihin Suomi voi sotilaallisesti sitoutua. Puolustusyhteistyö Ruotsin kanssa on sopivaa. Mukana oleminen Nordefcossa on sopivaa. Rauhankumppanuus Natossa on sopivaa. EU-jäsenyys on sopivaa. EU-puolustusyhteistyö turvatakuulausekkeen puitteissa on sopivaa. Sen sijaan Nato-jäsenyys ei ole sopivaa. Suomi tulkitsee myös, ettei tiivis ja näkyvä yhteistyö Yhdysvaltain kanssa Ruotsin tapaan olisi sopivaa.

Suomi haluaa puolustusyhteistyötä Ruotsin kanssa enemmän kuin Ruotsi Suomen kanssa. Suomi näkee aivan liian hyväuskoisesti ja sinisilmäisesti sotilasyhteistyön Ruotsin kanssa, ikään kuin se riittäisi Ruotsille. Ruotsi puolestaan näkee, että sotilasyhteistyöllä Suomi ehkä yrittää sitoa Ruotsia itseensä niin, ettei Ruotsi tekisi turvallisuuspoliittisia ratkaisuja vain omista lähtökohdistaan huomioimatta Suomea.

Ruotsi tietää, että Suomen asema Venäjä-siteiden vuoksi on hankala ja Suomen asemalle kyllä riittää sinänsä ymmärtämystä rauhan aikana. Päinvastoin kuin Ruotsi, Suomi ei uskalla Venäjän pelossa tiivistää sotilasyhteistyötään Yhdysvaltain kanssa.

Ruotsi on analysoinut Itämeren muuttuneen turvallisuustilanteen paremmin kuin Suomi ja on ryhtynyt tilanteen edellyttämiin toimiin.

Suomessa eletään osittain ehkä myös vanhoissa sotilasuhkakuvissa niin, että yhdessä keskeisessä tuvallisuusriskiskenaariossa Venäjä vyöryisi Suomeen itärajan läpi massiivisella armeijalla. Toki tuollaiseenkin uhkakuvaan pitää varautua, mutta tuskin Venäjälläkään on ihan niin tyhmää ammattisotilasta, että hyökkäisi itärajan poikki Suomeen kuten 75 vuotta sitten.

Venäjälle tärkeää Fennoskandiassa ja Itämeren alueella ovat Pietarin turvallisuus ja Itämeren yhteydet manner-Venäjältä Kaliningradiin, ja alueella mahdollisesti tarvittavat sotilastoimet on suunniteltu sen mukaan. Tärkeää ei ole Suomen tai Ruotsin laajojen maa-alueiden valloittaminen ja hallinta. Itämeri ja sen rantavyöhykkeet ovat kaiken avain. Kuolan niemimaa pohjoisessa on taas oma asiansa.

Pelkkä vilkaisu karttaan riittää kertomaan Ruotsin merkityksen Venäjälle Itämeren ympäristössä. Miksi Venäjä hyökkäisi kiertäen Suomen kautta Ruotsiin eikä meren kautta suoraan, jos sotilaallista tarvetta ilmenisi? Ruotsissa Venäjän tuoma suora uhka on jo käsitetty, Suomessa ei niinkään.

Ruotsi tietää, että mikäli Venäjä suorittaisi intervention suoraan Ruotsiin, ei Suomesta olisi taatusti mitään apua, olipa Suomen ja Ruotsin välillä puolustusyhteistyötä ja peräti puolustusliitto tai ei. Suomessa puolustusyhteistyö Ruotsin kanssa nähdään vain Ruotsin mahdollisuutena auttaa Suomea, ei niinkään päinvastoin. Suomessa ei ole ajateltu tilannetta, jossa Ruotsi joutuisi Venäjän intervention kohteeksi, mutta Suomi ei.

Suomella ei riittäisi rohkeutta asettua Venäjää vastaan Ruotsin rinnalla. Suomella ei riittäisi rohkeutta asettua Venäjää vastaan myös minkään muun maan rinnalla, kuten vaikkapa Baltian maiden.

Ruotsi varmistaa nyt siis sotilaallista kyvykkyyttään tiivistyvällä yhteistyöllä Yhdysvaltain kanssa. Venäjän Ruotsiin kohdistaman suoran uhan vuoksi sotilaallinen yhteistyö Suomen kanssa ei ole riittävää. Suomella ei ole sitä luotettavuutta eikä etenkään sitä sotilasvoimaa, mitä kriisi- tai sotatilanteessa tarvitaan ja mikä muodostaisi todellisen ennalta ehkäisevän uhkatekijän Venäjälle. Yhdysvalloilla on sitä tarvittavaa sotilasvoimaa.

Ruotsissa kaikki porvaripuolueet ovat jo ottaneet myönteisen kannan Ruotsin Nato-jäsenyyteen. Ruotsissa myös kansalaisten Nato-kannatus kasvaa vauhdilla. Toukokuisen mielipidemittauksen mukaan jäsenyyden kannattajia oli jo enemmän kuin vastustajia luvuin 42 prosenttia puolesta ja 33 prosenttia vastaan.

Uskallan arvioida, että aikanaan Ruotsi tulee liittymään Natoon, kun tiivistyvä sotilasyhteistyö Yhdysvaltain kanssa on muovautunut konkretiaan ja kun Ruotsissa on uusi hallitus ja Yhdysvalloissa on vaihtunut presidentti.

Ruotsin myötä myös Suomen on liityttävä Natoon, muuten jäisimme yksin sysimustalle harmaalle vyöhykkeelle. Ruotsi tulee siis ratkaisemaan Suomen Nato-jäsenyyden, ei Venäjä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu