Vuoden 2016 selonteon Venäjä-kirjaukset menevät täysin uusiksi

Ulkoasianministeriö valmistelee parhaillaan ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa, joka annetaan eduskunnalle pian vuoden 2016 kevätistuntokaudella. Selonteko sisältää myös Nato-selvityksen hallitusohjelman mukaisesti. Puolustusministeriö puolestaan valmistelee parhaillaan puolustusselontekoa, joka on tarkoitus antaa eduskunnalle vuoden 2016 syys- tai 2017 kevätistuntokaudella.

Edellä mainittujen selostekojen eriaikainen valmistuminen ja niiden antamiselle eduskunnalle kahtena eri ajankohtana poikkeaisi vanhasta käytännöstä. Molemmat selonteot ja Nato-selvitys käsittelevät samoja Suomen ulkoista turvallisuutta koskevia asioita. Selonteot pitäisi ehdottomasti käsitellä eduskunnassa samanaikaisesti.

Edellinen valtioneuvoston selonteko Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta valmistui vuonna 2012 otsikolla ”Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2012”. Selonteon tarkastelujakso ulottuu 2020-luvulle, ja selonteko sisältää sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikan että puolustuspolitiikan. Nyt uusi ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko ja puolustusselonteko on kirjattu tehtäväksi erikseen, mutta ne on syytä ehdottomasti valmistella ja hyväksyä eduskunnassa samanaikaisesti niin, että selonteot ovat ristiriidattomat ja muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden.

Suomen edellinen Nato-selvitys valmistui vuoden 2007 lopulla ulkoasioinministeriön ja suurlähettiläs Antti Sierlan laatimana otsikolla ”Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutukset”. Selonteko ei ole vastannut Suomen turvallisuusolosuhteita enää pitkään aikaan. Se on vanhentunut jo kauan sitten.

                                                                                        ****

Suomalaiset selonteot ovat sivumäärältään massiivisia asiakirjoja. Vuoden 2012 turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko on sivumäärältään 118 sivua ja vuoden 2007 Nato-selvityskin 51 sivua.

Suomessa politiikkaa ohjaavia asiakirjoja laatii todennäköisesti lukuisa määrä virkamiehiä, joista jokainen tuo oman tekstiosuutensa, jolloin asiakirjoista syntyy helposti pitkiä, yksityiskohtaisia ja punaisen lankansa kadottavia.

Selontekojen pitäisi olla harjoittavaa politiikkaa ohjaavia asiakirjoja ja siksi asiat niissä pitäisi pystyä esittämään lyhyesti ja ytimekkäästi. Turhanpäiväistä liirumlaarumia ja selittelyä pitäisi välttää, koska tällöin asiakirja vanhenee nopeasti, jopa alle muutamassa vuodessa, kuten vuoden 2012 selonteollekin on käynyt. Jos selonteon tarkoitus on olla ulko- ja puolustuspolitiikan toimintaohje viideksi tai kymmeneksi vuodeksi tulevaisuuteen, olisi harkittava tarkkaan, millaisia asioita ylipäätään selostekoon on syytä kirjata.

Kun esimerkiksi Venäjä laatii suurvaltana turvallisuuspolitiikkaansa ohjaavia asiakirjoja, ovat ne lyhyitä ja ytimekkäitä. Venäjän federaation kansallinen turvallisuusstrategia (Стратегии национальной безопасности Российской Федерации) julkaisupäivämäärällä 31.12.2015 on vain 41 sivua. Venäjän federaation sotilasdoktriini vuoteen 2020 (Военная доктрина Российской Федерации) julkaisupäivämäärällä 26.12.2014 on vain 29 sivua. Venäjän federaation meridoktriini vuoteen 2020 (Морская доктрина Российской Федерации на период до 2020 года) julkaisupäivämäärällä 27.7.2001 on vain 14 sivua. Suomen pitää kyetä samaan.

                                                                                        ****

Vuoden 2012 Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko laadittiin ajankohtana, jolloin uusi Tarja Halosen jälkeinen presidentti oli Sauli Niinistö ja maassa oli pääministeri Jyrki Kataisen hallitus, ulkomisterinä Erkki Tuomioaja ja puolustusministerinä Carl Haglund. Selonteko valmistui 20.12.2012.  Selonteon ulkopoliittisessa osuudessa näkyy Tuomiojan ajatusmaailman jälki, ja ehkäpä juuri siksi selonteko menetti nopeasti ajankohtaisuutensa ja ehkäpä juuri siksi selonteossa Venäjän osuus on suhteettoman suuri.

Selonteko vanhentui siis hyvin nopeasti, alle kahdessa vuodessa. Jo maaliskuussa 2014 selonteon keskeisimmät linjaukset oli pätemättömiä, pienet yksityiskohdat jo aikaisemmin. Asiakirja, joka on jo reilun vuoden kuluttua vanhentunut, on turha, eikä anna hyvää kuvaa poliittisesta ohjauksesta. Juuri tuon vuoksi pieniä yksityiskohtia ei pitäisi selontekoihin kirjata ollenkaan millään muotoa. Ne menettävät pätevyytensä nopeasti ja ovat merkityksettömiä peruslinjaa määriteltäessä.

Asiakirjan laadinnasta vastaavalla virkamiehellä ja ennen kaikkea ministerillä on suuri vastuu asiakirjan valmistelun ohjauksessa. Eduskunnalle menevien ministeriöiden laatimien asiakirjojen tekstiosuuksien ja kappaleiden tulee muodostaa ytimekkäät ja loogiset kokonaisuudet niin, että oikeat asiat saavat oikean painoarvon eikä asiakirjan punainen lanka katoa.

Esimerkkinä vuoden 2012 ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon laadintaperiaatteista ja punaisen langan kadottamisesta kertoo se, että turvallisuusuhka-sana, joka on yksi oleellisempia termejä etenkin puolustuspolitiikassa, löytyy selonteosta vain kahdessa kohtaa:

Sivu 24: Vaaralliset tartuntataudit ovat merkittävä kansainvälinen turvallisuusuhka.

Sivu 44: Kylmän sodan kaltainen ydinasevaltojen vastakkainasettelu on poistunut, mutta ydinmateriaalin ja -aseiden leviäminen on edelleen vakava globaali turvallisuusuhka.

Selonteon mukaan Suomen ja maailman pahimpia turvallisuusuhkia ovat siis vaaralliset tartuntataudit sekä ydinmateriaalin ja -aseiden leviäminen. Varmasti puolustuskyvykkyytemmekin on mitoitettu juuri noita uhkia silmällä pitäen.

Maailma on muuttunut täysin vuodesta 2012. Uuden valmisteilla olevan selonteon perusteet ovat täysin muuttuneet. Tänä vuonna laadittavissa selonteoissa ei voi vanhaa selontekoa ottaa pohja-asiakirjaksi, muutos Venäjän harjoittamassa turvallisuuspolitiikassa on pitänyt siitä huolen.

                                                                                        ****

Käsittelen tässä luvussa vuoden 2012 selonteon Venäjä-kirjauksien nykyhetken pätemättömyyttä ja lisäksi hieman selonteon luvussa 4.6 käsiteltyä turvallisuuspoliittista solidaarisuusasiaa.

118-sivuisessa selonteossa yksi keskeisimmistä sanoista on Venäjä. Selonteko painottuu pitkälti Venäjään. Asiakirjassa Venäjä-sana on kirjoitettu yli 160 kertaa ja se esiintyy 39 sivulla. Suurin osa tekstimäärästä liittyy Venäjään. Venäjä on toki tärkeä asia Suomen turvallisuuspolitiikassa, mutta painotus oli kyllä liikaa jo vuonna 2012 verrattuna muihin turvallisuuteemme suuresti vaikuttaviin maihin ja järjestöihin, ennen kaikkea EU:hun ja Natoon.

Oheen on luetteloitu vuoden 2012 turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon eri sivuilla olevia Venäjä-kirjauksia, jota eivät enää pidä juurikaan paikkaansa. Kommentti-kappaleessa on sitten kommentoituus tuota pätemättömäksi muuttunutta kirjausta.

Sivu 9: Suomi korostaa Euroopan unionin yhtenäisyyden ja laaja-alaisen politiikan merkitystä sen suhteissa strategisiin kumppaneihinsa, kuten Kiinaan, Yhdysvaltoihin ja Venäjään. Samalla Suomi vaalii jatkossakin kahdenvälisiä suhteitaan maailmanpolitiikan ja -talouden keskeisiin maihin.

Kommentti: EU ei ole koskaan solminut Venäjän kanssa sopimusta, jossa Venäjä todettaisiin EU:n taholta strategiseksi kumppaniksi. EU:n Venäjä-suhteita on säännellyt vuonna 1997 allekirjoitettu kumppanuus- ja yhteistyösopimus (PCA, Partnership and Cooperation Agreement). Kesäkuussa vuonna 2008 aloitetut neuvottelut uudesta sopimuksesta eivät koskaan johtaneet uuteen sopimukseen. Suomenkaan ei pidä määrittää Venäjää strategiseksi kumppaniksi. Myös Kiina ei voi olla Suomelle strateginen kumppani, sen sijaan Yhdysvallat voi olla, koska meillä on sama länsimielinen ideologia.

Kumppanuusasiaa tarkemmin käsittelevä kirjoitus löytyy täältä otsikolla ”EU:n ja Suomen Venäjä-suhteet eivät voi perustua strategiseen kumppanuuteen”.

Sivu 9: Venäjä on Suomen suurin kauppakumppani, mutta naapuruuden merkitys on paljon taloussuhteita isompi. Laaja-alaiset suhteet kattavat aktiivisen poliittisen dialogin, viranomaisyhteistyön ja kansalaistason lisääntyvän vuorovaikutuksen. Suomen etujen mukaista on Venäjän kasvava integroituminen yleiseurooppalaiseen kehitykseen, kansainväliseen yhteistyöhön ja maailmantalouden rakenteisiin. Suomi pitää EU:n ja Venäjän yhteistyön kehittymistä myös ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tärkeänä tavoitteena.

Kommentti: Kappaleen kirjoitustyyli vastaa sitä tyyliä, jota harjoitettiin Suomen kuuluessa Neuvostoliiton etupiiriin YYA-sopimuksen kautta. Venäjä ei ole enää Suomen suurin kauppakumppani. Kaupanvaihto Venäjän kanssa on tällä hetkellä Suomelle epäedullista alijäämäisyyden vuoksi. Kauppa oli jo vuonna 2012 Suomelle alijäämäistä. Tänä vuonna kauppa jopa Yhdysvaltain kanssa on suurempaa kuin Venäjän kanssa. Vuoden 1999 jälkeen Suomen Venäjän-kauppa on ollut Suomelle peräti yli 30 miljardia euroa alijäämäinen. Tuon laatuisia kauppaa koskevia kirjauksia ei pitäisi alkuunkaan kirjata selontekoihin. Kulloisten kauppakumppanien asemaa ja merkitystä ei tulisi kirjata asiakirjoihin, joiden pitäisi olla voimassa vuosikymmenen ajan. Kauppatilastot ja kauppakumppanien asemat muuttuvat vuosittain.

EU:n ja Venäjän yhteistyö ei tule lähitulevaisuudessa kehittymään millään muotoa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa eikä Suomi voi ulko- ja turvallisuuspolitiikkansa sellaiseen perustaa. Yhteistyötä Venäjän kanssa ei juurikaan ole.

Suomen Venäjä-kauppaa tarkemmin käsittelevä kirjoitus löytyy täältä otsikolla ”Kauppatilastot kertovat, että Venäjän kauppa on Suomelle todella epäedullista”.

Sivu 30: Yhdysvaltojen ja Venäjän suhteissa julistettiin ”uusi alku” vuonna 2009, ja tavoitteena on ollut edetä Yhdysvaltojen ja Venäjän kahdenvälisissä suhteissa sellaisissa kysymyksissä, joista sopimiselle on olemassa riittävästi edellytyksiä. Merkittävin tulos on strategisten ydinaseiden määrää vähentävä uusi START-sopimus (Strategic Arms Reduction Treaty), joka astui voimaan maiden välillä vuonna 2011. Lisäksi Venäjä on avannut Naton huoltoreitit Venäjän alueen kautta Afganistaniin, minkä merkitys korostuu Naton ISAF-operaation (International Security Assistance Force) purkuvaiheessa ja seuraajamission toteutumisessa, sekä osallistunut P5+1-yhteistyöhön (Yhdysvallat, Iso-Britannia, Kiina, Ranska, Venäjä ja Saksa) Iranin ydinkiistan hoitamisessa. Venäjän kauan tavoittelema jäsenyys Maailman kauppajärjestössä (World Trade Organization, WTO) toteutui vuonna 2012 EU:n ja Yhdysvaltojen tukemana.

Kommentti: Edellinen kirjaus ei pidä juuri miltään osin enää paikkansa, Venäjä opi toki WTO:n jäsenmaa. Jo vuoden 2012 lopulla ei tuollaista kappaletta olisi piirtänyt kirjoittaa, ei pitänyt silloinkaan täysin paikkaansa. Venäjä on nimennyt Yhdysvallat ja Naton kaikissa virallisissa asiakirjoissa pahimmiksi vihollisikseen.

Sivu 31: Venäjän merkittävimmät turvallisuushaasteet ovat sen eteläisillä rajoilla ja alueilla, joita vaivaa epävakaus, konfliktit sekä islamismin nousuun liittyvä radikalisoituminen. Pohjois-Kaukasia, erityisesti Dagestan, on pysynyt levottomana sotatilan lakkauttamisesta huolimatta, ja väkivaltaisuudet heijastuvat ajoittain muuallekin Venäjälle.

Kommentti: Venäjällä on ollut sotatoimia selonteon valmistumisen jälkeen vain maan länsirajalla Ukrainassa, ei eteläisillä rajoilla Kaspianmeren ja Mustanmeren välimaastossa. Venäjä kokee merkittävimmiksi turvallisuushaasteiksi ne rajat, joille Nato voi laajentua, toisin sanoen länsirajat. Arktinen alue tulee myös olemaan 10 vuoden kuluessa kasvava turvallisuushaaste.

Sivu 31: Venäjä määrittelee suhteensa Kiinan kanssa strategiseksi kumppanuudeksi, jota toteutetaan kahdenvälisesti sekä monenvälisesti Shanghain yhteistyöjärjestön (Shanghai Cooperation Organisation, SCO) puitteissa. Venäjän ja Kiinan välillä on kilpailuasetelma.

Kommentti: Jos Kiina on Venäjän strateginen kumppani, ei maiden välillä voi olla kilpailuasetelmaa. Selontekoon kirjoitettu yhtälö ei voi olla mahdollinen eikä kirjoittaja ole ymmärtänyt, mitä strateginen kumppanuus tarkoittaa politiikan käsitteenä. Strategisten kumppaneiden välillä ei voi olla kilpailuasetelmaa.

Sivu 31: Venäjä ajaa euraasialaista talousintegraatiota, joka on edennyt ensivaiheessa Venäjän, Valko-Venäjän ja Kazakstanin tulliliittona. Venäjä toivoo myös muiden 32 IVY-maiden liittyvän tulliliittoon. Pitkän tähtäimen visiona Venäjällä on EU:n mallin mukaisesti syvempään integraatioon perustuva Euraasian unioni, jossa jäsenmailla olisi yhtenäinen raha- ja valuuttapolitiikka sekä talouspolitiikka.

Kommentti: Kirjaus on vanhentunut jo kahdessa vuodessa selonteon valmistumisesta. Euraasian unioni on jo totta. Selonteon ”pitkä aikaväli” täyttyi jo kahdessa vuodessa, tosin yhteistä rahaa ei vielä ole.

Sivu 32: Venäjä on EU:n strateginen kumppani, ja niiden keskinäiset suhteet ovat laajat etenkin talouden alalla. Venäjälle EU on suurin kauppakumppani ja energian tärkein vientimarkkina. Useille EU-maille Venäjä on tärkein energiantoimittaja. Liuskekaasun hyödyntäminen Yhdysvalloissa ja nesteytetyn kaasun kasvava kauppa vaikuttavat Venäjän asemaan energiamarkkinoilla. Venäjä toimii usein mielellään suurimpien EU-maiden kanssa kahdenvälisesti. WTO-jäsenyys avaa uusia mahdollisuuksia taloussuhteiden tiivistämiselle ja Venäjän talouden modernisoitumiselle. Laaja-alaisen yhteistyön jatkuva syventäminen EU:n kanssa edistäisi Venäjän onnistumista sen modernisaatiopyrkimyksissä. Jäsenyydet G20- ja G8-ryhmissä tarjoavat Venäjälle merkittävät viiteryhmät ja ovat sille myös arvovaltasyistä tärkeitä.

Kommentti: Oheinen kappale oli jo kirjoitushetkellä varsin uskalias. Venäjä ei ole koskaan ollut sopimustasolla virallisesti EU:n strateginen kumppani, Suomi pyrki vuonna 2012 ennakoimaan sinisilmäisesti tulevaa kehitystä ja pieleen meni rankasti. Suomi on haikaillut hyväuskoisesti liikaa tiivistyvän kumppanuuden ja strategisen kumppanuuden perään EU-Venäjä-suhteissa. EU:n – ja ennen kaikkea Suomen – tulee vähentää energiariippuvuutta Venäjästä. Venäjä ei anna EU:lle eikä Suomelle minkäänlaisia mahdollisuuksia vaikuttaa Venäjän sisäisiin asioihin, siis esimerkiksi talouden modernisoitiin.

Sivu 33: Venäjän kansalaiset ovat yksi suurimmista turvapaikanhakijoiden ryhmistä Euroopan unionin alueella.

Kommentti: Tuskin tuon lauseen kirjoittaja tuntee tänä päivänä suurtakaan ylpeyttä kirjauksestaan Euroopan ollessa pakolaiskriisissä. Tyyppiesimerkki, millaisia asioita selontekoihin ei pitäisi ollenkaan ottaa eikä kirjoittaa.

Sivu 33: Talouskasvun siivittämänä keskiluokan osuus väestöstä kasvaa. Tuloerot ja erot alueiden välillä säilyvät kuitenkin eurooppalaisittain suurina. Väestö ja hyvinvointi keskittyvät Moskovaan, Pietariin ja muihin suuriin kaupunkeihin. Reuna-alueet erityisesti pohjoisessa ja idässä uhkaavat näivettyä.

Kommentti: Tällä hetkellä Venäjän talous ei kasva – se supistuu – eikä tuollaisia nopeasti muuttuvia asioita pitäisi kirjoittaa selontekoihin eikä myöskään mitään johtopäätöksiä pidä tehdä nopeasti muuttuvien asioiden pohjalta. Tyyppiesimerkki, millaisia asioita selontekoihin ei pitäisi ollenkaan ottaa eikä kirjoittaa.

Sivu 35: Suomi panostaa Venäjä-suhteisiin sekä kahdenvälisesti että EU–Venäjä-yhteistyöhön vaikuttamalla mukaan lukien uuden perussopimuksen aikaansaamiseksi.

Kommentti: Perussopimuksen perään ei kannata haikailla kahdenvälisesti tai EU:n kautta ennen kuin Venäjä alkaa noudattaa sopimiaan kansainvälisiä sopimuksia. Venäjä-suhteita ei voi rakentaa eikä niihin voi panostaa ainakaan Venäjän kanssa aikaansaatavien sopimusten muodossa.

Sivu 35: EU:n yhtenäisen toiminnan tärkeys korostuu EU:n ulkosuhteissa. Suomen näkökulmasta yhtenäinen toiminta on erityisen tärkeää EU:n ja Venäjän välisissä suhteissa.

Kommentti: Suomi ei noudattanut Ukrainan kriisin ja sodan alettua vuonna 2014 EU:n kanssa kovinkaan yhtenäistä politiikkaa. Ulkoministeri Tuomioja pyrki vesittämään EU:n pakotteita ja kirjautti jopa asiaa koskevan eriävän mielipiteensä EU:n ministerivaliokunnan pöytäkirjaan 8.9.2014. Suomen ei pidä pyrkiä vesittämään Venäjää koskevia päätöksiä EU:ssa.

Sivu 35: Suomen ja Venäjän arktinen kumppanuus luo puitteet molemminpuolisen kiinnostuksen kartoittamiseksi, yhteyksien luomiseksi laajan turvallisuuden kysymysten käsittelemiseksi ja tulosten aikaansaamiseksi. Venäjä on myös suomalaisen arktisen osaamisen merkittävin markkina-alue. Kumppanuuden piirissä on keskusteltu yhteistyöstä Koillisväylällä.

Kommentti: Arktinen alue on Venäjän turvallisuuspolitiikan ja sotilaallisen varustautumisen yksi keskeinen painopistealue. Länsimaiden ja Venäjän yhteistyöhön arktisella alueella ei voi paljon perustaa Venäjän geostrategisten linjausten vuoksi, ei myöskään esimerkiksi vapaaseen merenkulkuun Koillisväylällä. Selonteon sivuilla 35, 63 ja 64 olevat kirjaukset Arktisesta alueesta ovat vanhentuneet, sen sijaan sivun 72 kirjaukset ovat vielä ajankohtaisia.

Arktisen alueen asioita tarkemmin käsittelevä kirjoitus löytyy täältä otsikolla ”Ukraina ja Syyria aluksi, onko seuraavaksi yhteenotto arktisella alueella?”.

Sivu 46: Venäjän asevoimien ja muiden aseellisten joukkojen painopiste on Pohjois-Kaukasian suunnalla ja strategisesti tärkeillä ydinalueilla, kuten Moskovan ympäristössä sekä Kaukoidässä. Puolustusjärjestelmän mukaan joukkoja siirretään tarvittaessa sotilaallisen painopisteen mukaisesti. Joukkojen siirrot ovat Venäjällä kiinteä osa asevoimien strategista harjoittelua.

Kommentti: Venäjän asevoimien ja muiden aseellisten joukkojen painopisteeksi ei selonteossa ollut nimetty Kaliningradia ja Kuolan niemimaata, ja tuolta osin selonteko oli jo vuonna 2012 väärin muotoiltu ja nyt vuonna 2016 yhä enemmän. Olivatko Kaliningrad ja Kuolan niemimaa jätetty tarkoituksella pois Suomen läheisyyden vuoksi? ”Joukkojen siirrot ovat Venäjällä kiinteä osa asevoimien strategista harjoittelua.”-lause on erittäin hyvä. Venäjä on panostanut edelleen kovasti asevoimissa nopeuteen ja liikkuvuuteen.

Sivu 50: EU kehittää yhteistyötä kriisinhallinnassa kolmansien maiden kanssa ja esimerkiksi EU:n ja Yhdysvaltojen välillä on puitesopimus, joka mahdollistaa Yhdysvaltojen osallistumisen EU:n kriisinhallintaoperaatioihin lähettämällä niihin siviilihenkilöstöä. Venäjän osallistuminen EU:n kriisinhallintayhteistyöhön on perustunut toistaiseksi ad hoc -järjestelyihin, koska puitesopimusta koskevissa neuvotteluissa ei ole edetty.

