Naton Bukarestin kokouksessa 2008 ratkaistiin Ukrainan kohtalo, entä Suomen?

Natolla oli päämiesten huippukokous Bukarestissa 2.4.–4.4.2008, ja samassa yhteydessä pidettiin myös Nato-Venäjä-neuvoston kokous. Suomea huippukokouksessa Naton rauhankumppanimaana edusti presidentti Tarja Halonen ja Venäjää Nato-Venäjä-neuvostossa presidentti Vladimir Putin.

Kokouksen aiheena olivat muun muassa Georgian ja Ukrainan Nato-jäsenyyteen tähtäävät MAP-ohjelmat (Nato Membership Action Plan).

Kokouksessa käytyjä sanatarkkoja keskusteluja uutisoi ensimmäisenä venäläinen Kommersant-lehti (Коммерсант) jo 7.4.2008, ja lehden juttu löytyy täältä.

“Ты же понимаешь, Джордж, что Украина – это даже не государство! Что такое Украина? Часть ее территорий — это Восточная Европа, а часть, и значительная, подарена нами!”, Vladimir Putin huudahti ärtyneenä ja kiivassanaisesti amerikkalaisvirkaveljelleen George W. Bushille 4.4.2008 päämiesten tavatessa kahdenvälisesti, kun puheena oli muun muassa Ukrainan lähentyminen Natoon.

Vapaasti suomennettuna Putin totesi virkaveljelleen: ”Sinähän ymmärrät, George, että Ukraina, se ei ole edes valtio! Mikä on Ukraina? Osa sen alueesta – on Itä-Euroopassa, ja merkittävä osa on meidän [Venäjän] lahjoittamaa!”

Putin koki siis Ukrainan osaksi Venäjää, ei itsenäiseksi valtioksi.

Kokouksessa ollut venäläisvirkamies puolestaan oli todennut lehdelle: ”И тут он очень прозрачно намекнул, что если Украину все же примут в НАТО, это государство просто прекратит существование. То есть фактически он пригрозил, что Россия может начать отторжение Крыма и Восточной Украины.”

Virkamiehen sanat vapaasti suomennettuna: ”Ja sitten hän [Putin] totesi, että jos Ukraina hyväksytään Naton jäseneksi, valtio yksinkertaisesti lakkaa olemasta. Eli itse asiassa hän [Putin] uhkasi, että Venäjä voi alkaa irrottaa Krimiä ja Itä-Ukrainaa [Ukrainasta]."

Putin teki kokouksessa selväksi myös Georgian ja Kosovon tilanteen sekä alleviivaten erityisesti Krimin niemimaan kohtaloa: jos Ukraina jatkaa liittymisprosessia Natoon, Krim ja Itä-Ukraina irrotetaan Ukrainasta. Putin ei siis sanonut vuonna 2008, että ne liitettäisiin Venäjään.

Putin sanoi myös suoraan, että mikäli Ukrainasta olisi tulossa Naton jäsenmaa, Ukraina lakkaisi olemasta enää yhtenäinen valtio, venäjän kielellä sanottuna: ”Украина может прекратить существование как единое государство.”

Nuo Putinin virkkeet jo vuonna 2008 ovat paljon puhuvia. Lauseet selittävät paljon Venäjän turvallisuuspoliittisista päämääristä Euroopan kaakkoiskulmalla jo vuonna 2008 ja Venäjän Natoon kuulumattomissa rajanaapureista Euroopassa, jotka ovat Venäjälle ikään kuin vapaata riistaa.

Venäjä siis vastusti kiivaasti Georgian ja Ukrainan Nato-jäsenyyteen tähtääviä MAP-ohjelmia. Kokouslähteiden mukaan Georgian kohdalla, mikäli maa lähentyisi Nato-jäsenyyttä MAP-ohjelman kautta, Venäjä tunnustaisi Georgian alueella Abhasian ja Etelä-Ossetian alueet itsenäisiksi mallinna se, mitä länsimaat olivat tehneet Kosovon suhteen Balkanilla.

