Suomen ja Yhdysvaltain välinen ohjuskauppa on vilkasta
Tämä pitkä kirjoitus on tarkoitettu niille lukijoille, joita kiinnostaa puolustusvoimien aseostot erityisesti Yhdysvalloista sekä niiden puolustuspolittiinen merkitys.
Defence Security Cooperation Agency (DSCA) on Yhdysvaltain puolustusministeriön alainen virasto, jonka tehtävä on toteuttaa turvallisuusyhteistyöohjelmia liittolaismaiden ja kumppaneiden kanssa.
Jos jokin valtio haluaa olla puolustusyhteistyössä Yhdysvaltain kanssa, on DSCA käytännön asioiden prosessoija. DSCA:n kanssa yhteistyötä harjoittavat valtiot koetaan – niin Venäjäkin kokee – vähintäänkin Yhdysvaltain kumppaniksi puolustuksen alalla, niin Suomenkin.
Sotilaallisen leirin liputus käy selväksi, kun DSCA:n sivuilla tekee hakuja valtioiden nimillä. ”Russia”-hakusanalla Venäjä löytyy vain kahdesti merkityksettömissä asioissa. ”Finland”-hakusanalla Suomi sen sijaan löytyy 10 kertaa, joista 9 liittyy Suomen ja Yhdysvaltain välisiin asekauppoihin.
Jäljempänä on koottuna vuodesta 2008 DSCA:n sivuilta löydettyjä Suomen toteutuneita tai kaavailtuja asehankintoja Yhdysvalloista, jotka ovat edellyttäneet kongressin tai vähintään ulkoministeriön hyväksyntää. DSCA:n lehdistötiedotteista selviää mielenkiintoisa perusteluja hankinnoille, joiden sanamuotoja lienee osaltaan muotoiltu myös Suomessa.
Jäljempänä ”kokonaistoimitus”-maininta tarkoittaa järjestelmän hankintaan liittyviä osakokonaisuuksia, jotka voivat vaihdella myyntivaltuutuksesta ja kaupasta riippuen. Myyntilupaan on voinut kuulua esimerkiksi oheislaitteet, järjestelmäosat, ohjelmistopäivitykset, koulutus, logistisen tukitoiminta jne. Itse tiedotteissa ei ole mainintaa kokonaistoimituksesta.
Mikäli haluaa yksityiskohtaisia tietoja Suomeen tehtävistä asehankinnoista ja niiden ostoluvista, tiedot löytyvät parhaiten ulkomaisista lähteistä, ei suomalisista puolustusministeriön tai puolustusvoimain lähteistä. Puolustukseen liittyvä tiedotuskulttuuri on Suomessa vielä jäljessä muista länsimaista, erityisesti Yhdysvalloista.
Tiedotejärjestys on uusimmasta vanhimpaan aikavälillä 10.11.2015–11.7.2008.
****
Lehdistötiedote otsikolla “Finland – Guided Multiple Launch Rocket System (GMLRS) M31A1 Unitary and GMLRS M30A1 Alternative Warhead Rockets in Pods”, julkaisupäivä 10.11.2015, tiedote 15-60 (60. tiedote vuonna 2015).
Yhdysvaltain ulkoministeriö on tehnyt päätöksen mahdollisuudesta myydä Suomelle 40 kappaleen laajuisen Guided Multiple Launch Rocket System Unitary (GMLRS) M31A1 ja M30A1 -raketinheitinjärjestelmän kokonaistoimituksena. Hankinnan arvoksi arvioidaan 150 miljoona dollaria.
Tarkasti myyntivaltuutus käsitti: “Forty (40) Guided Multiple Launch Rocket Pods: Fifteen Pods of M31A1 Unitary Missiles (6 missiles per pod for a total of 90 missiles) and 25 Pods of M30A1 Alternative Warhead Missiles (6 missiles per pod for a total of 150 missiles).”
Lehditötiedoteen mukaan esitetty myynti edistää Yhdysvaltain ulkopolitiikan ja kansallisen turvallisuuden tavoitteita auttamalla parantamaan ystävällismielisen maan [Suomen] turvallisuutta, joka on ollut ja on edelleen tärkeä voima poliittista vakautta ja taloudellista kehitystä Euroopassa. Esitetty GMLRS M31A1 ja M30A1 -järjestelmien myynti parantaa Suomen kykyä täyttää olemassa olevat ja tulevat uhat: “This proposed sale will contribute to the foreign policy and national security objectives of the United States by helping to improve the security of a friendly country which has been, and continues to be, an important force for political stability and economic progress in Europe. The proposed sale of the GMLRS M31A1 Unitary and M30A1 GMLRS Alternative Warhead Rockets will improve Finland's capability to meet current and future threats.”
Tiedotteen mukaan Suomi haluaa ohjuskaupan tuomalla lisäkapasiteetilla turvata ja parantaa valtion rajojen turvallisuutta: ”Finland will use this enhanced capability to strengthen and secure its national borders.”
Lisäksi tiedotteen mukaan esitetty järjestelmän myynti ja tuki ei muuta sotilaallisen tasapainon perusteita alueella: ”The proposed sale of this equipment and support will not alter the basic military balance in the region.” Tuo sama lause on ollut jokaisessa Suomea koskevassa lehdistötiedotteessa.
Defence Newsin 18.11.2015 julkaiseman lehtijutun mukaan Suomella oli suuri kiire hankkia ohjuksia, ja kauppa tapahtuisi seuraavan 4-7 kuukauden kuluessa. Puolustusministeriö valtuuttikin 4.2.2016 puolustusvoimat hankkimaan raskaan raketinheitinjärjestelmän ampumatarvikkeita Yhdysvalloista, ja hankkeen kokonaisarvo olisi noin 70 miljoonaa euroa. Lehdistötiedote löytyy täältä.
Puolustusministeriön tiedotteessa ei kerrota, mikä on tilatun ja ostetun hankinnan lopullinen laajuus kokonaisuudessaan. Kun DSCA:n kirjaa lehdistötiedotteessa myyntiluvan mukaisen hankinnan arvon olevan 150 miljoonaa dollaria, on puolustusministeriön tiedotteen mukaan hankinnan arvo vain 70 miljoonaa euroa. Joko myyntiluvassa ilmoitetun hankintamäärän ja lopullisen kaupan suuruus eivät ole yhteneviä tai sitten jompikumpi antaa hankkeen arvosta harhaanjohtavaa tietoa. Puolustusministeriön tulisi kertoa lopullisen ostettavan aseistuksen määrä julkisuuteen, mitä se ei nyt tee.
****
Lehdistötiedote otsikolla “Finland – F-18 Mid-Life Upgrade Program”, julkaisupäivä 27.6.2013, tiedote 13-31 (31. tiedote vuonna 2013).
DSCA on lähettänyt tiedoksiannon Yhdysvaltain kongressille mahdollisuudesta myydä Suomelle F-18 -hävittäjiin päivitysohjelmistot kokonaistoimituksena. Hankinnan arvoksi arvioidaan 170 miljoonaa dollaria.
Tarkasti myyntivaltuutus käsitti: “F-18 Mid-Life Upgrade (MLU) Program, consisting of F-18C/D Fleet Retrofit Kits of the following systems: 69 KIV-78s (Mode 5 Identification Friend or Foe), 69 AN/APX-11-30s (Combined Interrogator/Transponders), Multifunctional Information Distribution Systems, and 32 SUU-63 pylons.”
Ehdotettu myynti edistää Yhdysvaltojen ulkopolitiikan ja kansallista turvallisuutta auttamalla parantamaan ystävällismielisen maan turvallisuutta, joka on ollut ja on edelleen merkittävä voima poliittiselle vakaudelle ja taloudelliselle kehitykselle Euroopassa: “The proposed sale will contribute to the foreign policy and national security of the United States by helping to improve the security of a friendly country which has been, and continues to be an important force for political stability and economic progress in Europe.”
Asiasta ei löydy tiedotetta puolustusministeriön sivuilta.
****
Lehdistötiedote otsikolla “NATO – C-17 Follow-On Support”, julkaisupäivä 17.4.2013, tiedote 13-06 (6. tiedote vuonna 2013).
DSCA on lähettänyt tiedoksiannon Yhdysvaltain kongressille mahdollisuudesta myydä kansainväliselle konsortiolle, joka koostuu Pohjois-Atlantin liittoon (NATO) liittolaismaista sekä Ruotsista ja Suomesta (yhteensä 12 maasta), kolmen NATO Airlift Management Program C-17 (NAM) Boeing C-17 Globemaster III raskaan kuljetuskoneen ylläpitoa. Hankinnan arvoksi arvioidaan 300 miljoonaa dollaria.
Tarkasti myyntivaltuutus käsitti: “Contractor logistics support for NATO Airlift Management Program C-17 aircraft, to include participation in the Global Reach Improvement Program, alternate mission equipment, publications and technical data, spare and repair parts, support equipment, personnel training and training equipment, U.S. Government and contractor technical assistance and other related elements of logistics support.”
Ehdotettu myynti edistää Yhdysvaltojen ulkopolitiikaa ja kansallista turvallisuutta auttamalla Naton sotilaallista kyvykkyyttä ja edistäen asejärjestelmien standardointia ja yhteentoimivuutta Yhdysvaltain asevoimien kanssa: “This proposed sale of contractor logistics support will contribute to the foreign policy and national security objectives of the United States by improving the military capabilities of NATO and furthering weapon system standardization and interoperability with U.S. forces.”
Tiedotteessa Yhdysvallat käytännössä rinnastaa Suomen ja Ruotsin Nato-maihin.
Asiasta ei löydy tiedotetta puolustusministeriön sivuilta.
****
Lehdistötiedote otsikolla “Finland – Army Tactical Missile Systems M-39 Block 1A”, julkaisupäivä 4.6.2012, tiedote 12-25 (25. tiedote vuonna 2012).
DSCA on lähettänyt tiedoksiannon Yhdysvaltain kongressille mahdollisuudesta myydä Suomelle 70 kappaletta M-39 Block 1A Army Tactical Missile System (ATACMS) T2K 7 -ohjuksia kokonaistoimituksena. Hankinnan arvoksi arvioidaan 132 miljoonaa dollaria.
Tarkasti myyntivaltuutus käsitti: “70 M-39 Block 1A Army Tactical Missile System (ATACMS) T2K Unitary Missiles, Missile Common Test Device software, ATACMS Quality Assurance Team support, spare and repair parts, tools and test equipment, support equipment, personnel training and training equipment, publications and technical data, U.S. government and contractor engineering and logistics support services, and other related elements of logistics support.”
Ehdotettu myynti edistää myös Suomen, Yhdysvaltain ja muiden liittolaisten välistä yhteentoimivuutta: “Finland intends to use these defense articles and services to expand its existing army architecture and improve its self-defense capabilities. This will contribute to the Finnish Defense Forces’ goal of modernizing its capability while further enhancing interoperability between Finland, the United States, and other allies.”
Ohjukset on tarkoitettu M270 MLRS -raketinheitinjärjestelmään. Block 1A -kuorma-ammus sisältää 275 kpl tytärammuksia. Lockheed Martin on jatkokehittänyt vuoden 2015 alusta järjestelmää, jotta rypälepommikiellon edellyttämänä ei maastoon jäisi räjähtämättömiä tytärammuksia.
Puolustusministeriön sivuilta ei tiedotetta ohjushankinnasta löydy eikä Suomi ole ohjuksia hankkinut kalliin hankintahinnan perustella. Puolustusvoimat on nyt etsimässä uutta pitkän kantaman (jopa yli 300 kilometrin kantaman) järjestelmää ja ohjuksia.
Tällä hetkellä Suomen pitkän kantaman (yli 300 kilometriä) ohjusvarustus on puutteellinen etenkin huomioiden Venäjän muodostama vakava ohjusuhka. Suomen tulisi kyetä tuhoamaan vihollismieliset ohjuslaukaisualustat myös muutoin kuin hävittäjäohjuksin (JASSM).
****
Lehdistötiedote otsikolla “Finland – Reprogrammable Micro-Processor (RMP) Block 1 Anti-Aircraft Missiles”, julkaisupäivä 31.10.2011, tiedote 11-42 (42. tiedote vuonna 2011).
DSCA on lähettänyt tiedoksiannon Yhdysvaltain kongressille mahdollisuudesta myydä Suomelle 600 kappaletta Reprogrammable Micro-Processor (RMP) Block 1 Anti-Aircraft missiles (STINGER) -ohjuksia kokonaistoimituksena. Hankinnan arvoksi arvioidaan 330 miljoonaa dollaria.
Tarkasti myyntivaltuutus käsitti: “600 STINGER-Reprogrammable Micro-Processor (RMP) Block 1 Anti-Aircraft missiles, 10 STINGER Block 1 Production Verification Flight Test missiles, 110 Gripstock Block 1 Control Groups, 1827 Battery Coolant Units, 16 Tracking Head Trainers (THT), 50 Field Handling Trainers (FHT), 2 GCU-31A/E Gas Charging Units, 110 Night Sights, 1 STINGER Troop Proficiency Trainer, 1 Launch Simulator, 16 THT metal containers, 16 FHT metal containers, refurbishment, upgrades, spare and repair parts, tools and tool sets, support equipment, personnel training and training equipment, publications and technical data, U.S. Government and contractor engineering and logistics support services, and other related elements of logistics support.”
Aikaisempien asekauppojen perusteluista poiketen tällä kertaa oli ensikertaa kirjattuna, että STINGER-ilmatorjuntaohjusten myynti parantaa Suomen ja Yhdysvaltojen sekä muiden liittoutuneiden asevoimien yhteentoimivuutta: “The proposed sale will provide Finland a defensive capability while enhancing interoperability with the U.S. and other allied forces.”
Puolustusministeriö tiedotti 29.1.2014 Suomi STINGER-ohjushankinnasta, ja hankkeen kokonaishinta olisi 90 miljoonaa euroa. DSCA:n tiedotteessa puhutaan 100 miljoonan dollarin myyntivaltuuksista. Tällä kertaa DSCA:n ja puolustusministeriön tiedotteiden euro- ja dollarimääräisissä hinnoissa ei ole poikkeavuutta, joten ostettu määrä lienee lähelle 600 STINGER-ohjusta. Puolustusministeriön lehdistötiedote löytyy täältä.
****
Lehdistötiedote otsikolla “Finland – AGM-158 Joint Air-to-Surface Standoff Missiles (JASSM)”, julkaisupäivä 31.10.2011, tiedote 37-11 (37. tiedote vuonna 2011).
DSCA on lähettänyt tiedoksiannon Yhdysvaltain kongressille mahdollisuudesta myydä Suomelle 70 kappaletta AGM-158 Joint Air-to-Surface Standoff Missiles (JASSM) -ohjuksia kokonaistoimituksena. Hankinnan arvoksi arvioidaan 255 miljoona dollaria.
Tarkasti myyntivaltuutus käsitti: “70 AGM-158 Joint Air-to-Surface Standoff Missiles (JASSM), 2 test vehicles, support and test equipment, publications and technical documentation, personnel training and training equipment, U.S. Government and contractor engineering, technical and logistics support services, and other related elements of logistical and program support.”
Perusteet myyntiluvalle ovat pitkälti samat kuin GMLRS-ohjusten/rakettien myyntiluvalle vuonna 2015, lisäksi luvassa mainittiin ensisijaisena puoltoina Suomen Nato-kumppanuus sekä jäsenyys Euroatlanttisessa kumppanuusneuvostossa. Myös Suomen EU-jäsenyys vuodesta 1995, YK:n rauhanturvaajatoiminta vuodesta 1956 sekä aktiivinen toiminta ETYJ:ssä on tiedotteessa mainittu.
Suomen JASSM-hankinnalla on tarkoitus modernisoida olemassa olevat ilmavoimat ammuskalustolla ja torjua potentiaalisia uhkia: “Finland’s acquisition of JASSM is intended to modernize its current aircraft munitions suite and counter potential threats.”
Puolustusministeriö valtuutti 1.3.2012 puolustusvoimat allekirjoittamaan sopimuksen, jolla Suomi hankkii Yhdysvalloista AGM-158 JASSM-ohjuksia Ilmavoimien F-18 Hornet -kalustoon ja hankkeen kokonaishinta olisi 178,5 miljoonaa euroa. Lehdistötiedote löytyy täältä.
Puolustusministeriön tiedotteessa ei kerrota, mikä on tilatun ja ostetun hankinnan lopullinen laajuus kokonaisuudessaan. Kun DSCA:n kirjaa lehdistötiedotteessa myyntiluvan mukaisen hankinnan arvon olevan 255 miljoonaa dollaria, puolustusministeriön tiedotteen mukaan hankinnan arvo on vain 178,5 miljoonaa euroa. Joko myyntiluvassa ilmoitetun hankintamäärän ja lopullisen kaupan suuruus eivät ole yhteneviä tai sitten jompikumpi antaa lopullisen hankkeen arvosta harhaanjohtavaa tietoa. Verratessa 255 miljoonaa dollaria 178,5 miljoonaan euroon, olisi euron dollarikurssi 1,42 dollaria, mikä on epärealistisen korkea. Puolustusministeriön tulisi kertoa lopullisen ostettavan aseistuksen määrä julkisuuteen, mitä se ei nyt tee.
****
Lehdistötiedote otsikolla “Finland – M270 Multiple Launch Rocket System Upgrade”, julkaisupäivä 30.9.2010, tiedote 10-59 (59. tiedote vuonna 2010).
DSCA on lähettänyt tiedoksiannon Yhdysvaltain kongressille mahdollisuudesta myydä Suomelle 24 kappaleen M270 Multiple Launch Rocket Systems (MLRS) raskaan raketinheitinjärjestelmän päivityksen (upgrade) kokonaistoimituksena. Hankinnan arvoksi arvioidaan 100 miljoonaa dollaria.
Tarkasti myyntivaltuutus käsitti: “The upgrade 24 M270 Multiple Launch Rocket Systems (MLRS) to the Universal Fire Control System configuration, 1 M31 Guided Multiple Launch Rocket System Unitary, 1 Army Tactical Missile System T2K, 36 Ruggedized Memory Units, 25 Interface devices, 8 M68 to M68A2 trainers, tools, support and test equipment, spare and repair parts, publications and technical documentation, personnel training and training equipment, U.S. Government and contractor engineering, technical and logistics support services, and other related elements of logistical and program support.”
Suomi osti M270 MLRS -raketinheitinjärjestelmän käytettynä Alankomaiden puolustusvoimilta vuonna 2007, ja tuolla hankinnalla Yhdysvalloista päivitettiin/parannettiin/laajennettiin (upgrade) järjestelmää. Puolustusministeriön sivuilta ei löydy varsinaista tiedotetta raketinheitinjärjestelmän päivittämisestä, parantamisesta tai lisäämisestä, mutta asiasta uutisoi Yle 26.1.2011 sivuillaan.
Ylen mukaan kaupan arvo olisi ollut hieman alle 40 miljoonaa euroa ja järjestelmään kuuluisi 22 tela-alustalla toimivaa heitintä sekä noin 100 erilaista ajoneuvoa. DSCA:n tiedotteessa puhutaan 100 miljoonan dollarin myyntivaltuuksista. Joko myyntiluvassa ilmoitetun hankintamäärän ja lopullisen kaupan suuruus eivät ole yhteneviä tai sitten jompikumpi antaa hankkeen arvosta harhaanjohtavaa tietoa. Puolustusministeriön tulisi kertoa lopullisen ostettavan aseistuksen määrä julkisuuteen, mitä se ei nyt tee.
****
Lehdistötiedote otsikolla “Finland – AIM-120C-7 AMRAAM Missiles”, julkaisupäivä 11.7.2008, tiedote 08-43 (43. tiedote vuonna 2008).
DSCA on lähettänyt tiedoksiannon Yhdysvaltain kongressille mahdollisuudesta myydä Suomelle 300 kappaletta AIM-120C-7 Advanced Medium Range Air-to-Air Missiles (AMRAAM) -ohjuksia kokonaistoimituksena. Hankinnan arvoksi arvioidaan 435 miljoonaa dollaria.
Tarkasti myyntivaltuutus käsitti: ”300 AIM-120C-7 AMRAAM, missile containers, spare and repair parts, support and test equipment, publications and technical documentation, personnel training and training equipment, U.S. Government and contractor engineering, technical and logistics support services, and other related elements of logistical and program support.”
AMRAAM-ohjusten myynti antaa Suomelle uskottavan aluepuolustuskyvyn kasvattamalla pysyvää kykyä puolustustoiminnassa: ”The sale of AMRAAM missiles gives Finland credible territorial defense capability by increasing its sustainment capability during defensive operations.”
Suomella on ollut tarkoitus sijoittaa AMRAAM-ohjukset F/A-18C/D -hävittäjälaivastoon ja yhdysvaltalais-norjalaisen NASAMS-ilmatorjuntaohjusjärjestelmään, jonka hankinnasta puolustusministeriö tiedotti 29.4.2009 (tiedote löytyy täältä). DSCA:n lehdistötiedote esittää ohjusten käyttökohteeksi vain F/A-18 Hornet-hävittäjät, ja vuonna 2008 NASAMS-hankinnasta ei vielä liene ollut riittävää tietoa.
Puolustusministeriön sivuilta ei löydy varsinaista tiedotetta AMRAAM-ohjusten ostamisesta, ostettujen ohjusten määrästä eikä kauppahinnasta, mutta ohjukset ostettiin, ja toimituksen oli määrä alkaa vuoden 2012 kuluessa.
AMRAAM-ohjuksissa oli 2010-luvun alkupuolella moottoriongelmia etenkin kylmissä olosuhteissa. Rakettimoottoreita varten rakennettiin Norjaan toinen tuotantolinja yhdessä norjalaisen Nammo-yhtiön kanssa, jossa Suomen valtio ovat omistajana myös mukana Patrian kautta.
Puolustusministeriön tulisi kertoa lopullisen ostettavan aseistuksen määrä julkisuuteen, mitä se ei nyt tee.
****
Lehdistötiedote otsikolla “Finland – F-18 Mid-Life Upgrade Program”, julkaisupäivä 9.9.2008, tiedote 08-85 (85. tiedote vuonna 2008).
DSCA on lähettänyt tiedoksiannon Yhdysvaltain kongressille mahdollisuudesta myydä Suomelle F-18 -hävittäjiin päivitysohjelmistot kokonaistoimituksena. Hankinnan arvoksi arvioidaan 406 miljoonaa dollaria.
Tarkasti myyntivaltuutus käsitti: “F79 Multifunctional Information Display Systems/Low Volume Terminals (MIDS/LVT), 70 AN/ARC-210 (RT-1851A(c)) Radios, including Single Channel Ground and Airborne Radio System (SINCGARS), 75 AN/AYQ-9(V) Stores Management System Upgrades, 72 MIDS Electronic Interference Blanking Units, 72 Color Cockpit Displays, 70 Joint Helmet Mounted Cueing Systems (JHMCS) Laser Helmet Shields, 1 AGM-154C Joint Standoff Weapon (JSOW) Captive Air Training Missile, 15 AGM-154C JSOW missiles, and 1 Lot JHMCS Spares.”
Ehdotettu myynti edistää Yhdysvaltojen ulkopolitiikan ja kansallista turvallisuutta auttamalla parantamaan ystävällismielisen maa turvallisuutta, joka on ollut ja on edelleen merkittävä voima poliittiselle vakaudelle ja taloudelliselle kehitykselle Euroopassa: “This proposed sale will contribute to the foreign policy and national security of the United States by helping to improve the security of a friendly country which has been, and continues to be, an important force for political stability and economic progress in Europe.”
Asiasta ei löydy tiedotetta puolustusministeriön sivuilta.
****
Lockheed Martin (Missiles) on Suomen hoviasetoimittaja. Edellä luetelluista yhdeksästä myyntiluvasta viidessä on yksi keskeisemmistä toimittajista Lockheed Martin. AMRAAM- ja STINGER-ohjuksien kohdalla toimittaja on Raytheon Missiles Systems ja lentokoneisiin liittyvissä toimituksissa The Boeing Company.
Ohjukset ovat oleellisin ja tärkein osa jokaisen maan puolustuskykyä, laukaistiinpa ne maalta, mereltä tai ilmasta. Suomi ei tee poikkeusta. Käytännössä Suomen kaikki ohjusjärjestelmät toimitetaan kokonaistoimituksena Yhdysvalloista. Kuten Alexander Stubb on todennut, Yhdysvallat on Suomen tärkein puolustusyhteistyökumppani. Ruotsi tulee kaukana perässä, eikä Suomen ja Ruotsin keskinäinen puolustusliitto taida paljon tilannetta muuttaa. Edellisissä kappaleissa kirjatut Yhdysvalloista tapahtuneiden aseostojen myyntivaltuuksien summat kertovat paljon tärkeimmästä puolustuskumppanistamme.
Venäjä on pitänyt Suomea sotilaallisesti Naton ja Yhdysvaltain muodostamaan länsileiriin kuuluvaksi jo noin vuodesta 2010 lähtien. Venäjä on tehnyt lähialueemme varustelut ja aseryhmitykset niin kuin Suomi olisi jo Naton jäsenmaa. Venäjä tietää tarkalleen Suomen ja Yhdysvaltain välisen aseellisen yhteistyön laadun ja laajuuden. Yhtä hyvin kuin lännessä tiedetään, minne sotilaallisesti Valko-Venäjä kuuluu, tietää myös Venäjä, minne Suomi kuuluu. Venäjää tietää tarkalleen sen, mitä asejärjestelmiä, missä laajuudessa ja milloin Suomeen Yhdysvalloista ostetaan.
Suomessa niiden henkilöiden, jotka vielä muistelevat turvallisuuden tunnetta kaipaavasti Suomen liittoutumattomuuden aikaan ja sitä, että Suomi pystyisi myös suurvaltojen välisessä kriisi- ja sotatilanteessa pysymään ristiriitojen ulkopuolisena, olisi syytä päivittää tilannekuva vastaamaan harhakuvitelmista kohti todellisuutta.
Suomessa tietyt poliittiset puolueet esittävät voimakkaasti Yhdysvaltoja arvostelevia kannanottoja ja jopa vihamielisyyttä Yhdysvaltoja kohtaan. Samat puolueet ja heidän kansanedustajat, jotka haukkuvat Yhdysvaltoja julkisuudessa kannatuksensa lisäämiseksi, kannattavat tai ovat hiljaa puolustusvaliokunnan tai raha-asiainvaliokunnan istunnoissa, kun käsittelyssä on asehankinnat Yhdysvalloista. Voiko kaksinaismoraali olla raadollisempaa näissä vasemmistopuolueissa?
Suomi on valinnut puolensa, mutta ongelma on nyt se, ettei Suomi nauti Naton ulkopuolisena maana Naton perussopimuksen 5. artiklan tuomaa suojaa ja ennen kaikkea sen ennalta ehkäisevää suojaa. Kannamme siis liittoutumisen kaikki riskit saamatta sen turvallisuuden tuovaa vakuutta. Nykyinen valinta on kaikista vaihtoehdoista kaikkein huonoin.
Mikä oli Suomen palkinto, kun Suomi ei sulkenut Leningradin piiritysrengasta?
Ilmoita asiaton viesti
”ongelma on nyt se, ettei Suomi nauti Naton ulkopuolisena maana Naton perussopimuksen 5. artiklan tuomaa suojaa ja ennen kaikkea sen ennalta ehkäisevää suojaa. Kannamme siis liittoutumisen kaikki riskit saamatta sen turvallisuuden tuovaa vakuutta. Nykyinen valinta on kaikista vaihtoehdoista kaikkein huonoin.”
Eiköhän kyse ole harvinaisen tyhmästä kansasta. Toteamus on Paasikiven ja Kekkosen.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoitat tärkeästä asiasta. Kiitos.
Ilmoita asiaton viesti
Kenraalit varmasti hankkivat tarkoituksenmukaisia varusteita sillä rahalla mitä heille myönnetään.
Kysymys kuuluukin: Millaisia sidonnaisuuksia rahahanoista vastaavilla poliitikoilla on nimenomaisesti yhdysvaltalaiseen aseteollisuuteen?
Tulee mieleen ainakin Kimmo Sasin takavuosien aseteollisuuden osakeomistukset:
http://hirvasnoro.blogspot.fi/2006/08/kimmo-sasi-t…
Sasi on päättäjänä menneen talven lumia, mutta miksi kokoomus ajaa yhä edelleen hallintarekisteriä läpi kuin käärmettä pyssyn piippuun?
Hankkiiko Suomi amerikkalaisaseita vain siksi, että muutama päättäjä saa enemmän osinkoja?
Kyllä aseita osataan muuallakin tehdä.
Ilmoita asiaton viesti
Juha-Pekka Kosonen
Osinkoja ei saa ellei omista kysymyksessä olevan yhtiön osakkeita. Suomessa jokaisella on mahdollisuus ostaa minkä tahansa maan julkisen kaupankäynnin kohteena olevia osakkeita.
Suomessa on jo nyt hallintarekisteri ulkomaalaisille osakkeenomistajille joilla on ulkomainen välittäjä. Suomalainen yksityishenkilö voi käyttää myös ulkomaista pankkia osakekaupoisssaan. Ei se ole kiellettyä.
Ilmoita asiaton viesti
Jokos ne kaikki hankitut EU-kopterit ovat taistelukelpoisia vai seisooko puolet yhä rempan alla, vaikka ensimmäistäkään ei ole taisteluissa käytetty? Entä onko Hornettien vastakaupat jo saatettu loppuun, Hornettien käyttöaika kuulemma on lopuillaan ja uutta hankintaa pohjustetaan jo kovin tuolta rapakon takaa. Suomea sitoutetaan näillä rauhanajan hankinnoilla, harjoituksilla ja sopimuksilla ohi demokraattisen päätöksenteon ties mihin.
Ilmoita asiaton viesti
Sanottavahan oli juuri sillä tasolla, mistä kaikkien nykyisten nippelinappelipäättäjien pitäisi olla tietoisia ja keskustella julkisesti eli missä Jallu luuraa meidän ns. läntisissä demokratioissamme. Asia sinänsä oli vain parannusehdotus sekaannusten ja omien tappioiden estämiseksi uuden maailman järjestyksen läpiviennin yhteydessä. Yksi asia unohtui tuossa kirjoituksessa eli komentokieli kaikissa, ei vain ilmavoimissa tai merivoimissa, aselajeissa pitäisi olla tällä haavaa englanti amerikkalaisittain lausuttuna. Näin olisi käytettävissä yksi yhtenäinen samaan vormuun uitettu ”demokratian ja ihmisoikeuksien vientiin” sopiva sotakone.
Ilmoita asiaton viesti
#7
” Suomea sitoutetaan näillä rauhanajan hankinnoilla, harjoituksilla ja sopimuksilla ohi demokraattisen päätöksenteon ties mihin.”
Tarkoitatko Hanhikiven voimalaa?
Ilmoita asiaton viesti
Hanhikiven voimala tulee olemaan ryssäin toimittama (osin omistama) EON:nin vetäydyttyä projektista ja suomalaisten tarkastama(STUK). Laitetoimittajista en tiedä, mutta ”polttoaine” hankitaan mistä vain ilman suunnasta tai jopa kotimaasta eli riippuvuutta ryssiin ole kuin tuon vähemmistöomistuksen osalta. Ei yksityinen pienehkö paperitehdas ole sama asia kuin valtioiden asevoimat.
Tässä ydivoiman lisäyksessä olin sillä kannalla, että kokenut Fortum olisi saanut luvan kolmannelle reaktorilleen ja joutuihan se viimein osakkaaksi Hanhikiveen.
Ilmoita asiaton viesti
Ennen kuin otsikon johtopäätös ”vilkkaasta ohjuskaupasta” olisi oikeutettu, pitäisi verrata Suomen kauppaa Yhdysvaltojen ja sen muiden aseostajien kauppaan. Suomen puolustusbudjetti suhteessa valtion budjettiin tai bruttokansantuotteeseen on kovin vaatimatonta luokkaa, osin asevelvollisuus / reserviläisjärjestelmän ”talkootyövoiman” käytön tuoman kustannustehokkuuden ansiosta verrattuna ammattiarmeijoihin, mutta osin myös lyhytnäköisen poliittisen nuukailun takia puolustuskykymme kustannuksella. Sotateknisen kehityksen takia ohjuksia käytetään kehittyneiden valtioiden puolustusmateriaalina yhä laajemmin kaikkialla.
Totta kai ohjuksia pitää olla tietty määrä sodan ajan valmiutta varten, tietty määrä niitä kuluu vuosittain koulutusammuntoihin, ja ennen pitkää ”parasta ennen” -päivät tekevät materiaalista vanhentunutta joko hitaiden kemiallisten reaktioiden kautta tai teknisen kehityksen edetessä ajasta jälkeenjäämisen takia. Siksi on paikallaan ottaa niistä täysi koulutushyöty ja ampua vanhentumassa olevat ohjukset ronskimminkin kovapanosammunnoissa pois niiden elinkaaren lähestyessä loppuaan. Täydennyksen ostaminen kuuluu meillä asiaan, sillä ei ole liiketaloudellisesti kannattavaa kehittää ja valmistaa ohjuksia Suomessa, ja suuremmissa erissä on helpompaa tuottaa tasaista laatua.
Blogin tekstissä tuodaan esiin ristiriitoja DSCA:n ja Suomen Puolustusministeriön julkistamissa tiedoissa lukumääristä. Selitys lienee useimmiten, että myyntivaltuuksia on myönnetty suuremmille erille kuin mitä ostaja on lopulta päätynyt hankkimaan.
Blogissa toistuu fraasi: ”Puolustusministeriön tulisi kertoa lopullisen ostettavan aseistuksen määrä julkisuuteen, mitä se ei nyt tee.” Tästä olen täysin eri mieltä: vaikka avoimuus onkin pääsääntö läntisissä yhteiskunnissa, kansallinen turvallisuus on aihepiiri, jossa avoimuus ei ole arvo sinänsä jos se vaarantaa turvallisuutta. Mikä valtio yleensäkään julkistaa inventaarioita kaikista sodan ajan tarvikkeistaan, ja mihin kukaan kansalainen sellaista tietoa varsinaisesti tarvitsee?
Juha-Pekka Kosonen heittää salaliittoteorioita huipentaen herjaukseen ”Hankkiiko Suomi amerikkalaisaseita vain siksi, että muutama päättäjä saa enemmän osinkoja?”. Kyllä, aseita osataan muuallakin tehdä, mutta toimivatko ne yhteen amerikkalaisten lavettien ja muiden järjestelmäkokonaisuuksien kanssa? Jos virkamiestemme ammattietiikkaa pitää kyseenalaistaa noin raskaasti, onko esittää jotakin näyttöä täällä julkisesti epäillyn korruption todisteeksi?
Sikäli tähänastisten kommenttipuheenvuorojen kirjoittajat ovat olleet aiheeseen perehtyneitä, että vielä ei olla kuultu voivotuksia hinnoista ja verrattu vastakkain ohjuksia ja sairaalahoitopäiviä tms. Siltä varalta, että jollakin jo näppäimistönsä ääressä syyhyttäisi suoltaa näitä kliseitä, esitän jo vastakysymyksen: tuleeko ohjuksia halvemmaksi hävitä sota kaikkine seuraamuksineen? Ohjukset voivat parhaimmillaan tehokkaina aseina nostaa kynnystä hyökätä Suomeen, ja silloin ne voivat olla jopa rahassa laskien edullisin tehtävissä oleva hankinta Suomelle.
Ari Pesonen on oikeassa viimeisen kappaleensa viittauksessa Nato-sidonnaisuuden haittoihin ilman etuja, ellemme liity täysjäseneksi.
Ilmoita asiaton viesti
Asiantuntemattomana itseäni ihmetytti tuo Suomen yllättävä kaupasta vetäytyminen Atacms-ohjusten osalta maaliskuussa 2014. Suomelta puuttuivat ammukset, vaikka laukaisualustat M270 oli jo hankittuna. Suomella siis oli hieno ja kallis asejärjestelmä, millä ei ilman ammuksia tehnyt mitään, ainakaan tarkoitusta vastaavaa toimintaa.
Hinta ei takuuvarmasti ratkaissut kauppoja, koska sopimusjärjestelmä takaa sen, että hinta on ollut kutakuinkin tiedossa jo kaupan valmistelun alkumetreistä asti ja rahat oli varattu kauppaan myös budjeteissa. Ohjukset oli myös testattu äärioloissa sotatantereilla ja hyviksi havaittu, joten syy kaupan peruuntumiselle on ollut suurella todennäköisyydellä poliittinen.
Kuka käski perua kaupat ja kellä löytyy tähän toimivalta? Voisi löytyä yllätyksiä, jos asiaa pengottaisiin. Itse epäilen, että jäljet johtavat presidentinkansliaan. Kaupan peruuntumista ihmeteltiin melko laajasti ulkomailla, joten hyvä veikkaus on Venäjältä tullut painostus ja tuore Ukrainan miehitystilanne, joka pelästytti Suomen valtiojohdon totaalisesti. Venäjä ei takuuvarmasti ole tykännyt hyvää, että Suomi hankkii ammuksia, joilla se voi rajoiltaan iskeä tarkasti jopa 300 kilometrin päähän Venäjälle eli Pietariin asti tarvittaessa.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä on rumasti ja asiattomasti sanottu. Minulla on vaikutelma että jotkut kysyvät Suomen ase ostoihin ”luvan” idästä.
Ilmoita asiaton viesti
Deagel:in mukaan Suomi oli hankkimassa, ja saanut luvan, ATACMS Block 1A Unitary tykistöohjuksesta yhdellä 227 kg taistelukärjellä ja max. 300 km kantamalla.
2009 löytyy hinta tiedot AIM-120C-7 ohjukselle, 0,85 miljD joka on tarkoitettu hävittäjästä ammuttavaksi. SL-AMRAAM ohjukselle 1,55 miljD joka on tarkoitettu esim. NASAMS 2:ta eli maasta ammuttavaksi. Samaa ohjusperhettä, eri laukaisu alusta. Näistä ohjuksista olen etsiskellyt kauppa tietoja tuloksetta. Vai onko ”sotasalaisuus” ettei näitä ole edes ostettu vaikka näille varattiin n.100 miljE rahaa?
Stingereitä oltiin muistaakseni hankkimassa tuo 600 kpl, mikä olisi ollut näin isoon maahan minimi. Olisi riittänyt muuallekin kuin Etelä-Suomeen, esimerkiksi Rajavartiolaitokselle joka ottaa ensi-iskun vastaan. Taisi vasemmistoliitto nostaa metelin ja silloinen puolustusministeri Stefan Wallin pyyteli ”sotaisia ajatuksia” ja väärin käsitystä anteeksi ja olisiko määrä pudotettu kolmasosaan. Tämä on vain huonon muistin varassa.
Kyllä tehokkaita ilmasta-ilmaan-, ilmasta-maahan-, maasta-maahan- ja meritorjunta ohjuksia löytyy Euroopastakin saati, monille suomalaisille kirosanasta, Israelista. On tarjolla jopa paremmalla hinta/suorituskyky suhteella.
Ilmoita asiaton viesti
Toistan vielä että näkisin USA:n ja Suomen välisen yhteistyön hedelmällisyyden konkreettisena jos saisimme ”asevelihintaan” esimerkiksi 2-3 Patriot PAC-2 ilmatorjuntaohjus patteria ja 100 ATACMS Block 1A Unitary tykistöohjusta. Ruotsi aseteollisuuden osuus Suomen puolustukselle on kuitenkin merkittävä. Koko meripuolustuksemme perustuu pitkälti RBS15 meritorjuntaohjuksille, ja näitähän voitaisiin käyttää maavoimissa tutkaan hakeutuvan ominaisuuden ansiosta vihollisen ilmatorjunta ym. tutkaa käyttävien aseiden torjuntaan. Ovatpa jotkut toivoneet yhteen sopivuutta Hornetteihimme. Ja kyllähän RBS70 ja ASRAD-R ilmatorjuntaohjus järjestelmät käyttävät Bolide ohjusta joka ainakin paperilla hakkaa esim. Stingerin mennen tullen. Lisäksi NLAW-panssarintorjunta ohjus.
Ilmoita asiaton viesti
Hei Veijo, jos saisit päättää, millainen pitkän kantaman ohjusjärjestelmä tulisi Suomeen rakentaa? Mielestäni Suomen rajoilta pitäisi olla ohjustuhovoimaa aina 300 kilometrin päähän.
Patriot-ohjukset olisi Suomeen mielenkiitoisia, kun yhdysvaltalaiskenraali Ben Hodges esitti niitä Ruotsiin sijoitettavaksi maalikuun alussa. Jotkut ruotsalaispoliitikot esittivät Patriot-ohjuksia jo vuonna 2013 Gotlantiin sijoitettavaksi. Käsittelin tuota asiaa 9.3.2016 kirjoituksessa otsikolla ”Yhdysvaltalaisia Patriot-ohjuksia pian Ruotsin Gotlantiin?”, joka löytyy: http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/213390….
Olisiko Suomen ja Ruotsin syytä hankkia yhdessä Patriot-ohjuksia, joiden kantama on 70–96 kilometriä järjestelmä- ja ohjustyypistä riippuen? Patriothan on surface-to-air-ohjusjärjestelmä (SAM).
100 ATACMS Block 1A Unitary-ohjusten kantama on 165 kilomeriä ja se on jo jonkinmoinen, muttei ehkei riittävä huomioiden Venäjän asevarustus- ja ohjusryhmittely Suomen läheisyydessä? Venäjän Lugaan niillä ei ylletä, juuri ja juuri Pietariin.
Venäjän ohjusteknologia on pitkälle kehittynyttä ja Venäjällä on hyvä ohjusvarustus, mikä tuo mielestäni suuria haasteita Suomen puolustamiselle, kun emme ole Naton jäsenmaa.
Suomesta pitäisi päästä käsiksi Pietarin eteläpuolella olevaan Lugan tukikohtiaan, johon on sijoitettu Iskander-ohjuksia ja tykistöohjusprikaati. E-tyypin (9M72E) Iskander-ohjuksella kantama on 280 kilometriä ja 9M72-tyypillä yli 400 kilometriä. Iskander-M-ohjuksien kantama on jo 500 kilometriä ja niitä tiettävästi on sijoitettuna Lugaan kesästä 2014. Iskander M-ohjukset voidaan varustaa myös ydinkärjin.
Tverissä Venäjällä on raketinheitinprikaati, mutta se on jo kaukana Suomen rajoista (etäisyys Suomesta noin 630 kilometriä). Stugi Krasnyjessä puolestaan ilmatorjuntaprikaati (etäisyys Suomesta noin 280 kilometriä).
Venäjä on sijoittanut Kuolaan erittäin kehittyneen S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän, jonka kantama on noin 300 kilometriä, ja se pystyy tuhoamaan myös keskimatkan ballistisia ohjuksia. S-400 voi samanaikaisesti iskeä 36 kohteeseen 72 ohjuksella (kaksi ohjusta per kohde). Murmanskin alueella on tällä hetkellä tiettävästi kuusi ohjustukikohtaa. S-400-järjestelmä on ehkä venäläisohjusteknologian tämän hetken terävintä kärkeä.
Kun katsotaan etäisyyksiä, Lugaan Suomen rajan läheisyydestä Virolahdelta on noin 230 kilometriä. Inarista Muurmanskiin on puolestaan noin 230 kilometriä. Virolahdelta Pietariin on noin 160 kilometriä. Suomi tarvitsee ja Suomella tulee olla siis ohjausjärjestelmä, jonka kantama on vähintään noin 300 kilometriä.
Eikö Venäjä salli Suomen hankkia kuin ohjuksia, joiden kantama on alle 100 kilometriä, ja joilla ei ylletä vaikkapa Pietariin?
Käsittelin Venäjän ohjuksiin perustuvaa etuvartiopolitiikkaa Euroopassa 14.2.2016 kirjoituksessa otsikolla ”Syyrian Latakia on Venäjän uusin etuvartio Länsi-Eurooppaan”, joka löytyy: http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/211923….
Ilmoita asiaton viesti
Tarkoitan ATACMS-tykistö ohjusta jonka kantama on 300 kilometriä ja jossa on 227 kg taistelukärki http://www.deagel.com/Ballistic-Missiles/ATACMS-Bl…. On niin sanottu kynnysasejärjestelmä niin kuin JASSM-risteilyohjus ja enemmän kuin tärkeä Suomen puolustus kyvylle, jos huomioidaan Venäläinen kehittynyt pitkänmatkan ohjusilmatorjunta. Toki vastaavia maasta-maahan ohjus/raketti-järjestelmiä löytyy muiltakin valmistajilta, mutta meillä jo on 22+12 kpl M270 MRLS-raketinheittimiä. 12 näistä on varattu vain ajoharjoitteluun(onko järkeä), enkä tiedä onko näitä päivitetty ATACMS ja GMLRS käyttöä varten, todennäköisesti ei. Minun mielestäni nämä 12 pitäisi päivittää ja Norjassa odottaa varastossa 12 lisää jotka voisi saada halvalla. 46 heitintä joista saataisiin 6 patteria. 4 sijoitettaisiin Karjalan prikaatiin ja 2 Kainuun prikaatiin, koska telaketjuilla kulkevia ajoneuvoja on parempi sijoittaa ”painopiste suuntaan”. Näihin min.100 kpl edellä mainittuja ATACMS-ohjuksia. Nyt meillä olisi todellinen KYNNYSASEJÄRJESTELMÄ joka yhdessä JASSM-ohjusten kanssa panisi mahdollisen hyökkääjän miettimään kaiken uusiksi. Luulen että Norja voisi myydä heittimet nimelliseen hintaan jos takaisimme että nämä sijoitetaan Pohjois-Suomeen päivitettynä ja edellä mainituin ammuksin. Pohjois-Suomihan on voima tyhjiö joka häiritsee sekä Ruotsia että Norjaa. En tiedä onko tästä tyhjiöstä joku salainen ”hyvävelisopimus” itänaapurin kanssa mutta tämä häiritsee minuakin.
Jos muistan oikein Pohjoismaat ovat pohtineet NORDEFCON puitteissa pohjoisen yhteistä ilmapuolustusta. Taisi käydä vielä Carl Haglundille pieni lapsus kun ehdotti jossain kokouksessa Venäjän ottamista mukaan. Voit kuvitella miten saliin on tullut käsin kosketeltava hiljaisuus tälläisen ehdotuksen myötä. Mutta ajatus Ruotsin, Suomen ja Norjan yhteisestä ilmapuolustuksesta johon on yhteen integroitu tutkajärjestelmät, pitkänkantaman ohjusilmatorjunta(esim. joku Patriot järjestelmä) ja hävittäjä puolustus. Kaikki hyötyisivät ja tulisi kustannus säästöjä. Erityisesti Nato-maa Norjan mukana olo voisi tuoda USA:n mukaan alennettuina järjestelmä hintoina ja asiantuntija apuna. Tämähän kuullostaa varmaan suomalaisen poliitikon korviin jo pyhäinhäväistykseltä puolueesta riippumatta. Minun käsitykseni on että suomalaiset toimivat tässä asiassa jarrumiehen roolissa.
Suomelta ja Ruotsilta puuttuu molemmilta pitkänkantaman ohjusilmatorjunta. Tämä hankinta on edessä molemmilla jos puhutaan uskottavasta puolustuksesta. Yhteishankinta toisi säästöjä sekä muita etuja jos järjestelmät olisivat 100%:ti yhteensopivia. Olisiko poliittinen katastrofi jos Baltian maat otettaisiin mukaan? Joka tapauksessa järjestelmällä olisi oltava kyky torjua kaikki hävittäjät, ohjukset ja lähialueen AWACS-koneet, hankittiin se USA:ta, Ranskasta tai Israelista. Pitkä kantama on minun mielestäni min. 100 km ja riittävä pysty kantama(min 20 km?). Ja tietysti ohjukset kyseiseen järjestelmään. Patriot PAC-2:lle löysin arvot 160/24km, mutta järjestelmällä alkaa olla jo ikää. Hinta oli 2009 250 miljD/patteri (sisälsi 32 ohjusta). Suhteessa hankkimaamme NASAMS 2:een verrattuna suorituskyky on eri planeetalta. Lisäksi Patrioteille on tullut päivityksiä tasaiseen tahtiin toisin kuin NASAMS 2:lle. Eikä Nato yhteensopivuudesta haittaa olisi.
Yleisesti ottaen puolustuksen puutteista ja ongelmista ei Suomessa puhuta. Jos yrität herätellä keskustelua, viimeistään poliitikoissa törmäät vaikenemisen muuriin.
Ilmoita asiaton viesti
Venäjä on varustanut Kuolan niemimaan vastaavasti melko täyteen kuin Krimin niemimaan ja Kaliningradin. Nuo kolme aluetta ovat Venäjän etuvartioita lännessä.
Norja – ja myös Ruotsi – on moneen otteeseen ottanut viime aikoina esille Venäjän varustautumisen Kuolan niemimaalla niin julkisesti kuin varmaan myös Suomen kanssa pienemmässä piirissä: mitä asialle pitäisi yhdessä tehdä?
Norja onkin jo hieman tehnyt: osti viime vuonna (DSCA 13.5.2015) 200 kappaletta AIM 9X Block II Sidewinder -ohjuksia 345 miljoona dollarin arvosta, jos myyntivaltuutus on täysin käytetty (http://www.dsca.mil/major-arms-sales/norway-aim-9x…).
Vuonna 2014 Norjalla oli Yhdysvaltain kongressin ostovaltuutus ostaa 26 kappaletta AIM-120C-7 AMRAAM -ohjuksia 80 miljoona dollarin arvosta (http://www.dsca.mil/major-arms-sales/norway-aim-12…) ja hankinta lienee tehty täysimääräisenä.
Norjalla on myös melko uusia hyvin varusteltuja Fridtjof Nansen-luokan fregatteja viisi kappaletta (maksoivat muistaakseni noin 3,3 miljardia dollaria), joissa on integroitu AEGIS-ilmapuolustusjärjestelmämahdollisuus, ja ne ovat jo linkitetty AEGIS-järjestelmään, vaikka Norja ei vielä ole ostanut AEGISta. Venäjä on vastustanut äänekkäästi Norjan AEGIS-hankintaa.
Jos Itämeren puolustusympäristö haluttaisiin kuntoon, pitäisi Suomen ja Ruotsin liittyä Natoon, jolloin alueelle muodostuisi toimiva NB8-alue (viisi Pohjoismaata ja kolme Baltian maata) ja maille yhteinen puolustussuunnitelma.
Ilmoita asiaton viesti
Suomella tuskin on ikinä varaa ja mahdollisuutta AEGIS-järjestelmään,ohjuksineen. Mutta jos hoidamme viisaasti laivue-2020 hankinnan, eli emme hanki niin kalliita ja isoja laivoja että ne jäävät vaille kunnollista aseistusta, meillä voisi olla tosi ilkeä yhdistelmä suorituskykyä rannikollamme. Yksinkertaisen ja köyhän miehen vaihtoehto olisi Visby-luokan korvetti varustettuna tulevilla RBS-15 Mk4 meritorjuntaohjuksilla, Barak 8 AMD ilmatorjuntajärjestelmä Barak 8 ER ohjuksilla (max.kantama 150 km) ja sukellusvenetorpedoilla. Ei miinoitus eikä miinantorjunta kykyä. Melkein sama jos yrittäisi yhdistää Hornetin ja Leopard 2:en. Perässä ainoastaan helikopteri kenttä tankkausta varten. Kompakti koko, nopea, matalassa uiva ja kohtuullisen näkymätön tutkassa. Ahvenanmaan miehitys olisi huomattavasti hankalampaa. Ja jos hieman täydentäisimme laivastoa, edellä mainitut asejärjestelmät voisivat mahtua Hamina-luokan ohjusveneeseen, helikopteri kenttää lukuunottamatta. Nuo ”kaavailut” joita olen nähnyt ja lukenut laivue-2020 laivoista kertovat minulle sen että ollaan tekemässä suuruudenhulluja hankintoja jolla on hyvin vähän tekemistä Suomen rannikon puolustuksen kanssa ja johon meillä ei ole varaa. Eli kun raha ei riitä tingitään aseistuksesta. Tärkeintä on että näyttää komealta.
Ruotsi on kiinnostunut USA:n AGM-158C LRSAM https://en.wikipedia.org/wiki/AGM-158C_LRASM risteilyohjuksesta joka on tarkoitettu laivoja vastaan 930 km kantamalla. Voidaan ampua laivasta tai ilmasta. Meidän JASMM:n sukulais ohjus. Eikös Venäjän toiminta Syyriassa antanut selvän kuvan heidän laivaston nyky toiminnasta. Kaukaa ja kovaa. Tässä olisi meillekin mietittävää.
Ilmoita asiaton viesti
Kuolan niemimaa on myös Venäjän tärkein tukikohta-alue sen globaalissa strategiassa, sisältäen mm. mannertenvälisiä ICBM -ohjuksia ja ydinsukellusveneiden tukikohtia, eli ”henkivakuutus” koko Venäjän Federaation eksistenssiin kohdistuvia uhkia vastaan, josta se on halukas luopumaan kaikkein viimeiseksi. Mitäpä sellaiselle asialle olisikaan tehtävissä?
Tietenkin: jos Venäjä sijoittaa Kuolaan myös hyökkäyksellisiä maavoimia, niiden torjuntaan voidaan toki varautua, mutta strategisten ydinaseidensa asemasta Venäjä ei tingi ikinä.
Ilmoita asiaton viesti
Totta kai Venäjä vastustaa lähiympäristössä asejärjestelmiä jotka laskevat heidän suhteellista voimaansa ja suorituskykyä. Kuitenkin Venäjä noteeraa vain sotilaallista ja taloudellista voimaa, jota Suomella ja Ruotsilla ei ole. Saatat olla oikeassa Natoon liittymisestä, minä en omalta kohdaltani tiedä varmasti. Natoon liittyminen herättää monia kysymyksiä. Tarjotaanko taas Suomelle ja Ruotsille päävastuuta Baltian puolustuksesta? Haluaako Nato tosissaan Suomen ja Ruotsin näillä puolustus kyvyillä jäsenekseen? Mitä jos joku tai jotkut Nato maat estävät Suomen Nato jäsenyyden? Olisi aika nöyryyttävää. Mitä sitten jos Trumpista tulee presidentti ja hän vetää ison osan USA:n Nato panostuksesta pois? Jos olisin esimerkiksi ranskalainen poliitikko miettisin Suomen asemaa Kuolan ja Pietarin naapurina ja Suomen surkeaa omaa puolustusta. Kysyisin, tarvitseeko Nato neljättä Baltian maata? Kannattaisiko tälläistä uutta jäsentä, mahdollisten suurten riskien vuoksi, ottaa? Jos Nato joutuu sotilaalliseen konfliktiin, kaikki odottavat USA:n syöttävän materiaalia ja sotilaita ympäri Eurooppaa. Pystyykö edes USA tähän? Epäilen. On paljon kysymyksiä, vähän vastauksia.
Ilmoita asiaton viesti
Venäjä pystyy Kuolasta uhkaamaan Yhdysvaltoja ja Kanadaa mannertenvälisillä ohjuksillaan, joiden reitit sivuavat pohjoista napa-aluetta. Murmanskissa on tärkeä tutkikohta-alue maailman valtamerten syvyyksissä piileskeleville ydinsukellusveneille, joiden ydinohjukset ovat koston uhkana Venäjän hävittämistä yrittäville. Siten Kuola ei ole mikä tahansa palsta tundraa ja Jäämeren rannikkoa.
Totta, Naton jäsenyys sisältää monia kiinnostavia kysymyksiä, joihin maallikon on vaikea etsiä vastauksia, mutta samoin sisältää myös puolustusliiton ulkopuolelle jättäytyminen.
”Tarjotaanko taas Suomelle ja Ruotsille päävastuuta Baltian puolustuksesta? Haluaako Nato tosissaan Suomen ja Ruotsin näillä puolustus kyvyillä jäsenekseen? Mitä jos joku tai jotkut Nato maat estävät Suomen Nato jäsenyyden?”
Mikäli liittymissopimusta ryhdyttäisiin räätälöimään jäsenhakemuksen pohjalta, luultavasti tällaisiin kysymyksiin jouduttaisiin hakemaan vastauksia ja yhteisymmärrystä. Totta on, että ”rauhan puhjettua” kylmän sodan jälkeen ja Nato-maiden ajettua alas puolustuslaitoksensa kevyiksi ulkomaanoperaatioihin sopiviksi joukoiksi enää harvoilla mailla on sotilaallista voimaa liittolaisten tueksi lähetettäväksi. Yhdysvallatkin on pyrkinyt siirtämään painopistettään Euroopasta Tyynelle valtamerelle vastatakseen Kiinan alueellisiin hegemoniapyrkimyksiin.
En nyt Suomen omaa puolustusta sentään surkeaksi syyttäisi, vaikka parantamisen varaa onkin. Baltiaan verrattuna olemme sentään toista maata kaikkien puolustushaarojemme vahvuudessa ja alueemme laajuudessa sekä monissa kyvyissä ja taidoissa, joita on opeteltu ja hiottu vuosikymmeniä.
Sodan oloissa Suomi tarvitsisi liittolaisiltaan lähinnä tukea ilmapuolustukselleen sekä täydennystä olemassaolevien asejärjestelmiensä tarvikkeisiin ja huoltovarmuutta sekä tiedustelutietoa, mahdollisesti AWACS- ja ilmatankkaustukea, mutta ei juurikaan maavoimia tai mittavia merivoimia. Totta kai Suomi suomalaisten hallussa olisi Nato-liittokumppaneille parempi kuin Suomi Venäjän miehittämänä, ja jos tämä olisi varmistettavissa vain siirtämällä Suomen tueksi lento-osastoja ja it-ohjuksia, sehän olisi Natolle kannattavaa voimien etupainotteista ryhmittämistä. Toki Keski-Euroopan maille, Ruotsille, Norjalle ja Tanskalle olisi suotuisampaa käydä torjuntataistelut Suomen itärajalla kuin heidän kotinurkillaan.
Samalla olisi kuitenkin viisautta pitäytyä puolustukseen välttäen käyttämästä Suomen aluetta Pietaria tai Kuolaa vastaan: jos Naton suurvallat välttämättä haluaisivat iskeä niihin, eiväthän ne siihen Suomea tarvitse. Mutta vaikea on ajatella, että tällaisista asioista käytäisiin mitään sitovia neuvotteluja julkisesti…
Ilmoita asiaton viesti