Itämeren turvallisuuden vakauttaminen on kiinni nyt Suomesta ja Ruotsista

Viime aikoina on Suomessakin uutisoitu, että Nato-maat pohtisivat Suomen ja Ruotsin avustamista mahdollisessa Itämeren kriisitilanteessa. Kyse on vastavuoroisuudesta Baltian maiden aseman turvaamiseksi. Asia tulee olemaan esillä Naton heinäkuun 8. ja 9. päivänä pidettävässä Varsovan huippukokouksessa.

Tällä hetkellä Itämeren turvallisuustilanne on epävakaa. Baltian maat, Puola sekä Ruotsi ovat kokeneet asemansa uhatuksi Venäjän aggressiivisen käyttäytymisen johdosta.

Nato on jo ryhtynyt toimiin turvallisuustilanteen vakauttamiseksi Itä-Euroopassa ja Itämeren alueella. Yhdysvaltojen johdolla Nato lisää edelleen Itä-Eurooppaan sotilaallista voimaa ja harjoitustoimintaa. Ensi vuonna Yhdysvaltain lisäsatsaukset Itä-Euroopan puolustuskyvyn parantamiseksi ovat 3,4 miljardia dollaria. Nato vahvisti eilen 14.6.2016 Brysselissä pidetyssä puolustusministerikokouksessa päätöksensä lähettää lisää pataljoonan verran sotilaita kuhunkin Baltian maahan ja Puolaan.

Se, etteivät Ruotsi ja Suomi ole Naton jäsenmaita, ylläpitää erityisesti Itämeren turvallisuustilanteen epävakautta. Itämeren tilanne ei ole tällä hetkellä status quo. Puolustusliittoon kuulumattomuus heikentää myös Suomen ja Ruotsin omaa turvallisuutta, ei vain koko Itämeren turvallisuustilannetta.

Itämeren sotilaallisessa epävakaudessa kysymys on Baltian maiden turvallisuudesta. Baltian maiden turvallisuuden vahvistamiseksi tarvittaisiin avuksi ennen kaikkea Ruotsia maan tärkeän – jopa ylivoimaisen – strategisen sijainnin vuoksi.

Baltian maat on tosiasiallisesti saarekkeita vastaavasti kuin Suomi, ja sekä Baltian maiden että Suomen huoltaminen ja varustaminen kriisi- ja sotatilanteessa edellyttää Ruotsin mukana oloa. Baltian maiden yhteydet eivät onnistu vain noin 70 kilometrin levyisen Suwalkin maakannaksen (Suwalki Gap, Przesmyk suwalski) kautta, joka rajoittuu Valko-Venäjään ja Kaliningradiin. Baltian maiden huoltaminen ja varustaminen kriisi- ja sotatilanteessa edellyttää toimivia meri- ja ilmayhteyksiä Itämeren poikki joko Ruotsista (Viro, Latvia ja Liettua) tai Suomesta (Viro) käsin.

Niin kauan kuin Itämeren ympäristössä Baltian maiden turvallisuus ei ole yhtä taattu kuin vaikkapa Natoon kuuluvien Tanskan tai Norjan, Itämeren alueella on turvallisuusvajetta. Jos Baltian mailla on turvallisuusvajetta, silloin myös Suomella ja Ruotsilla on turvallisuusvajetta puolustusliiton ulkopuolisina maina.

Ruotsi on ymmärtänyt Suomea paremmin Baltian Nato-maiden turvallisuustilanteen ja Naton haasteet. Ruotsi on lähtenyt Suomea rohkeammin toteuttamaan turvallisuusympäristön vakauttamista solmimalla kolme kahdenkeskistä puolustusyhteistyösopimusta Nato-maiden kanssa ja tiivistämällä puolustusyhteistyötä erityisesti Yhdysvaltojen kanssa.

Ruotsille toimintatapa ei ole uusi. Kylmän sodan aikaan Ruotsilla oli merkittävä rooli Nato-maa Norjan turvallisuuden synnyttäjänä. Maa sai ikään kuin ”ilmaista” turvallisuutta Natolta toimimalla Norjan selustassa Naton ja Yhdysvaltojen toiveiden mukaan. Toiminta lisäsi myös Ruotsin omaa turvallisuutta eikä siis ollut mitään pyyteetöntä hyväntekeväisyyttä. Nyt Ruotsille mielellään asetettaisiin vastaavaa roolia Baltian Nato-maiden suhteen, ja Ruotsi näyttäisi mielellään myös ottavan tuota roolia, koska se lisää myös maan omaa turvallisuutta.

Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen virhe tällä hetkellä on se, ettei se ole halunnut lukea oikein sitä, miten tärkeitä Baltian maat ovat Nato-maille ja ennen kaikkea Yhdysvalloille. Sen sijaan Ruotsi on kyennyt lukemaan oikein Baltian maiden tärkeyden.

Itämeren ympäristön tuvallisuustilanne osoittaa hyvin, että yksittäinen maa on liian pieni puolustusyksikkö. Yksittäisinä maina Suomi ja Ruotsi yksin tai keskinäisessä puolustusliitossa eivät voi pitää yllä oikein edes omaa turvallisuuttaan, ja muodostavat siten helposti epävakauslähteen. Itämeren alueella läntiset rantavaltiot sekä Norja muodostaisivat luontaisen yhtenäisen puolustusyksikön.

Itämeren tilanteen vakauttaminen edellyttäisi joko Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyttä tai muutoin sotilasasioiden sopimista Naton kanssa niin, että Nato voisi toteuttaa Baltian maiden puolustussuunnitelmat koko Itämeren alueella. Kun Baltian maiden asema olisi täysin taattu, myös Suomen ja Ruotsin asema olisi taattu.