Putin oli avoimesti myös todennut Georgiaan liittyen, että kyseessä olisi puskurivyöhykkeen perustaminen Venäjän ja Nato-maiden väliin (”Если НАТО предоставит план действий по членству (ПДЧ) в НАТО Грузии, то Россия признает Абхазию и Южную Осетию, опираясь на косовский прецедент, и тем самым создаст буферную зону между силами НАТО и своими границами.”). Venäjä tunnustikin Abhasian itsenäiseksi valtioksi heti Georgian sodan jälkeen 26. elokuuta 2008.

Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov vielä erikseen varmisti radiohaastattelussa 8.4.2008 Venäjän näkemyksen Ukrainasta maana, joka muodostui Neuvostoliiton hajotessa ja kuinka Ukrainan nykyiset rajat vedettiin ja mitä alueita se oli saanut ”lahjaksi” Venäjältä. Lavrovkaan ei siis oikein pitänyt Ukrainaa itsenäisenä maana.

Naton Bukarestin kokouksessa Venäjän näkemänä tärkeitä asioita olivat siis Georgian ja Ukrainan suhteet Natoon. Molemmat maat olivat hakeneet Nato-jäsenyyttä. Nato-kokouksen loppujulistuksena Ukrainan ja Georgian Nato-jäsenyyksiä edistettiin NATO Membership Action Plan-ohjelman (MAP) kautta, ja asian päätäntää oli tarkoitus jatkaa Naton ulkoministerien kokouksessa Brysselissä joulukuussa 2008, mutta sattuneista syistä ohjelmat eivät toteutuneet. Bukarestin ja Brysselin kokousten väliin sattui Georgian sota elokuussa 2008. Venäjä pääsi Nato-prosessin väliin luomalla Georgian sodan.

Bukarestin kokouksessa Nato-maista Yhdysvallat, Baltian maat ja Puola puolustivat Ukrainan ja Georgian Nato-jäsenyyspyrkimyksiä voimakkaasti, Ranska ja Saksa eivät. Venäläislähteiden mukaan Yhdysvallat sekä eräät muut Nato-maat – ilmeisemmin Baltian maat ja Puola – olivat kiistelleet Saksan ja Ranskan kanssa 3.4 ja 4.4.2008 välisenä yönä aamu kuuteen saakka Ukrainan ja Georgian Nato-jäsenyyksistä. Saksan ja Ranskan empivä kanta voitti.

Putinia kokouksessa ärsytti myös Balkanin niemimaan turvallisuustilanne ja Naton rooli Balkanilla. Nato oli tekemässä päätöksen Montenegron ja Serbian ottamisesta MAP-ohjelmaan seuraavassa Naton huippukokouksessa ja myös Albanian ja Kroatian jäsenyydet olivat kokouksessa esillä samaan tapaan, ja maista tulikin Naton jäseniä jo vuoden päästä 1.4.2009. Montenegro ja Bosnia-Hertsegovina Ukrainan tapaan olivat ilmaisseet Nato-jäsenyyden olevan miden tavoite, mutta maat eivät ole vielä osallistuneet MAP-ohjelmaan. Makedonian jäsenyyttä jarruttavat erimielisyydet Kreikan kanssa maanimestä, mutta maa on kuitenkin MAP-ohjelmassa.

Mielenkiintoinen Bukarestin kokouksen tuloksena on Venäjän näkemys tulevasta vaikutusmahdollisuudesta Natoon. Venäläisten kokouslähteiden mukaan Venäjä näki, että kun Naton Afganistanin ISAF-rauhanturvaoperaatio on päättymässä, ei Nato tarvitsisi enää käyttää Venäjän ilmatilaa huoltoyhteyksiin Afganistaniin. Venäjä tulkitsi, että tuolloin Nato-maat voisivat aloittaa tiukemmin kaakkoisessa Euroopassa sijaitsevien Ukrainan ja Georgian integroinnin Natoon, eikä Venäjän kannoista tarvitsi enää niin välittää.

