Ruotsilla on puolustussopimus jo kolmen Nato-maan kanssa, Suomella ei yhdenkään

”Sverige skriver försvarsavtal med Storbritannien” oli uutisotsikko Svenska Dagbladetin internetsivuilla 17.5.2016.

Uutisotsikon mukaisesti Ruotsi on allekirjoittamassa Nato-maa Iso-Britannian kanssa kahdenkeskistä puolustussopimusta (försvarsavtal). Sopimusta ei ole vielä allekirjoitettu, mutta lehtitiedon mukaan sopimus tullaan allekirjoittamaan kesällä 2016, ehkäpä pian Naton Varsovan heinäkuisen huippukokouksen jälkeen. Sopimuksen allekirjoittavat Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist ja Iso-Britannian puolustusministeri Michael Fallon.

Ruotsin ja Iso-Britannian välisen sopimuksen tarkemmasta sisällöstä ei vielä ole ollut vahvistettua tietoa julkisuudessa. Lehtitietojen mukaan yksi sopimuskohta koskee brittiläisjohtoista Joint Expeditionary Force (JEF) -sotilasyksikköä, johon Ruotsi on esittänyt kasvavaa halukkuuttaan liittyä. Ruotsin liittymishalukkuudesta JEF-sotilasyksikköön uutisoi jo viime vuoden lokakuussa DefenceNews internetsivuillaan otsikolla ”Sweden Considers Joining UK-led Joint Expeditionary Force”.

Joint Expeditionary Force (JEF) on brittien johtama pohjoiseurooppalaisten Nato-maiden muodostama maa-, meri- ja ilmavoimien resursseista muodostuva liikkuva nopeantoiminnan sotilasyksikkö, jonka toiminta-alue tulee olemaan Pohjois-Euroopassa Iso-Britannian, Pohjoismaiden ja Baltian maiden alueet. Merialueista mukana ovat lähinnä Itämeri, Pohjanmeri ja Pohjois-Atlantti Barentsinmerelle saakka.  

Joint Expeditionary Force (JEF) sai alkunsa syyskuussa 2014, kun Iso-Britannian puolustusministeri Michael Fallon ilmoitti aiesopimuksen kirjoittamisesta Tanskan, Viron, Latvian, Liettuan, Alankomaiden, Norja ja Iso-Britannian kesken. Aiesopimuksen mukaan Joint Expeditionary Force (JEF) on tarkoitus saada valmiiksi niin, että se olisi täysin toimintakykyinen ennen vuotta 2018, tavoite on kuitenkin jo vuodessa 2017.

Ruotsi olisi ensimmäinen Naton ulkopuolinen maa Iso-Britannian johtamassa Joint Expeditionary Forcessa (JEF), mikäli suunnitelmat toteutuvat.

Ruotsin yhtenä taka-ajatuksena nyt kesällä 2016 Nato-maa Iso-Britannian kanssa solmittavalla puolustussopimuksella lienee päästä Joint Expeditionary Forcen (JEF) kautta mukaan Naton Very High Readiness Joint Task Force (VJTF) -joukkoihin. Kyseessä ovat Naton terävimmät eliittijoukot.

Ukrainan tapahtumien jälkeen Nato päätti 24.6.2015 laajentaa ja muotoilla uudelleen vuonna 2003 perustettuja 13 000 sotilaan vahvuisia nopean toiminnan NRF-joukkoja (Nato Response Force). Uusien joukkojen vahvuus tulee olemaan noin 40 000 sotilasta. NRF-joukkoihin tulee erityistaidolliset keihäänkärkijoukot (spearhead force), Naton nimeämänä Very High Readiness Joint Task Force (VJTF). Keihäänkärkijoukkojen määrä tulee olemaan noin 5 000 sotilasta ja ne varta vasten perustetaan Baltian turvallisuuden takaamiseksi. Määräaika joukkojen saamiseksi kokonaisuudessaan taisteluvalmiuteen on kaksi vuorokautta.

”Svensk medverkan i JEF skulle alltså föra Sverige närmare Natos skarpa förband.” -lause löytyy ruotsalaislähteistä. Toisin sanoen Ruotsi haluaa liittyä Joint Expeditionary Forceen (JEF) päästäkseen mukaan Naton Very High Readiness Joint Task Force (VJTF) -keihäänkärkijoukkoihin, koska Joint Expeditionary Force (JEF) tulee olemaan merkittävä osa Naton Very High Readiness Joint Task Force (VJTF) -keihäänkärkijoukkoja.

