Suomen mahdollisessa liittoutumisessa on tärkeää käsitellä sotilaalliset uhat

Ulkoasiainministeriö julkaisi perjantaina 29.4.2016 asiantuntijaryhmän laatiman arvion Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista. Nato-keskustelu on vilkastunut, mutta siitä on pitänyt huolen enemmänkin Venäjä kuin tuo valmistunut Nato-selvitys.

Asiantuntijaryhmän Nato-selvitys on laadittu huolella, ja se on ennakko-odotuksia parempi. Suomen sotilaalliseen liittoutumiseen liittyviä kysymyksiä on käsitelty monipuolisesti, mutta yksi peruskysymys on jätetty ulkopuolelle: Suomeen kohdistuvat sotilaalliset uhat. Onko Venäjä Suomelle sotilaallinen uhka ja jos on, onko Suomella kyky yksin eliminoida tuo uhka?

On todennäköistä, että ulkoasiainministeriö selvitystoimeksiantajana on linjannut asiantuntijaryhmälle, ettei Venäjää saa nimetä Suomen sotilaalliseksi uhaksi. Valtiovalta ei halua herättää suomalaisissa pelkoa sotilaallisilla uhilla, mutta tuohon politiikkaan liittyy suuria riskejä.

Hain Nato-selvityksestä kaikki ”uhka”-kirjainyhdistelmät. ”Uhka”-kirjainyhdistelmä löytyi 10 kertaa seuraavasti:

Sivu 7: Se [Venäjä] pitää Pohjois-Atlantin liittoa vastustajanaan ja kaikkea Naton laajenemista uhkana kansalliselle turvallisuudelleen.

Sivu 15: Venäjän keskeisiin uhkakuviin maan luoteisosissa kuuluvat pääsyn turvaaminen Pietariin eli ”pohjoiseen pääkaupunkiin” ja sen puolustaminen sekä maan pyrkimys suojella kaikin keinoin ydinpelotettaan ja pohjoista laivastoaan Murmanskin rannikolla, mukaan lukien Arkangelin telakat ja Plesetskin ohjuskeskus.

Sivu 15: Ydinaseiden paluu eurooppalaiselle sotanäyttämölle pääsi yllättämään länsimaat. Ydinaseiden heristäminen poliittisten ja strategisten päämäärien edistämiseksi tai jopa niiden käyttämisen uhkaaminen oli täydellinen shokki maailmalle, jossa ydinaseiden leviämisen estäminen oli korvannut ydinaseriisunnan.

Sivu 16: Baltian maiden strategisen syvyyden puutteen vuoksi sekä Kaliningradin taistelualueen eristämiskyvystä (A2AD) johtuen vahvistusten oikea-aikainen perille saanti tarkoittaa sitä, että Baltian maiden joutuessa hyökkäyksen kohteeksi Naton voisi olla pakotettu turvautumaan ydinaseilla uhkaamiseen.

Sivu 19: Tässä yhteydessä Nato muutti uhkakuviaan ja loi erityissuhteen Venäjän kanssa.

Sivu 19: Vaikka Venäjän johto käytti kovia sanoja ja uhkasi pakotteilla, mikäli Naton laajeneminen ulottuu Baltian maihin, maiden liittyminen ei kuitenkaan merkittävästi huonontanut niiden Venäjä-suhteita.

Sivu 31: Natossa arvioidaan, ettei sitä ainakaan kymmeneen vuoteen uhkaa vaara sellaisesta sotilaallisesta hyökkäyksestä, johon liittokunta ei pystyisi vastaamaan.

Sivu 38: Ruotsin jäsenyys tekisi Natolle huomattavasti helpommaksi kiertää Venäjän Kaliningradissa sijaitseva taistelualueen eristämiskapasiteetti (A2AD), joka on Nato-joukkojen uhkana tiellä Baltian maihin.

Sivu 56: Venäjä katsoo erityisesti Naton laajenemisen olevan uhka, jonka takana on Yhdysvallat ja tavoitteena amerikkalaisten sotilastukikohtien ja joukkojen tuominen lähemmäs Venäjän rajaa Venäjän patoamiseksi.

Sivu 57: Se [Venäjä] toteaa, että Naton lisälaajentuminen ja sen sotilasinfrastruktuurin siirtäminen lähemmäs Venäjän raja-alueita on uhka Venäjän kansalliselle turvallisuudelle.

Selvitys käsittelee hyvinkin tarkasti Venäjän kokemia uhkia ja sitä, miten Venäjä kokee Naton uhkaksi. Selvitys ei siis käsittele ollenkaan sitä, onko Suomella sotilaallisia uhkia ja muodostaako Venäjä jo tällä hetkellä Suomelle sotilaallisen uhan. Venäjän kokemat uhat ovat siis tärkeämpiä kuin Suomen kokemat uhat.

On kiistaton tosiasia, että Venäjä muodostaa jo tällä hetkellä sotilaallisen uhan Suomelle. Venäjän ohjusvarustelu lähialueillamme Kuolan niemimaalla, Pietarin alueella ja Kaliningradissa on ollut sekä määrällisesti että laadullisesti voimakasta meneillään olevalla vuosien 2010–20 varusteluohjelmakaudella. Venäjä on tuonut rajamme pintaan edistykselliset S-400-ilmatorjuntaohjukset ja lyhyen matkan ballistiset Iskander-ohjukset. Juuri nuo ohjukset muodostavat tällä hetkellä erityisen uhkatekijän, johon Suomella ei ole täysimääräistä kykyä vastata.

Suomea lähimmät ohjuslaukaisupaikat ovat Karjalankannaksella Vaskelan Nenimäen kylässä ja Kuolan niemimaalla Murmanskin alueella Olenja Gubasta hieman kaakkoon. Venäläisohjukset lähialueillamme ovat liikkuvilla alustoilla, joita voidaan siirtää nopeasti paikasta toiseen.

Karjalankannaksen Vaskelasta matka Suomen rajalle on alle 120 kilometriä. 140 kilometrin matkan Lappeenrantaan ilmatorjuntaan tarkoitettu S-400-ohjus tai maakohteiden hävittämiseen tarkoitettu Iskander-ohjus lentäisi reilussa kahdessa minuutissa ja Helsinkiin 300 kilometrin matkan noin viidessä minuutissa. Ohjukset muodostavat yksiselitteisen uhan Suomelle. S-400-ohjukset ovat erityinen uhka Suomen ilmatilan puolustamiselle.

Olen aikaisemin käsitellyt yksityiskohtaisesti Venäjän Suomelle tuomaa ohjusuhkaa kirjoituksessa otsikolla ”Venäjän sotilaallinen rannikkovarustelu on Suomelle ja Baltialle kova haaste”, joka löytyy täältä.

Puolustusliitto Nato ja ennen kaikkea Liettua ja Puola ovat olleet ja ovat koko ajan huolestuneita Kaliningradiin sijoitetuista venäläisohjuksista. Venäjän arvostelu Kaliningradiin sijoitetuista ohjuksista on ollut kovasanaista. Ohjusten on todettu muuttavan Itämeren alueen voimatasapainoa ja heikentävän alueen turvallisuutta.

Ohjukset Kaliningradissa ovat täysin samoja Iskander- sekä S-300- ja/tai S-400-ohjuksia, mitä on vierellämme Pietarin alueella sekä myös Murmanskin alueella. Nuo samat ohjukset Pietarin alueella eivät kuitenkaan synnytä Suomessa mitään huolta, vaikka ne ovat erityinen turvallisuusriski. Tällä hetkellä Yhdysvaltojen toimet eteläisellä Itämerellä pyrkivät nimenomaan eliminoimaan Venäjän Kaliningradin alueen muodostamaa turvallisuusuhkaa Baltian maille ja Puolalle sekä lisäksi myös Ruotsille.

Suomessa on ollut tavallaan ”kiellettyä” nimetä Venäjä uhaksi nimenomaan Suomelle. Venäjä ei muka muodostaisi Suomelle sotilaallista uhkaa. ”Venäjä ei uhkaa Suomea” -lausahdus on todettu monen poliitikon suulla. Tuo perinne on lähtöisin kylmän sodan ja YYA-sopimuksen aikakaudelta. Ruotsissa uskalletaan ja on aina uskallettu nimetä Venäjä uhaksi, ja se on tehty voimakkain sanakääntein myös nyt Krimin miehityksen jälkeen.

Suomen olisi syytä myös muuttaa käytäntöä. Venäjän nimeäminen uhaksi – mikäli Venäjä sellainen on – ei merkitse aggressiivista tai uhittelevaa käytöstä, vaan tosiasioiden tunnustamista. Kysymys on siitä, ettei Suomessa tuudittautuisi valheelliseen turvallisuuden tunteeseen ja tarvittavat valmistautumistoimet jäisivät siksi tekemättä.

Suomen siis pitää tunnistaa ja tunnustaa maahan kohdistuvat uhkatekijät ja varustautua niiden varalta. Suomalaispäätä ei saa työntää hiekan alle tai pensaaseen luulossa olevansa turvassa. Jos sitten uhkien eliminointi edellyttää Suomen sotilaallista liittoutumista, on Suomen syytä liittoutua. Englantilaisen historioitsija Thomas Babington Macaulayn lausetta toistaen Juho Kusti Paasikiven sanoin: ”Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku."