Suomen itärajalla uhkaava pakolaisongelma, miksi Norjalla kaikki hyvin?

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö esitti tiistaina 19.1.2016 suuren huolen Suomen Venäjän vastaisen rajan pakolaistilanteesta ja erityisesti maksettujen saattajien järjestelmästä. Myös sisäministeri Petteri Orpo ja Suomen rajavartiolaitoksen johto ovat esittäneet huolestuttavia kannanottoja itärajanamme pakolaistilanteesta.

Lapin rajavartioston mukaan nykyvauhdilla Venäjältä tulee tänä vuonna noin 7500 turvapaikanhakijaa ja turvapaikanhakijoiden maahantuloa Venäjältä Suomeen pyörittää Venäjällä järjestäytynyt rikollisuus. Rajavartiolaitos on kannanotoissaan pitänyt toimintaa riskinä sekä rajaturvallisuudelle että myös Suomen sisäiselle turvallisuudelle.

Suomen turvallisuudesta vastaava poliittinen johto sekä myös virkamiesjohto ovat siis suuresti huolissaan Venäjän vastaisen itärajamme pakolaistilanteesta. Huoli on aiheellinen. Suomella ei ole tällä hetkellä Venäjän vastainen itäraja hallussaan ja rajaviranomaisten mukaan nykymuodossa Venäjältä tulevat turvapaikanhakijat ja pakolaiseksi pyrkivät ovat meille sisäisen turvallisuuden uhka. Tuon laatuisesta sisäisen turvallisuuden uhkasta voi tulla myös ulkoisen turvallisuuden uhka, kun kyse on Venäjästä.

Suomen itärajalla siis pakolaisongelma, jota voidaan pitää uhkaavana ja pahana.

Itärajamme on Schengen-alueen ulkoraja vastaavasti kuin Kreikalla on Schengen-alueen ulkorajana maa- ja meriraja Turkkiin. Myös Norja kuuluu Schengen-alueeseen ja Norjaa voidaan hyvin verrata Suomeen, vaikka ei olekaan EU:n jäsenmaa. Norja on jo saanut turvapaikanhakijaongelman hallintaan Venäjän vastaisella rajallaan, Suomi ei siis toistaiseksi.

Venäjä ja Venäjän rajaviranomaiset voivat tehokkaasti säädellä niiden ihmisten määrää, joita se päästää Venäjän Suomen vastaisille raja-asemille. Yleensä paperittomilla ei ole Venäjällä pääsyä rajalle eikä edes rajavyöhykkeelle. Pitää olla viisumi ja passi. Paperittomien päästäminen Suomen vastaisen rajan raja-asemille on Venäjälle poliittinen kysymys, ehkä jopa ulkopoliittinen kysymys, eikä tuon laatuisia päätöksiä Venäjällä ole tapana tehdä kovinkaan alhaisella virkamiestasolla.

Useimmat Venäjältä Suomeen tulijoista ovat alun perin kotoisin Afganistanista, Syyriasta, Irakista ja Iranista, mutta ovat kuitenkin asuneet Venäjällä jo vuosia. He eivät siis tule niistä todellisista pakolaisolosuhteista, jotka ovat tällä hetkellä esimerkiksi Syyriassa. Kysymys heille on saada oleskeluoikeus Venäjän sijaan länsimaassa, ja turvapaikanhakuprosessissa kysymys on vain paremman elintason tavoittelusta, kun siihen on suotu nyt uudet mahdollisuudet Suomen harjoittamalla itärajan politiikalla.

Suomi luokittelee Venäjän turvalliseksi maaksi, mikä merkitsee suurinta osaa nykyisten ja myös tulevien turvapaikanhakijoiden palauttamista Venäjälle. Useimmat Venäjältä pakolaisina Suomeen pyrkivät ovat oleskelleet Venäjällä pitkään eivätkä tule täyttämään turvapaikan hakemisprosessissa pakolaisstatusta miltään osin.

Ongelmaksi Suomelle voi muodostua – kuten myös Norjalle oli muodostua -, ettei palautus Venäjälle enää onnistu, vaikka turvapaikkahakemus olisi Suomessa hylätty. Viime syksynä Norjan tapauksessa Venäjän linjaus oli, ettei Norjasta palautettavilla ei ole ilman viisumia pääsyä Venäjälle, ja heidät käännytettiin takaisin Norjaan. Venäjältä länteen pyrkiviä ihmisiä pompoteltiin siis Venäjän ja Norjan kesken eikä kestävää loppuratkaisua ihmisten sijoituksesta saatu aikaan.

Norja tajusi tilanteen nopeasti ja ryhtyi viime syksynä kiireellisiin toimiin. Norja tiukensi pakolaisasioita koskevaa lainsäädäntöä marraskuun 29. päivänä 2015 eikä enää parempaa elintasoa hakevia ihmisiä päästetty turvapaikanhakuprosessin kautta Venäjältä maahan. Siirtolaisvirta Venäjältä Norjaan tyrehtyi heti täysin, tiistaina 1.12.2015 Norjan rajan ylittäneitä ei ollut yhtäkään. Pakolaisvirta tyrehtyi siis täysin muutamassa päivässä lainsäädäntömuutoksen jälkeen.

Norja toimi täysin oikein: Venäjältä ei voi laskea pakolaisia maahan, koska niitä ei saada palautettua takaisin, jos turvapaikanhakuprosessin päätös Norjassa on kielteinen.

”Jos Norja toimii päättäväisemmin, pääsy Norjaan pohjoisessa vaikeutuu ja Suomeen on paljon vapaampi pääsy, minne se liikenne sitten suuntautuu? Sopii jokaisen tehdä omat päätöksensä.”, presidentti Niinistö kysyi tiistaina 1.12.2015.

Nyt tiedämme, minne pohjoisen pakolaisvirta suuntautui: se suuntautui Suomeen.

Miksi Suomi ei toimi eikä uskalla toimia niin kuin Norja, jonka toiminta pohjoismaana ja Schengen-alueen ulkorajamaana olisi esimerkillistä Suomelle. Rajavaltiolaitos on siis todennut turvapaikanhakijoiden ja siihen liittyvän rikollisen toiminnan oleva turvallisuusriski Suomelle. Miksi usealla suulla todettua sisäistä turvallisuusuusriskiä ei ole uskallettu lähteä Suomessa eliminoimaan?

Suomea vaivaa tässäkin asiassa Venäjän pelko, eikä Suomella ole riittävää uskallusta edes tällaisessa vähäpätöisessä asiassa silloin, kun siihen liittyy Venäjä. Suomi ei uskalla ajaa omaa etua ja kaikki edunajaminen nähdään Venäjän lähtökohdista. Pelätään Venäjän reaktioita ja sitä, että suhteet Venäjään huononisivat.

Suomi ei ole miettinyt, kuinka toimitaan esimerkiksi tänä vuonna 7500 Venäjältä tulleen pakolaisen kanssa, joista esimerkiksi 7000 pitäisi palauttaa takaisin Venäjälle turvapaikanhakuprosessin päätteeksi, mutta joita Venäjä suostu ottamaan takaisin vastaan. Mitä heille tehdään ja minne heidät lopulta sijoitetaan? Suomen olisi äärimäisen typerää yrittää Venäjällä vuosia asuneita ihmisiä palauttaa heidän alkuperäisiin kotimaihin. Se ei tulisi onnistumaan ja osoittaisi osaltaan suomalaista syvälle juurtunutta Venäjän pelkoa.

Tässä tapauksessa ei ole Suomen etujen mukaista käydä Venäjän kanssa hyödyttömiä neuvotteluja, vaan Norjaan tapaan pitäisi lainsäädäntömuutoksella estää ylipäänsä perusteettomien turvapaikanhakijoiden pääsy maahan. Käännyttäminen tulee tapahtua Norjan tapaan jo rajalta. Norjasta mallin ottamiseen Suomella ei ole uskallusta, kun kyse on Venäjästä.

Kummastuttaa, että myös Perussuomalaiset ovat itärajan pakolaisasiasta sangen hiljaa. Ehkäpä hiljaisuus johtuu siitä, että puolueen puheenjohtaja sattuu olemaan ulkoministeri, jolle kuuluu myös Suomen Venäjää koskeva ulkopolitiikka. Silloin kaikki perussuomalaiset myös Halla-aho mukaan lukien ovat hiljaa.

Norja ratkaisi sitä kohdanneen ongelman nopeasti ja vaivatta, kun Suomi kärvistelee saman ongelman ratkaisussa Venäjä-suhteissaan eikä valmista synny. Norja on enemmän itsenäinen ja enemmän länsimaa, Suomi on vähemmän itsenäinen ja vähemmän länsimaa. Elämme vielä Venäjä-pelon ja suomettuneisuuden aikaa.