Ruotsin Lontoon suurlähetystössä eversti Mats Danielsson laati syksyllä 2014 salaisen asiakirjan Ruotsin liittymisestä Joint Expeditionary Forceen (JEF). Salaisen asiakirjan otsikko on ”Orientering om JEF och önskemål om svensk deltagande”, vapaasti suomennettuna: ”Suuntautuminen JEF:ään ja toivomus Ruotsin osallistumisesta”. Salainen asiakirja on päivätty päivämäärälle 14.11.2014 ja sen kansilehti on tämän kirjoituksen liitteenä olevassa kuvassa.

Vielä tuolloin salaisen asiakirjan laatimisen aikoihin vuonna 2014 Ruotsi harkitsi ehkä hieman epäillen osallistumista Joint Expeditionary Forceen (JEF), mutta nyt ilmeisemmin myönteinen päätös on tehty, kun on varmistunut JEF:n muodostama ydinrunko Naton Very High Readiness Joint Task Force (VJTF) -keihäänkärkijoukoissa ja JEF:n johtotehtävä noissa Naton keihäänkärkijoukoissa vuodesta 2017. Naton puolella asia saanee lopullisen päätöksen Varsovan huippukokouksessa 8.-9.7.2016.

Ruotsi integroituisi ensimmäisenä Nato-maiden ulkopuolisena maana Naton nopeantoiminnan joukkojen järjestelmiin solmimalla kahdenvälisen puolustussopimuksen Iso-Britannian kanssa.

Ruotsin pääsy Naton keihäänkärkijoukkoihin keittiön takaoven kautta ilman Nato-jäsenyyttä olisi turvallisuuspoliittisesti erittäin merkittävä Itämeren ympäristössä. Idea ruotsalaisilla maan osallistumisessa JEF:ään erityisesti lienee, että Naton keihäänkärkijoukoilla varmistettaisiin esimerkiksi Gotlannin miehittäminen länsijoukoilla ja Gotlannin pysyminen länsiliittoutuman hallinnassa kriisi- ja sotatilanteessa.

                                                                                           ****

”USA och Sverige ska öka militärt samarbete” oli uutisotsikko Sveriges Radion sivuilla toissa päivänä 7.6.2016.

Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist on juuri parhaillaan vierailulla Yhdysvalloissa, ja maiden puolustusministerit Peter Hultqvist ja Aston Carter allekirjoittavat vierailun aikana viime vuoden elokuusta valmisteilla olleen sopimuksen (överenskommelse) puolustusyhteistyön tiivistämisestä Ruotsin ja Yhdysvaltojen välillä.

Ruotsin ja Yhdysvaltojen välinen sopimus käsittää osa-alueina keskinäisen sotilaallisen yhteistyökyvyn kehittämisen, yhteisen sotilaallisen harjoitustoiminnan ja sotilaallisen tutkimustoiminnan (interoperabilitet, gemensamma övningar och forskning).

Ruotsi on valmistellut puolustusyhteistyön tiivistämistä Yhdysvaltain kanssa jo toukokuusta 2015 lähtien, jolloin puolustusministeri Peter Hultqvist vieraili ensi kerran Yhdysvalloissa (20.5.2015) ja tapasi mm. varapuolustusministeri Robert O. Workin. Ruotsin ja Yhdysvaltain välisen puolustusyhteistyön tiivistämisen laadinnasta saatiin tieto julkisuuteen, kun puolustusministeri Peter Hultqvist ilmoitti julkisesti Dagens Nyheterin haastattelussa 22.8.2015, että Ruotsi syventää puolustusyhteistyötään Yhdysvaltojen kanssa. Nyt siis alkuaan työsuunnitelma saa virallisen luonteen sopimusasiakirjana, kun maiden puolustusministerien nimet ovat näinä päivinä sopimuspapereissa.

                                                                                           ****

“Sverige och Danmark ingår försvarsavtal” oli uutisotsikko Dagens Nyheterin internetsivuilla 11.1.2016.

Uutisotsikon mukaisesti Ruotsi ja Nato-maa Tanska allekirjoittavat Tukholmassa 14.1.2016 puolustussopimuksen (försvarsavtal) tai toisena terminä käytettynä puolustusyhteistyösopimuksen (överenskommelse om ett fördjupat samarbete på försvarsområdet). Sopimuksen allekirjoittivat Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist ja Tanskan puolustusministeri Peter Christensen. Dagens Nyheterin lisäksi myös Ruotsin hallitus kertoi Tanskan kanssa solmitusta puolustusyhteistyösopimuksesta kotisivuillaan.

Sopimus pitää sisällään Ruotsille ja Tanskalle luvan käyttää rauhan aikana toistensa sotilastoimintaan liittyvää infrastruktuuria, kuten esimerkiksi lentokenttiä tai satamia. Sopimus sisältää lisäksi muun muassa tiedustelu- ja sijaintitietojen vaihtoa erityisesti Öresundin alueella, joka on maiden välinen portti Pohjanmereltä Itämerelle.