Kommentti: Venäjän ei tule olemaan mukana EU:n kriisinhallinnassa.

Sivu 54: Venäjän näkemykset vaikuttavat Euroopan turvallisuuden kehittymiseen. Vaikutusvallan säilyttäminen naapuruusalueilla on Venäjälle olennainen osa suurvalta-asemaa, joka heijastuu myös Venäjän ja EU:n sekä Venäjän ja Naton suhteisiin. Etyj tarjoaa edelleen mahdollisuuksia laajan Euroopan turvallisuusyhteisön rakentamiseksi, vaikka merkittäviä kehitysaskeleita ei ole viime aikoina otettu.

Kommentti: Etyj ei tarjoa mahdollisuuksia laajan Euroopan turvallisuusyhteisön rakentamiseksi. Venäjä on romuttanut Etyj:n mahdollisuudet Ukraina-käytöksellään. Selonteossa sivuilla 54 ja 61 Etyj:stä kirjoitetut lauseet ovat ristiriidassa keskenään.

Sivu 58: Eurooppaan sijoitetut Yhdysvaltojen taktiset ydinaseet säilytetään, joskaan niillä ei yleisesti nähdä suurta sotilaallista merkitystä ja niiden vastavuoroisesta vähentämisestä ollaan valmiita neuvottelemaan Venäjän kanssa. Kysymyksessä ei ole edistytty, koska Venäjä vaatii Yhdysvaltojen taktisten ydinaseiden vetämistä kotimaahan ennakkoehtona. Yhdysvallat on vähentämässä Euroopassa pysyvästi olevien joukkojensa määrää, mutta lisää koulutus- ja harjoittelupanostaan.

Kommentti: Nato-maiden ydinasepolitiikkaa ollaan muotoilemassa uudelleen ja esimerkiksi ydinaseiden sijoittaminen Itä-Euroopan Nato-maihin tällä hetkellä on mahdollista, mutta asiaa eli ole lopullisesti päätetty. Yhdysvaltain, Ranskan ja Iso-Britannian ydinaseilla on suuri merkitys Länsi-Euroopan turvallisuudelle. Yhdysvalloissa on tällä hetkellä 67 000 sotilasta Euroopassa ja määrän kasvattamisesta käydään parhaillaan Yhdysvaltain puolustushallinnossa tiivistä keskustelua. Joukot eivät tule aikanakaan vähenemään lähitulevaisuudessa.

Sivu 59: Naton 28 jäsenmaata ja Venäjä tekevät laaja-alaista yhteistyötä Nato–Venäjä-neuvostossa, jonka aiheisiin kuuluvat sotilaallinen yhteistyö, terrorismin vastainen toiminta ja siviili- sekä pelastuspalvelu. Naton jäsenmaat ja Venäjä ovat valtionpäämiesten tasolla todenneet, etteivät Nato ja Venäjä ole toisilleen uhkia vaan toistensa kumppaneita. Yhdysvaltojen ja Venäjän välisten suhteiden muutokset heijastuvat Naton ja Venäjän välisiin suhteisiin.

Kommentti: Selonteon yksikään kirjaus Venäjän ja Naton välisestä yhteistyöstä eivät enää pidä paikkaansa.

Sivu 62: Vakiintunut Itämeren alueen yhteistyö, erityisesti Itämeren valtioiden neuvoston (Council of the Baltic Sea States, CBSS) puitteissa, hyödyttää ympäristöä, taloutta, liikennettä, tutkimusta ja muita yhteiskunnan aloja. Itämeren rantavaltioiden yhteinen etu liittyy kuljetusreitin pitämiseen avoimena, onnettomuuksista vapaana, puhtaana ja toimivana. Tämä tukee alueen vakautta. Nord Stream-kaasuputki lisää Itämeren merkitystä taloudellisessa kanssakäymisessä. Öljykuljetusten määrä Itämerellä kasvaa voimakkaasti, mikä lisää samalla merenkulun onnettomuus- ja ympäristöriskejä.

Kommentti: Kaikki Itämeren aluetta ja Itämeren geostrategiaa koskevat kappaleet on selonteossa kirjoitettu väärin perustein. Itämerellä Nato-maat ja Venäjä ovat vastakkain, sanoin itseasiassa pitkälti myös EU ja Venäjä. Itämeren geo- ja sotilasstrategista merkitystä ei selonteossa ole avattu ollenkaan eikä myös Nord Stream -kaasuputkien merkitystä Itämeren alueen geostrategialle. Uudessa selonteossa on otettava kantaa Nord Stream 2 -kaasuputkien vaikutus Itämeren sotilasstrategiseen tilanteeseen ja ennen kaikkea EU:n energiariippuvuuteen Venäjästä.