Venäjä myös koki jo vuonna 2008 uhkana läntisen ohjuspuolustusjärjestelmän sijoittumisen Ukrainaan. Putin muistutti Bukarestin kokouksen lehdistötilaisuudessa maan olevan ydinasevaltio. Tuo muistutus liittyy nimenomaan läntisen ohjuspuolustusjärjestelmän rakentamiseen, ja vuoden 2008 jälkeen Venäjä on toistanut ydinaseittensa merkitystä ja käyttöä useaan otteeseen.

Jo vuonna 2008 oli Venäjän ilmoittamana siis tieto, miten Venäjä tulisi reagoimaan Georgian ja Ukrainan mahdollisiin Nato-jäsenyyksiin. Venäjä oli valmis myös sotilaallisiin toimiin estääkseen maiden jäsenyydet.

Georgia ja Venäjä ajautuivat keskenään sotaan vain neljä kuukautta Bukarestin huippukokouksen jälkeen, Ukraina ja Venäjä puolestaan kuusi vuotta Bukarestin huippukokouksen jälkeen. Nato teki päätöksen Afganistanin ISAF-operaation päättymisestä vuonna 2014 keväällä 2013. Venäjä on nyt toteuttanut Ukrainassa ne toimet, millä se uhkasi Nato-maita ja Ukrainaa vuonna 2008: Venäjä on irrottanut Krimin niemimaan ja Itä-Ukrainan Ukrainasta. Krimin se on liittänyt itseensä, Itä-Ukrainaa ei.

Joulukuussa 2013 tapahtuneen Maidanin kansannousun Venäjä ajatteli läntiseksi provokaatioksi, jonka päämäärä olisi saada Ukraina Natoon. Nato oli tehnyt päätöksen Afganistanin ISAF-operaation päättämisestä aikaisemmin vuonna 2013, josta Venäjä teki omat väärät johtopäätökset. Ukrainan kansa läksi liikkeelle omia elinoloja kohentaakseen eikä Maidanin tapahtumilla ollut mitään tekemistä Ukrainan Nato-jäsenyyden kanssa. Venäjä teki virhearvion ja alkoi toteuttaa vuonna 2008 esittämäänsä uhkausta ilman tarkempaa tilanneanalyysia ja harkintaa. Lopputuloksena Venäjä menetti Ukrainan kansan luottamuksen ja sai tavallisista ukrainalaisista Venäjän vihamiehiä, mutta sai toki väkivalloin Krimin niemimaan.

Olisiko historia mennyt toisin, jos Yhdysvaltain, Baltian maiden ja Puolan kanta olisi voittanut Saksan ja Ranskan kannan, ja Ukrainasta ja Georgiasta olisi tullut nopeasti Nato-maita? Vain luoja tietää. Nyt sen sijaan olemme kuulleet tuoreessa lehtihaastattelussa presidentti Obaman terveiset Ukrainalle: ”Ukraina on keskeinen maa Venäjän [sotilaalliselle] intressille, muttei yhdysvaltalaiselle intressille, joten Venäjä tulee aina ylläpitämään eskaloivaa valta-asemaa Ukrainassa.” Näin Yhdysvaltain presidenttien näkemykset voivat muuttua ihan päinvastaisiksi.

Suomen ja Ruotsin mahdollista Nato-jäsenyyttä ei pidä verrata Georgian ja Ukrainan mahdolliseen Nato-jäsenyyteen, asiat eivät ole alkuunkaan yhteismitallisia. Suomen ja Ruotsin asiaa ei pidä verrata Ukrainaan ja Georgiaan.

Lähteet:

Nato: Bucharest Summit Declaration, 3.8.2008, lähdeviite.

Униан –tietotoimisto: Путин: ты же понимаешь, Джордж, что Украина – это даже не государство!, 7.4.2008, lähdeviite.

Коммерсант: ”Блок НАТО разошелся на блокпакеты”, 7.4.2008, lähdeviite.

Униан –tietotoimisto: Лавров подтверждает слова Путина ”Украина – это даже не государство”, 8.4.2008, lähdeviite.

Nato: Final communiqué, 3.12.2008, lähdeviite.  

The Atlantic: The Obama Doctrine, April 2016, lähdeviite.