Edellä mainitut kolme esimerkkiä puolustusliittojen solmimisesta osoittavat, että Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist on ollut hyvin aktiivinen ja aikaansaava Ruotsin puolustuksen hyväksi. Hän on poikkeuksellinen sosiaalidemokraatti.

                                                                                           ****

Suomi on Ruotsin solmimista puolustusyhteistyökuvoista Nato-maiden kanssa pihalla kuin lumiukko.

Suomi on täysin tietämätön Ruotsin asioista, ja se tulee näkymään myös uusimmasta hallituksen laatimasta ulkopoliittisesta selonteosta, joka on määrä julkaista näinä viikkoina. Ruotsin ulko- ja turvallisuuspolitiikka tullaan selonteossa tulkitsemaan todennäköisesti väärin; Ruotsi nähdään selonteossa sellaisena kuin me sen haluaisimme nähdä, ei sellaisena kuin se on. Suomen ja Ruotsin väliselle puolustusyhteistyölle ja puolustusliitolle annetaan liian suuri painoarvo.

Ruotsi on ollut kahden viime vuoden aikana aktiivinen laatimaan ja solmimaan puolustussopimuksia tai puolustusta koskevia yhteistyösopimuksia Ruotsin läntisten Nato-kumppanimaiden kanssa. Kaikki maat, joiden kanssa Ruotsi on tiivistämässä puolustusyhteistyötään solmittavien sopimuksin, ovat Naton jäsenmaita. Ruotsilla on nyt allekirjoitettu sopimus Tanskan ja Yhdysvaltain kanssa, kesällä myös Iso-Britannian kanssa. Ruotsi ei ole tarvinnut paljon aikaa sopimuksien valmistelulle, lyhimmillään sopimus on syntynyt alle vuodessa.

Ruotsille sotilaallinen liittoutumattomuus on varsin suhteellinen käsite. Puolustussopimus Nato-maan kanssa ei Ruotsin mielestä ole vielä liittoutumista, monen muun maan mielestä se olisi.

Yhdysvallat on maailman suurin sotilasmahti ja Iso-Britannia on läntisen Euroopan suurin sotilasmahti. Ruotsia ei selvästikään kiinnosta pienet ja heiveröiset yhteistyökumppanit puolustussopimuksissa. Suomi on siis Ruotsille sivutapaus.

Ruotsi on tiivistämässä puolustuspoliittista yhteistyötä myös sotilaallisesti liittoutumattoman pienen Suomen kanssa, mutta eteneminen on ollut sangen tahmeaa. Mitään allekirjoitettavia vastaavia sopimuksia ei ole laadittu, mitä Ruotsi on nyt jo laatinut tai laatimassa Nato-maa Yhdysvaltojen, Iso-Britannian ja Tanskan kanssa.

Suomen puolustusministeri Carl Haglund ja Ruotsin puolustusministeri Karin Enström ovat toki allekirjoittaneet ja Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyön kehittämisen työsuunnitelman jo 6.5.2014. Työsuunnitelman mukaan käytännön yhteistyöalueet sisällytetään puolustusvoimien säännölliseen suunnitteluprosessiin viimeistään keväällä 2015 (“The practical cooperation areas will be incorporated in the regular planning process of the respective Defence Forces beginning no later than in the spring of 2015.”).

Vaikka puolustusministeri Jussi Niinistö on useaan otteeseen todennut, että Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyö etenee vauhdilla, allekirjoitettujen sopimusten valossa yhteistyö ei etene kovinkaan ripeästi. Puolustusministeri Niinistö puhuu siis varsin muunneltua totuutta.

Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyön kehittämisen työsuunnitelman allekirjoittamisesta on kulunut jo yli kaksi vuotta, eikä sen jälkeen valtioiden välille ole laadittu mitään allekirjoitettuja sopimuksia. Ruotsin ja Yhdysvaltain välillä työsuunnitelmasta allekirjoitettuun sopimuksen kului alle 10 kuukautta, siis vain 22.8.2015- 9.6.2016 välinen aika. Puolustusyhteistyön kehittäminen Iso-Britannian kanssa voidaan katsoa alkaneen salaisen asiakirjan päivämäärästä 14.11.2014 ja puolustussopimus allekirjoitetaan tänä kesänä, siis reilun puolentoista vuoden valmistelun jälkeen.

Vastaavassa ajassa Suomi ei ole saanut käytännössä yhtään mitään aikaiseksi Ruotsin kanssa. Suomi on saamassa vasta nyt lainsäädäntömuutosta eduskuntaan, joka mahdollistaisi antaa ja vastaanottaa sotilaallista apua muilta mailta ja loisi mahdollisuuden ylipäätään laatia todellista vaikuttavuutta luovia puolustussopimuksia muiden valtioiden kanssa. Tuotakin lakihanketta Suomi on valmistellut 4 vuotta, ensimmäisen kerran lakimuutostarve oli kirjattu Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevaan valtioneuvoston selontekoon jo vuonna 2012.

Puolustusministeri Niinistö totesi blogissaan 1.2.2016: ”Tänä keväänä eduskuntakäsittelyyn tuleva lakiuudistus takaa sen, että Suomi voi halutessaan vastaanottaa sotilaallista apua tai antaa sitä Ruotsille. Tulevaisuudessa puolustusliitto Suomen ja Ruotsin välillä ei ole poissuljettu vaihtoehto, mutta tällaisen valtiosopimustasolla sidotun kriisiyhteistyön saavuttaminen vie aikaa, ja olemme vasta yhteistyöpolun alussa. Tarvitaan poliittista tahtoa. Tarvitaan luottamusta, jota nyt rakennetaan.”

Suomi on jäänyt Ruotsin puolustuspolitiikassa Nato-maiden taakse, ja se johtunee Suomen hidasliikkeisyydestä ja epävarmuudesta, ei ehkä niinkään Ruotsista. Suomi kärsii hitaudestaan ja harjoittamastaan poikkeuksellisen hitaasta päätöksenteosta. Suomi jää talouden lisäksi muista maista jälkeen myös turvallisuuspolitiikassa hitaan päätöksenteon vuoksi.

Kun tasavallan presidentti Sauli Niinistöllä on tapana huomauttaa Suomen talouspäättäjiä hitaasta päätöksenteosta ja jopa päättämättömyydestä, olisi presidentin syytä panna kuntoon päätösnopeuden osalta se politiikan osa-alue, jota hän itse johtaa: ulko- ja turvallisuuspolitiikka.

Presidentti Sauli Niinistö totesi uutenavuotena pitämässään puheessa 1.1.2016: ”Olisikin loogista, että rakentaisimme [Suomi ja Ruotsi] myös ulko- ja turvallisuuspoliittista yhteistyötä pidemmälle. Molempien etu on pyrkiä edistämään yhteistyövaraista turvallisuutta, johon sisältyy myös pyrkimys luottamusta herättävien toimien kehittämiseen.”

Niinistöllä oli siis vielä vajaa puoli vuotta sitten halukkuus rakentaa Ruotsin kanssa Pohjolaan liittoutumatonta parivaljakkoa, joiden puolustuspolitiikka olisi perustunut maiden väliseen puolustusliittoon ja jotka harjoittaisivat yhteistä ulkopolitiikkaa sotilasliittoon kuulumattomina.

Maat olisivat siis Niinistön ajatusmaailmassa muodostaneet Venäjän ja Nato-maiden väliin sotilasliittoon kuulumattoman alueen, jotka olisivat keskinäisesti hyvin tiiviissä turvallisuusyhteistyössä yhteisen ulko- ja puolustuspolitiikan kautta. Moinen ei ikimaailmassa olisi käynyt Ruotsille ja oli typerää edes esittää moista. Niinistö oli vielä tuolloin pihemmalla kuin lumiukko siinä, missä Itämeren turvallisuusympäristön muutoksessa mennään, sen jälkeen tietämys lienee lisääntynyt.

Tällä hetkellä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on heikosti johdettua: ulkopoliittinen päätöstentekokyky on hidasta ja arkailevaa, eikä Suomi kykene seuraamaan tärkeimmän naapurimaansa nopeita turvallisuuspoliittisia päätöksiä. Suomi rakentaa siten omia harhakuvitelmia Itämeren alueen turvallisuustilanteesta.

Ruotsi on menossa mukaan Nato-maiden puolustuskyvyn kirkkaimpaan kärkeen liittymällä Joint Expeditionary Forceen (JEF) ja sitä kautta Naton Very High Readiness Joint Task Force (VJTF) -keihäänkärkijoukkoihin. Suomen pahin ulko- ja turvallisuuspoliittinen virhe on se, ettei se ole halunnut lukea oikein sitä, miten tärkeitä Baltian maat ovat Nato-maille ja ennen kaikkea Yhdysvalloille. Sen sijaan Ruotsi on kyennyt lukemaan oikein Baltian maiden tärkeyden ja sitä ollaan nyt palkitsemassa.

Suomen on syytä ryhtyä aktiivisiin toimiin päästäkseen mukaan Nato-maiden Joint Expeditionary Forceen (JEF) ja sitä kautta Naton Very High Readiness Joint Task Force (VJTF) -keihäänkärkijoukkoihin.

Kun Ruotsi aikanaan vuoden 2018 jälkeen tulee liittymään Natoon, siitä kyllä ennalta ilmoitetaan Suomelle, kuten on sovittu, mutta sitova poliittinen päätös maan sisällä on jo tehty ennen ilmoitusta Suomelle.