Estääkö Venäjä Suomea hankkimasta pitkän kantaman ohjuksia?

MTCR-sopimus (Missile Technology Control Regime) on sopimus, jolla rajoitetaan ohjustekniikan siirtymistä sopijamaista muihin maihin. Sopimus koskee ballistisia ohjuksia ja risteilyohjuksia. Sopimuksen on tällä hetkellä allekirjoittanut yhteensä 34 maata mukaan lukien myös Yhdysvallat ja Venäjä. Vuonna 1987 alkunsa saaneeseen sopimukseen Suomi liittyi Neuvostoliiton hajoamisvuonna 1991, Venäjä puolestaan vuonna 1995. 80-sivuisen sopimuksen voimassa oleva päivitys on tarkasteltavissa täältä.

MTCR-sopimus ei luonteeltaan mikään valtiosopimus. Sopimus ei ole myöskään vaikkapa sitovaan rauhansopimukseen, ydinsulkusopimukseen tai liittolaissopimukseen verrattava; sopimus on luonteeltaan epävirallinen. Toisin sanoen sopimuksen noudattamatta jättäminen osoittaisi muille maille ensisijaisesti kyseisen maan muuttuneita sotilaallisia ja puolustuksellisia tarpeita. Esimerkiksi Suomen taholta sopimuksen ohjusrajoituskirjausten noudattamatta jättäminen osoittaisi lähinnä maahan kohdistuvien uhkakuvien muuttumista.

 Sopimuksen kaksi merkittävintä lukua ovat 300 kilometriä ja 500 kilogramma.

Sopimus rajoittaa sopijamaissa sellaisten ohjusten ja rakettien käyttöä, jotka voivat kuljettaa yli 500 kilogramman taistelulatausta yli 300 kilometrin kantomatkalle (≥300 km "range" and ≥500kg "payload"). Sopimus rajoittaa myös miehittämättömien lentoaluksien käyttöä (UAV-alus, Unmanned Aerial Vehicle) samoin paino- ja kantomatkarajoituksin kuin ohjusten ja rakettien osalta.

                                                                                        ****

Suomi osti vuonna 2012 Yhdysvalloista 70 kappaletta F/A-18D Hornet -hävittäjiin asennettavia pitkän kantaman ilmasta maahan laukaistavia AGM-158 JASSM -risteilyohjuksia (Joint Air-to-Surface Standoff Missile). Ostolupa Yhdysvalloista saatiin puolustusministeriön alaisen DSCA:n puollolla 31.10.2011 (DSCA:n tiedote löytyy täältä). Suomen puolustusministeriö valtuutti 1.3.2012 puolustusvoimat allekirjoittamaan kauppasopimuksen Lockheed Martinin kanssa (puolustusministeriön tiedote löytyy täältä). Yhdysvaltain puolelta Suomella oli valtuudet ohjushankintaan 255 miljoonan dollarin arvosta, ja Suomi osti ohjuksia noin 145 miljoonalla eurolla. Suomi ei siis käyttänyt ostoluvan valtuutta kokonaisuudessaan.

Suomella oli jo vuoden 2004 turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa linjaus hankkia Hornet-hävittäjiin ilmasta maahan laukaistava risteilyohjusjärjestelmä. Yhdysvaltalaislähteiden mukaan selonteon mukaisesti Suomi halusi ostaa ensimmäisen kerran vuonna jo vuonna 2007 yhdysvaltalaisia JASSM-risteilyohjuksia.

Vaikka Suomen ja Yhdysvaltain väliset suhteet ovat aina olleet – kuten myös vuonna 2007 – hyvät, Yhdysvaltain ulkoministeriö sanoi tuolloin ”ei” Suomelle. ”Ei”-kirjaus löytyy yhdysvaltalaislähteistä ja nimenomaan ulkoministeriöstä, ei puolustusministeriöstä. Yhdysvallat ei ollut vielä tuolloin halukas myymään ohjuksia Suomeen.

Georgian sota elokuussa 2008 oli saanut Venäjän rajanaapurimaiden tapaan myös Suomen huolestuneeksi Euroopan turvallisuuspoliittisesta tilanteesta.

Vuoden 2008 jälkeen, kun Venäjän oli hyökännyt Georgiaan, sai Euroopan turvallisuuspoliittisen tilanteen muutos muutamaan kantoja myös sekä Natossa että Yhdysvalloissa.

Suomi toisti Yhdysvalloille pyyntönsä ostaa JASSM-ohjuksia, mutta tällä kertaa Suomella oli varalla kaiken kaikaan kaksi vaihtoehtoista risteilyohjusmallia odottamassa päätöstä. Vuonna 2012 Suomi vihdoin sai, mitä se halusi: JASSM-ohjukset.

Yhdysvallat on myynyt nyt JASSM-ohjuksia myös toiseen Venäjän rajanaapuriin Puolaan, jonka pohjoisrajan takana on yksi Euroopan suurimmista asekeskittymistä: Kaliningrad. Yhdysvallat on nyt myynyt

JASSM-ohjuksia niihin Itä-Euroopan maihin, joilla on vierellään Venäjän keskeisiä ohjusreservejä. Puolan kaupalle DSCA:n kongressikäsittelyyn menevä puolto on päivätty päivämäärälle 19.9.2014 (tiedote löytyy täältä) ja ohjushankinnan myyntivaltuudet Puolalle olivat 500 miljoonaa dollaria. Suomen tapaan Puola on allekirjoittanut MTCR-sopimuksen.

Puolustusvoimat on sittemmin hankkinut Horneteihin myös keskipitkän kantaman AGM-154 JSOW-liitopommeja (Joint Standoff Weapon) ja lyhyen kantaman JDAM-täsmäpommeja (Joint Direct Attack Munition).

JASSM-risteilyohjuksen kantama on 370 kilometriä ja kokonaispaino 1 021 kilogrammaa. Ohjuksen taistelulatauspaino 450 kilogrammaa. JASSM-ohjus ei siis ole MTCR-sopimuksen mukainen kantomatkan suhteen (kantomatka yli 300 kilometriä), sen sijaan taistelulatauksen painon mukaan on, koska räjähdepaino on alle 500 kilogrammaa. JASSM-ER -ohjuksen kantama on peräti 930 kilometriä, mutta niitä Suomella ei tiettävästi ole ja tuskin niitä Suomelle edes myytäisiin.

                                                                                        ****

Suomi oli hankimassa vuonna 2012 maavoimille MGM-140B ATACMS-ohjuksia (M-39 Block 1A Army Tactical Missile System (T2K 7)) yhteensä 70 kappaletta. Ostolupa Yhdysvalloista saatiin puolustusministeriön alaisen DSCA:n puollolla 4.6.2012 (tiedote löytyy täältä). Yhdysvaltain puolelta Suomella oli valtuudet ohjushankintaan 132 miljoonan dollarin arvosta, mutta Suomi ei ohjuksia ostanut.

Ohjukset olisi tarkoitettu Suomessa M270 MLRS -raketinheitinjärjestelmään. Suomeen kaavailtujen MGM-140B – Block IA ATACMS-ohjuksien kantomatka olisi ollut vähintään 165 kilometriä. MGM-140B – Block IA ATACMS-ohjuksien räjähdepaino (payload) olisi ollut 560 kilogrammaa eikä ohjus olisi ollut MTCR-sopimuksen mukainen painon osalta (räjähdepaino yli 500 kilogrammaa), kantaman osalta ei rajaa sen sijaan hätyyteltäisi lähimaillekaan. MGM-168 ATACMS-Block IVA -ohjuksilla voidaan päästä aina 300 kilometrin kantamaan, johon ohjusten valmistaja (Lockheed Martin) on rajoittanut kantomatkan juuri MTCR-sopimuksen perusteella, koska räjähdepaino on yli 500 kilogrammaa.

ATACMS-ohjusten sijaan puolustusministeriö teki alkuvuonna 2016 päätöksen ns. GMLRS-hankinnasta (puolustusministeriön tiedote löytyy täältä). Kysymys on Yhdysvalloista ostettavasta aluevaikutteisista GMLRS AW (Guided Multiple Launch Rocket System Alternative Warhead) ja pistemaaliin vaikuttavista GMLRS UNITARY (Guided Multiple Launch Rocket System Unitary) ampumatarvikkeista. Yhdysvalloista saatiin puolustusministeriön alaisen DSCA:n puolto kongressille 10.11.2015 (tiedote löytyy täältä).

