Aleksanteri-instituutin Markku Kivisen olisi jo aika siirtyä sivuun

Suomalaiset tiedotusvälineet kysyvät Aleksanteri-instituutin tutkijoilta usein asiantuntijamielipidettä, kun haluavat kannanoton Venäjästä ennen kaikkea Suomen Venäjä-suhteita koskeviin asioihin. Vastaajina ovat olleet kolme tohtoria, jotka ovat instituutin johtaja Markku Kivinen, tutkimus- ja varajohtaja Markku Kangaspuro ja tutkijatohtori Hanna Smith.

65-vuotias Markku Kivinen on toiminut Aleksanteri-instituutin johtajana jo vuodesta 1996, siis kahden vuosikymmenen ajan. Markku Kangaspuro toimii myös Suomen Rauhanpuolustajat ry:n puheenjohtajana, ja hän on julkisesti ilmoittanut vastustavansa Suomen Nato-jäsenyyttä. Myös Markku Kivisen tiedetään suhtautuvan Suomen Nato-jäsenyyteen kielteisesti.

Aleksanteri-instituutti määrittelee itse asemansa näin nettisivuillaan: ”Aleksanteri-instituutti on valtakunnallinen, Helsingin yliopiston alainen Venäjän ja itäisen Euroopan tutkimuskeskus. Se palvelee Venäjän ja itäisen Euroopan tutkimuksen, opetuksen ja tuntemuksen kenttää erityisesti yhteiskuntatieteiden ja humanististen tieteiden alalla. Instituutti koordinoi ja edistää yhteistyötä ja vuoropuhelua akateemisen maailman, hallinnon, päättäjien, elinkeinoelämän ja kansalaisyhteiskunnan välillä sekä Suomessa että kansainvälisesti.”

                                                                                          ****

Tuoreet lehtijuttuesimerkit viikon ajalta (30.8.2016 ja 7.9.2016) osoittavat, miten johtaja Markku Kivisen ja tutkijatohtori Hanna Smithin Venäjää koskevat kannanotot poikkeavat toisistaan samassa asiassa. Lehtijutuissa kysymys oli itärajan pakolaisongelmasta ja väliaikaisesta rajasopimuksesta, joka päättyy nyt lokakuussa.

”Ulkopolitiikan tutkija norjalaisraportista: Spekuloinnit Venäjän poliittisista päätöksistä eivät näytä tutkimuksen valossa uskottavilta” oli uutisotsikko Ylen sivuilla 30.8.2016 (Yle_30.8.2016). Jutussa Markku Kivinen totesi kolmessa vastauksessa:

”Meillä on taipumusta ajatella usein Venäjästä niin, että siellä on yksi mies, josta kaikki riippuu ja että kaikki päätöksenteko ja toiminta tapahtuvat vaan yhdeltä tasolta, mutta niinhän se ei ole.”

”Ja sitten jos ajatellaan Venäjän poliittista intressiä, niin tässä [itärajan pakolaiskysymyksessä] kyseenalaistuu se ajatus, että Venäjän puolelta tässä olisi kysymys jostain suuresta poliittisesta projektista, jonka tarkoituksena olisi horjuttaa Norjan tai vastaavasti Suomen tasapainoa.”

”Lennokkaat ylätason selitykset eivät aina pidä paikkaansa, eikä kaikki ole hybridivaikuttamista, eikä kaikissa asioissa ole myöskään intressit vastakkain. Nämä kaikki pitäisi pitää mielessä ja järki kasassa tällaisten uusien asioiden kanssa.”

Asiantuntija rajasopimuksesta: "Hyvä, ettei sitä jatkettu" oli uutisotsikko Iltalehden sivuilla 7.9.2016 (Iltalehti_7.9.2016). Jutussa Hanna Smith totesi kahdessa vastauksessa:

”Olen sitä mieltä, että on hyvä, ettei sitä [väliaikaista rajasopimusta Venäjän kanssa] jatkettu. Ei ole Suomenkaan intresseissä jatkaa sitä väliaikaista rajasopimusta, koska pohjalla on vanha rajasopimus, joka toimi hyvin kymmeniä vuosia, ja sen pitäisi olla edelleen lähtökohtana. Kun väliaikaissopimus on päällä, tilanne ei voi kokonaisuudessaan normalisoitua.”

”Turvapaikanhakijatilanne on hyvin pitkälti kiinni siitä, haluaako Venäjä pitää kiinni vanhasta hyvästä rajasopimuksesta Suomen ja Venäjän välillä vai onko se ihan oikeasti lähdössä sille tielle, että aletaan neuvotella uusia rajasopimuksia pohjamutia myöten.”

Jutun toimittaja kirjoittaa myös: ”Smith on myös sitä mieltä, että mikäli turvapaikanhakijatilanne pahenee uudelleen Suomen ja Venäjän välisellä rajalla, siinä vaiheessa alkaa olla jo selvää, että kyseessä on valtiollinen mekanismi.”

Jokainen voi miettiä, kumman tohtorin kannanotto on loogisempi ja järkevämpi, ja ennen kaikkea Suomen harjoittamalle Venäjä-politiikalle parempia neuvoja antavampi.

                                                                                          ****

Aleksanteri-instituutti on poikkeuksellinen suomalaisen yliopiston laitos, koska se pitää yllä ja edistää tietynlaista poliittista agendaa kahden johtajansa – Markku Kivisen ja Markku Kangaspuron – voimin. Tuo kahden johtajan tietynlainen poliittinen agenda on korostaa sellaista suomalaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, joka lähtökohtaisesti ei ole ristiriidassa venäläisten ulkopoliittisten näkemysten kanssa. He korostavat venäläisiä ulko- ja turvallisuuspoliittisia vaikuttimia ja löytävät helposti kantoja, jotka tukevat Venäjän harjoittamaa ulkopolitiikkaa. He pyrkivät ohjaamaan suomalaista Venäjä-keskustelua Venäjän etuja huomioonottavaksi. Heidän kannantoista paistaa liian selvästi läpi Venäjä-myönteinen agitaatio.

Vastaavaa muuta yliopiston voimakkaasti poliittista kantaa ottavaa laitosta ei Suomessa ole. Helsingin yliopiston olisi syytä miettiä, onko Aleksanteri-instituutin kahden johtajan poliittissävytteinen esiintymien yliopiston etu.   

Aleksanteri-instituutilla on poliittinen leima, joka pitäisi karistaa.

Suomalainen media käyttää runsaasti Aleksanteri-instituutin kolmea tutkijaa ottamaan kantaa Venäjää koskeviin kysymyksiin. Markku Kivisen ja Markku Kangaspuron kannanotot ovat ilman syvällisimpiä perusteluja Venäjä-myönteisiä ja lähtökohtaisesti länsi- ja Nato-kielteisiä. Sen sijaan Hanna Smithin kannanotot ovat analyyttisempiä ja perustellumpia, eivätkä ne lähtökohtaisesti ole Venäjä-myönteisiä, ellei analyysi osoita Venäjän esittämiä kantoja perustelluiksi. Smithiä voidaan pitää Aleksanteri-instituutin ykkösasiantuntijana Venäjään liittyvissä kysymyksissä.

Suomalainen media käyttää Markku Kivistä ja Markku Kangaspuroa asiantuntijaleimalla varustettuina kommentaattoreina silloin, kun toimittaja haluaa Venäjä-myönteisiä kannanottoja. Kivistä on käytetty tukemaan mm. presidentti Niinistön ja entisen ulkoministeri Tuomiojan Venäjä-kannanottoja. Kivinen on suosittu kommentaattori Ylellä, ja usein Kiviseltä pyytävät kannanottoja ne toimittajat, joiden taustat tiedetään sosiaalidemokraattisiksi.

Hanna Smith on puolestaan suomalaisessa mediassa laajemmin käytetty asiantuntijakommentaattori, ja syynä tähän lienee realistisemmat ja analyyttisimmat kannanotot Venäjään liittyvistä asioista. Smithillä on enemmän uskottavuutta ilman poliittisen agitaation leimaa.

Markku Kivinen on 65-vuotiaana jo eläkeiässä, ja hänen olisi syytä väistyä. Uuden johtajan valinnassa yliopiston on pidettävä päämääränä, että johtajan on karistettava viimein se poliittinen painolasti, joka Aleksanteri-instituutilla vielä on ehkäpä viimeisenä institutionaalisena toimijana. Uusi johtaja ei voi olla Markku Kangaspuro.