Nord Stream 2 -hanketta tarkemmin käsittelevä kirjoitus löytyy täältä otsikolla ”Myös Nord Stream 2-kaasuputkea ei tule rakentaa”.

Itämeren herkkää tilannetta on käsitelty mm. kirjoituksessa otsikolla ”Yksittäinen maa on liian pieni puolustusalue nyky-Euroopassa”, joka löytyy täältä.

Liittoutumattomien Suomen ja Ruotsin hankalaa tilannetta Itämeren ympäristössä on käsitelty useassa kirjoituksessa, jotka löytyvät täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä.

Sivu 71: Venäjän asevoimien luoteisen suunnan joukkojen ryhmitys, kokoonpano sekä harjoitustoiminta painottuvat lähialueen strategisesti tärkeiden Pietarin ja Kuolan suuralueiden suojaamiseen. Luoteisen suunnan joukkojen suorituskykyä pyritään kehittämään toimintoja ja johtamisrakenteita rationalisoimalla, uusimalla puolustusmateriaalia sekä parantamalla palvelusolosuhteita. Kehittämisen keskeisinä tekijöinä säilyvät pyrkimykset joukkojen korkeaan valmiuteen, voimanprojisointikyvyn parantamiseen sekä lähialueille ulottuvien suorituskykyjen kehittämiseen.

Kommentti: Oheisesta kappaleesta on jäänyt pois kirjaus, että luoteiskulmalla ja etenkin Itämeren ympäristössä Venäjälle on tärkeää säilyttää yhteys manner-Venäjältä Kaliningradiin. Kaliningrad on erittäin tärkeä sotilasalue Venäjälle ja turvallisuustekijä Itämeren ympäristössä, eikä selonteossa ole käsitelty Kaliningradia kuin yhdessä kappaleessa yhdellä sanalla.

Sivu 72: Venäjän ulkopoliittinen linja, maan yhteiskunnallinen kehitys ja asevoimissa tapahtuvat muutokset vaikuttavat Suomen lähiympäristöön. Venäjän ja Naton suhteiden kehittyminen edistää alueen vakautta.

Kommentti: Venäjän ja Naton suhteet eivät tule lämpenemään, Venäjä on nimennyt sotilasdoktriinissaan ja turvallisuusstrategiassaan Naton suurimmaksi vihollisekseen. Suomi joutuu hakemaan alueen vakautta jostakin muusta kuin Naton ja Venäjän keskinäisitä suhteista. Suomi joutuu selonteossa miettimään perin pohjin asemaansa ja sitä, mihin leiriin Suomi oikein haluaa kuulua.

Sivu 78: Suomi kehittää suhteitaan Venäjään tiiviin poliittisen tason, viranomaisten, talouselämän ja kansalaistason vuorovaikutuksen sekä yhteistyön kautta ja pyrkii edistämään Venäjän osallistumista alueelliseen yhteistyöhön sen lähialueilla.

Kommentti: Suomi joutuu määrittelemään Venäjän suhteensa uudelleen etenkin talouselämän alalla. Alijäämäisen Venäjän kaupan vienti tulee kutistumaan entisestään. Suomi joutuu selonteossa määrittelemään Venäjä-suhteensa pitkälti uudelleen.

Sivu 78: Suomen tavoitteena on Venäjän vahva sitoutuminen kansainväliseen yhteistyöhön ja monenkeskisiin sopimusjärjestelyihin sekä globaaliin vastuunkantoon. Suomi osallistuu aktiivisesti EU:n ja Venäjän välisten suhteiden laajapohjaiseen kehittämiseen. EU:n ja Venäjän yhteistyötä tulisi kehittää myös ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä.

Kommentti: Suomi joutuu määrittelemään tavoitteensa Venäjän suhteen täysin uusiksi. Erityisesti EU:n ja Venäjän yhteistyötä ei tule olemaan myös ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä ellei Venäjän politiikka muutu, eikä Venäjän politiikka muutu myöskään seuraavalla presidenttikaudella vuosina 2018–2024, ellei Venäjän talous romahda täysin Neuvostoliiton tapaan raakaöljyn ja maakaasun hinnanlaskun seurauksena.

                                                                                        ****

Turvallisuuspoliittisesta solidaarisuudesta on kirjattu selontekoon muun muassa seuraavasti (sivu 86):

Suomi katsoo, että Lissabonin sopimukseen sisältyvää velvoitetta keskinäisestä avunannosta (SEU 42(7) artikla) on tulkittava siten, että se edellyttää jäsenmailta myös valmiutta antaa tarvittaessa apua, jos jokin jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi. Velvoitteen käyttöönotto ei edellytä unionitason päätöstä.

Suomi kehittää omia valmiuksiaan avun antamiseen ja vastaanottamiseen ja pyrkii kuluvan hallituskauden aikana selvittämään tarpeet lainsäädäntönsä muuttamiselle lausekkeen toimeenpanon mahdollistamiseksi. 

Kommentti: Hallitus on kertaalleen vaihtunut ja sitä seuraavakaan ei vielä ole saanut selonteon mukaista selvitystä aikaiseksi. Lainsäädäntömuutos on tarkoitus tuoda eduskuntaan nyt kevään 2016 istuntokaudella. Saa nähdä, onnistuuko istuva hallitus, toivottavasti onnistuu. Suomalaista ulkopolitiikkaa vaivaa kyvyttömyys normaaliaikaiseen reagointiin. Suomen ulkopolitiikassa linjausten muutostarpeiden käsittelyt on tapana pitkittyä ja asiat jäävät jopa hoitamatta ajallaan.

                                                                                        ****

Valmisteilla olevassa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa sekä myös puolustuspoliittisessa selonteossa on tarkasti käsiteltävä Suomen turvallisuusympäristön sekä myös laajemman kansainvälisen turvallisuusympäristön muutosta. Suomi ei voi enää kirjata ollenkaan Venäjä-politiikkaansa samoin kuin vanhoihin selontekoihin on kirjattu.

Muutokset johtuvat Venäjän harjoittaman politiikan ja käyttäytymisen muutoksesta. On väärin esimerkiksi todeta – niin kuin useat suomalaispoliitikot ja -virkamiehet toteavat -, että turvallisuusympäristömme muutos johtuu Naton ja Venäjän välien kiristymisestä Itämeren alueella. Venäjä on lisännyt sotilaallista aktiivisuuttaan Itämerellä, johon Nato on joutunut vastaamaan pitääkseen Baltian jäsenmaiden turvallisuuden vakaana ja uskottavana. Venäjän toimet ovat olleet aktiivisia, Naton reaktiivisia.

Suomi joutuu valmisteilla olevissa selonteoissa ottamaan kantaa pohjimmaiseen peruskysymykseen: kykeneekö Suomi sotilaallisesti liittoumattomana pitämään huolta turvallisuudestaan tilanteessa, jossa Venäjä kokee turvallisuutensa uhatuksi ja jossa Suomi ei enää katso kuuluvan Venäjän etupiiriin niin kuin se kuului Neuvostoliiton aikaan YYA-sopimuksen kautta.

Mikä on Suomen turvallisuuden kannalta paras ratkaisu? Onko se kuuluminen täysin läntiseen yhteisöön EU- ja Nato-jäsenyyksien kautta vai olemalla sotilaallisesti ns. harmaalla vyöhykkeellä niin, että Venäjälle syntyy turvallisuuden tunnetta Suomen ollessa sen osittainen puskurialue. Tulisiko Suomen lähestyä sotilaallisesti Venäjää EU-jäsenyydestä huolimatta niin, että Venäjä kokisi Suomen kuuluvan sotilaalliseen etupiiriinsä.

Suomi ei enää voi haikailla menneitä aikoja ja poimia turvallisuuspolitiikassa vain itsellensä mieluisia asioita. Suomi on EU:n jäsenmaa ja suhteet Natoon ovat tiiviit. Suomi joutuu olemaan solidaarinen jo EU-jäsenyytensä perusteella EU-jäsenmaille. Venäjä on laskenut jo vuosia sekä Suomen että Ruotsin Naton vaikutusvaltaan kuuluvaksi.

Kaavailut, jossa Suomi ja Ruotsi muodostaisivat sotilaallisesti heikosti varustautuneina maina kahden maan liittoutumattoman vyöhykkeen idän ja lännen rajalle, on tuhoon tuomittu. Asetelma ei ole uskottava. Ruotsi ei moiseen typeryyteen suostuisi, vaikka Suomi sitä kaavailisi. Toki Ruotsi on hienotunteinen Suomea kohtaan ja kehittää puolustusyhteistyötään Suomen kanssa, mutta Ruotsi hakee jo nyt todellista sotilaallista turvaa Yhdysvalloista.

Lähteet:

Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2012, Valtioneuvoston selonteko, 5/2012 (118 sivua), Asiakirjalinkki

Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutukset, Ulkoasiainministeriö, suurlähettiläs Antti Sierla, 21.12.2007 (51 sivua), Asiakirjalinkki

Venäjän federaation sotilasdoktriini (29 sivua) (Военная доктрина Российской Федерации),

Asiakirjalinkki

Venäjän federaation kansallinen turvallisuusstrategia (41 sivua) (Стратегии национальной безопасности Российской Федерации), Asiakirjalinkki

Venäjän federaation meridoktriini vuoteen 2020 (14 sivua) (Морская доктрина Российской Федерации на период до 2020 года), Asiakirjalinkki