Yhdysvaltain puolelta Suomella oli valtuudet rakettihankintaan 150 miljoonan dollarin arvosta, ja Suomi osti ohjuksia noin 70 miljoonalla eurolla. GMLRS-rakettien kantama on vain 70 kilometriä ja räjähdepaino on vähäinen alle 100 kilogrammaa (200 paunaa), eikä siis hätyyttele lähellekään MTCR-sopimuksen kumpaakaan rajaa.

                                                                                        ****

Suomella tulee ehdottomasti olla isku- ja tuhoamiskyky ennen kaikkea kiinteisiin mutta myös niihin liikkuviin raketin- ja ohjuslaukaisualustoihin, jotka voivat meitä uhata ja joista laukaistavien rakettien ja ohjusten kantomatka on pitkälle Suomen puolelle, – ja jopa yli 300 kilomeriä. Suomi voi tehokkaasti puolustautua vain tuhoamalla alustat ennen kuin ohjuksia alettaisiin laukaista enemmissä määrin Suomeen. Laukaistujen ohjusten tuhoaminen ilmassa on Suomelle Naton ulkopuolisena maana liian haasteellista. Suomella ei ole esimerkiksi PATRIOT-ohjuksia eikä meillä taida olla erityisemmin muutakaan ohjustentorjuntaohjuskalustoa.

Venäjän ohjusteknologia on pitkälle kehittynyttä ja Venäjällä on hyvä ohjusvarustus, mikä tuo suuria haasteita Suomen puolustamiselle. Venäläisen ohjusteknologian ja venäläisen kybernetiikan uranuurtaja oli suomalaissyntyinen Aksel Berg.

Venäjällä on sijoitettu Pietarin eteläpuolella oleva Lugan tukikohtaan Iskander-ohjuksia ja tykistöohjusprikaati. Iskander-ohjuksissa 9M72E-tyypin ohjuksella kantama on 280 kilometriä ja 9M72-tyypillä yli 400 kilometriä. Iskander-M-ohjuksien kantama on jo 500 kilometriä ja niitä on ollut sijoitettuna Lugaan tiettävästi kesästä 2014. Iskander M-ohjukset voidaan varustaa myös ydinkärjin. Venäjällä on toinen varalla oleva laukaisupaikka lähellä Viipuria, jonka Venäjä voi ottaa aktiivikäyttöön tarvittaessa.

Tverissä on puolestaan raketinheitinprikaati, mutta se on jo kaukana Suomen rajoista (etäisyys Suomesta noin 630 kilometriä). Stugi Krasnyjessä puolestaan ilmatorjuntaprikaati (etäisyys Suomesta noin 280 kilometriä).

Venäjä on sijoittanut Kuolaan sekä tiettävästi myös Pietarin ja Moskovan turvaksi kehittyneen S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän, jonka kantama on noin 300 kilometriä, ja se pystyy tuhoamaan myös keskimatkan ballistisia ohjuksia. S-400 voi samanaikaisesti iskeä 36 kohteeseen 72 ohjuksella (kaksi ohjusta per kohde). S-400-järjestelmä on venäläisohjusteknologian tämän hetken terävintä kärkeä.

Murmanskin alueella on tällä hetkellä tiettävästi kaiken kaikkiaan kuusi ohjustukikohtaa. Vuoden 2015 loppuun mennessä Venäjän kymmenen ilmatorjuntarykmenttiä oli varustettu yhteensä 19 erillisellä S-400-ohjusyksiköllä. Vuoteen 2020 mennessä Venäjällä odotetaan olevan käytössään kaiken kaikkiaan 56 kappaletta S-400-yksiköitä.

Venäjällä on kehitteillä tällä hetkellä prototyyppiasteella oleva 600 kilometrin kantaman omaava S-500-ohjusjärjestelmä. Uuden S-500-järjestelmän käyttöönotto on uskottu tapahtuvan vuoden 2017 jälkeen.

Venäläismedia uutisoi laajasti 21.2.2016, että Venäjän Pohjoisen laivaston käyttöön Barentsin merelle on saatu kaksi edistyksellistä ja vaikeasti läpäistävissä olevaa K-300P Bastion-P (SSC-5) -rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmää. Järjestelmä on jo Krimin niemimaalla Mustallamerellä. Kyseinen järjestelmä tulee tiettävästi myös Itämeren ympäristöön niin, että se kattaa Baltian maat ja Suomen laajasti. Venäjän kahdenkymmenen Bastion-järjestelmän varustus on tarkoitus saada valmiiksi vuoteen 2020 mennessä.

Kun katsotaan etäisyyksiä, Lugaan Suomen rajan läheisyydestä Virolahdelta on noin 230 kilometriä. Inarista Muurmanskiin on puolestaan noin 230 kilometriä. Virolahdelta Pietariin on noin 160 kilometriä. Suomi tarvitsee ja Suomella tulee olla siis ohjausjärjestelmiä, jonka kantama on vähintään noin 300 kilometriä, joka olisi vielä MTCR-sopimuksen mukainen 500 kilogramman räjähdepainorajoituksella.

                                                                                        ****

Vahvistamattomien lähteiden mukaan Venäjä olisi puuttunut Suomen pitkän kantaman ohjushankintoihin, ehkäpä myös osaltaan MTCR-sopimukseen vedoten. Toistaiseksi tuollaiset puheet ovat vielä vahvistamattomia huhupuheita, mutta toisaalta puolustusministeriö ei ole myöskään kiistänyt väitteitä.

Olen myös itse henkilökohtaisesti pyytänyt sähköpostilla useaan kertaan puolustusministeriöltä kannanottoa asiaan tuloksetta. Ministeriö ei ole suostunut vahvistamaan eikä kiistämään niitä julkisuudessa olleita kannanottoja, joiden mukaan Venäjä pyrkisi rajoittamaan – jopa estämään – Suomen ohjushankintoja ennen kaikkea kantomatkojen suhteen JASSM-risteilyohjushankinnan jälkeen. Kyse olisi nimenomaan kantomatkoista, ei räjähdepainosta.

Toistaiseksi ministeriötä ei siis ole tullut kannanottoja useista pyynnöistä huolimatta.

Hankintakaavailuissa mukana olleilla ATACMS-ohjuksilla puolestaan räjähdepaino olisi ylittänyt MTCR-sopimuksen mukaisen 500 kilogramman räjähdepainon (ATACMS-ohjuksien räjähdepaino on 560 kilogrammaa), ei kuitenkaan kantaman suhteen. ATACMS-ohjuksien 165 kilometrin kantamalla Suomen itärajalta ohjuksilla olisi juuri ja juuri yltänyt Pietarin porteille, mikä olisi voinut hermostuttaa Venäjää.

Oliko ATACMS-ohjuksien ostamatta jättäminen tosiasiallisesti Venäjästä johtuvaa, ja aikanaan puolustusministeriön ilmoittamat hankinnan tekemättä jättämistä koskevat syyt ”kalliista hinnasta” ja ”ohjausjärjestelmän vanhanaikaisuudesta” vain tekosyitä?

Olisi ymmärrettävää Venäjän kannalta, jos Venäjä pyrkisi rajoittamaan Suomelta sellaisia ohjushankintoja, joilla ylletään pitkälle Venäjän puolelle, jopa 300 kilometriin. Pietariin matka Suomesta on lyhimmillään hieman yli 150 kilometriä. Eikö Venäjä salli Suomen hankkia kuin sellaisia ohjuksia, joiden kantama on alle 100–150 kilometriä, ja joilla ei ylletä vaikkapa Pietariin?

Pyrkiikö Venäjä rajoittamaan Suomen ohjushankintoja ja onko Venäjä jo onnistunut niin, että ainoaksi pitkän kantaman ohjushankinnaksi jäi ilmavoimien JASSM-hankinta, ja maa- sekä merivoimat eivät enää voisi saada esimerkiksi pitkän kantaman risteilyohjuksia?

Puolustusministeriön olisi syytä julkisuudessa selventää, onko Venäjä pyrkinyt rajoittamaan Suomen yli 300 kilometrin kantaman tai jopa lyhyemmän jatkan, ja yli 500 kilogramman räjähdepainon ohjushankintoja esimerkiksi Suomen allekirjoittamaan MTCR-sopimukseen vedoten, vaikka kysymys olisi vain jommastakummasta rajoitteesta, kantamasta tai räjähdysainepainosta.

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu